Kerron teille tarinan suuren vuoren juurella kasvavasta pienestä valesypressistä, jonka suurin unelma oli olla joulukuusi. Pikkuisella puulla ei ollut enää yhtään puuystävää, sillä kaikki hänen vierellään kasvaneet kuuset olivat päässeet koristamaan ihmisten joulukoteja. Kukaan ei ollut huolinut vinoon kasvanutta valesypressiä, kun vierellä oli toinen toistaan komeampia kuusipuita. Ainoastaan vanha, juronpuoleinen kivenmurikka piti hänelle seuraa. Vaikka kivi ei paljoa puhellut, pikkuinen puu silti vaistosi, että kivenkovan pinnan alla sykki, noh, jos ei pehmoinen, niin ainakin lämmin sydän.
Marraskuun viimeisinä päivinä oli satanut lunta. Valesypressin mielestä pumpulinpehmoiseen lumeen peittynyt maailma näytti taianomaiselta, jopa ilmassa tuntui olevan taikaa. Mitähän joulu toisi tullessaan?
:)
VastaaPoista:)
Poista😊🕯🕯
VastaaPoista:)
Poista<3
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaJännityksellä odottelen jatkoa :)
VastaaPoistaHauska kuulla :)
PoistaValesypressi oli ihan oikeassa, sillä pumpulinpehmeä vastasatanut lumi saa maailman näyttämään taianomaiselta. Rakastan satuja, puita ja kiviä, joten mielenkiinnolla odotan jatkoa tarinalle.:))
VastaaPoistaMukava kuulla :)
Poista:)
VastaaPoista:)
PoistaLöysin blogi ja liityin seuraajiisi.
VastaaPoistaPieni joulusatu <3
Tervetuloa! Toivon, että viihdyt :)
PoistaMikä yllätys - odotan jännittyneenä jatkoa!
VastaaPoistaHauska kuulla :)
Poista