Joulufiilistelyä

Pikainen blogijoululoma on vietetty ja sormet syyhyten palaan puutarha- tai ainakin kukkajuttujen pariin. Kirjoittamisessa onkin ollut harvinaisen pitkä tauko, sillä tein joulukalenterin sadun jo alkukuusta melkein kokonaan valmiiksi. Joulukuuhun mahtui myös töitä, pari sukulaisvierailua ja perheen kanssa vietettyä laatuaikaa, joten en juuri ehtinyt tehdä uusiakaan postauksia valmiiksi. Tuoretta tekstiä on siis totuttuun tapaan luvassa :) Joulukalenteri oli hauska tehdä, vaikka siinä kasveja ei ollutkaan kuin yhden valesypressin ja kuivuneen oksanpätkän verran, mutta palaan kyllä enemmän kuin mielelläni taas kukkien pariin. Ja tähän aikaan vuodesta ne ovat tietenkin tämän vuoden joulukukkiani ja asetelmia.

Jos en ihan väärin muista, niin hankin ensimmäistä kertaa atsalean joulukukaksi. En vain voinut vastustaa näin herkullista väriä! Kotoa löytyi lisäksi kukkien väriin melkein täydellisesti sopiva suojaruukku.

Pidän atsaleasta, mutta olen vältellyt sitä joulukukkana sen vuoksi, että sen kastelun kanssa pitää olla niin tarkkana. Toistaiseksi olen muistanut pitää hyvän huolen atsaleastani ja olenpa jopa pohtinut sen säilyttämistäkin. Äitini sai kerran pidettyä valkoisen atsalean hengissä ja siitä kasvoi seuraavan kesän aikana valtavan kokoinen pensas, joka kukkikin syksyllä. Mitä huonekasveihin tulee, olen aika huoleton niiden hoidossa, joten ehkä atsalean kasvattaminen voi olla liian kunnianhimoinen yritys...

Atsalean edessä valkoisessa peltivadissa on kolme viimejouluista hyasinttia. Niillä on kaverina jäkälää, naavaa ja mustikanvarpuja. Valkoisessa korissa on valkoisia hyasintteja ja valkoinen amaryllis sekä mm. sammalta ja mustikanvarpuja. Taustalla orkidea kasvattaa kukkavanaa. Kuva on otettu 12.12.

Keittiössä on ollut joulukuun ajan kukkaisa kattaus, sillä omien kukkien lisäksi sain pari amaryllistä lahjaksi. Kuva otettu 15.12. Peltiastian hyasinteista yksi on kasvattanut huimalla tahdilla pientä lehtitupsua. Vasemmanreunimmaisena punaisen kukan tekevä amaryllis, joka tähtää kukintansa vuodenvaihteeseen.

Tänä aamuna huomasin, että kahdesta hyasintista pilkottaa vihdoin nuppuja. Luulin näiden olevan sinisiä, mutta muisti petti taas. Edellisen kuvan lehtitupsu on nyt 25cm pitkä ja sojottaa suoraan sivulle. Asetelma on siis melko koomisen näköinen, varsinkin jos nämä eivät yhtään venytä lisää mittaa kukintoihinsa!

Sisätiloissa kuvien ottaminen on välillä haastavaa. Päivällä lapset tulevat häiritsemään ja toisaalta ikkunoista näkyy lasten sormenjälkien lisäksi naapureita. Myös ikkunoista tuleva vastavalo vääristää värejä. Illalla taas valon puute ja heijastukset tekevät kuvaamisesta haastavaa. Kokeilinkin kuvata myös takkahuoneessa, vaikka kukat eivät siellä saakaan toistaiseksi olla rauhassa.

Valkoisen korin hyasintit kukkivat ennen joulua, mutta ensimmäinen amarylliksen kukkavana aukesi juuri sopivasti jouluksi. Toinen aukaisi ensimmäisen kukan täksi aamuksi. Olin hyvin iloinen, kun huomasin tämän olevan kerrannainen ja tuoksuva.

Vaaleanpunainen amaryllis parhaimmillaan. Sillä on koristeenaan vain vaalea säkkikangas ja vihreä rusetti. Tämä ihanuus piilottelee uutta kukkavanaa vielä säkkikankaan suojissa, mutta sieltä se on aikanaan tulossa.

Tässä kuvassa näkyy hyvin amarylliksen juuri auenneen kukan väritys. Sopii täydellisesti yhteen atsalean kanssa.

Mitäpäs kuuluu joulusatuni valesypressille? Se on viihtynyt hyvin eteisessä ja sai jouluksi koristeita juurelleen.

Sammalta, sadusta tuttu lumiukko, pari koristepalloa, kultaiseksi maalattuja männynkäpyjä, teko-oksa punaisine marjoineen sekä verkkokankainen rusetti riittivät koristamaan paljasta mullan pintaa. Valesypressin juurella kesän ajan ollut lankaköynnös ei viihtynyt eteisessä, vaan kuivui kokonaan.

Jos sisällä joulu olikin kukkien puolesta vaaleanpunavoittoinen, oli ulkona hyvinkin valkoiset näkymät, vaikka plusasteita ja vesisadetta on välillä ollutkin.

Laatuaikaa lasten kanssa: lumitöiden sijaan rakensimme lumipallomuurin pihaantuloon. En kertonut lapsille, että muuri tehtiin estämään heidän kiipeilemisensä kukkapenkin puolelle... Kuvan ottamisen jälkeen muuria on jatkettu kivikkorinteen reunaa myöten alaspäin. Toki olemme tehneet myös lumiukon ja lumilyhtyjä.

Karokin osallistui ehkä vähän tahtomattaan lumipallojen pyörittelyyn. 0-asteinen, vastasatanut lumi on inhottavin mahdollinen ulkoilualusta karvaiselle pikkukoiralle.

10 minuuttia ulkoilua ja heti on lisäpainot tassukarvoissa ja vatsan alla.

Tässä päivän mittaan alan kahlailla teidän joulun aikaan julkaisemianne postauksia. Kiinnostavaa nähdä, mitä kaikkea teidän jouluunne on mahtunut. Hyvää alkavaa viikonloppua!