Sana yksinäisestä valesypressistä ja kivestä levisi. Lettipäinen tonttutyttö oli törmännyt eilen hyvin kiireisen oloiseen pikkutonttuun, joka oli huitaissut kädellään vuoren suuntaan ja pyytänyt tonttutyttöä käväisemään siellä. Tonttutyttö ei yhtään tiennyt, mitä vuoren takana olisi, mutta lähti silti kiireen vilkkaa pikkutontun osoittamaan suuntaan. Jotain hyvin tärkeää siellä piti olla, sillä eihän tonttu juoksuttaisi toista tonttua joulukuun kiireiden keskellä turhan takia. Vuoren ympärillä ei ollut näkynyt mitään muutakaan, joten tonttutyttö arvasi löytäneensä pienen tontun tarkoittaman paikan. Kukapa muukaan olisi tehnyt lumiukon tänne kuin leikkimielinen pikkutonttu.
"Hmm... Kyllä... Aivan selvästi tässä on potentiaalia... Hmm...", mutisi tonttutyttö kierrellessään valesypressin ympärillä. "Nyt minulle tuli aivan hirmuinen kiire, suokaa anteeksi", tonttutyttö hihkaisi pois juostessaan. Valesypressi ja kivi olivat aivan ymmällään. Mitä ihmettä tämä pikavierailu oikein tarkoitti? Mitä tonttutyttö oikein pohdiskeli?
Jännitys vain tiivistyy.
VastaaPoistaNiin tekee, jouluun asti :)
PoistaUuuh... tulispas jo huominen ja uusi luukku saadaan auki...
VastaaPoistaHuomenna onkin jännä päivä tulossa ;)
PoistaMitä ihmettä?! Jännittävää!
VastaaPoista;)
PoistaJos olisi kanava, mistä voisi nähdä postaukset ennakkoon, niin olisin jo katsonut :) Seuraan siis suurella mielenkiinnolla Pieni joulusatu-postauksiasi <3
VastaaPoistaKiitos! Vähän tässä on miettimistä, että saa jätettyä postausten lopuksi juonen jännään vaiheeseen :)
Poista