Leijonia

Keväällä joka nurkan täyttäneet leijonankidat alkavat pikku hiljaa avata kukkiaan. Entiseen tuoksuvattupöheikköön meni lopulta noin 120 leijonankitaa, sillä äidiltäni jäi niitä muutama yli ja tännehän ne sitten päätyivät.

Kohta kukkii, kohta kukkii...

Viime kesänä samoista siemenistä tuli hillitty sekoitus vaaleanpunaisen kaikkia sävyjä valkoisella maustettuna. Tänä vuonna on jos jonkinmoista väriä. Vatukkorinteestä löytyy kauniita vaaleanpunaisía...

...tummemman pinkkiä...

Tämä puska aloitti ensimmäisenä kukkimisen.

Kylmää ja lämmintä punaista yhdistettynä.

...sekä sähäkämpiä sävyjä rikkomassa harmoniaa.

Pinkkiä yhdistettynä tummaan oranssiin.

Henkilökohtainen inhokkini: oranssia ja keltaista.

Takapihalla luumutarhassa on harmonisempi värimaailma, sillä toistaiseksi ainokainen keltainen on piilotellut kiltisti muiden seassa.

Ujo keltainenkin on onneksi hillitympää sävyä.

Luumutarhasta löytyy aivan ihanaa, vanhaan roosaan vivahtavaa leijonaa...

Tästä pidän paljon!

...valkoista ja tummanpunaista...

Tämä valkoinenkin aloitti ensimmäisten joukossa kukinnan. Sopii hienosti tummanpunaiseen.

Vai olisiko ihan sametinpunainen oikeampi määritelmä tälle?

...sekä maanrajassa piilottelemassa hauska valko-punainen. Ihan kuin vaniljajäätelöä vadelmakastikkeella. Tämä on nami!

Takaa päin näyttää tältä...

...edestä tältä.

Surkuhupaisana loppukevennyksenä kuva koristekaalin kasvatuksen tämänhetkisestä tilanteesta. Se ainokaisen, melkein katseenkestävän yksilön oli talttahampainen yövieraamme käynyt parturoimassa viime yönä.

Toivottavasti jollain ristihuulella on nyt maha kipeänä ja paljon ilmavaivoja!

Eipä tälle voi kuin nauraa, mutta ehdinpähän kerrankin julkaista myös sen "ennen"-kuvan (katso eilisen postaus). Tulevalle viikolle on luvattu helteistä säätä ja vettä tasan 0mm, joten iltapuhteina on tänään tienoon maustamista valkosipulilla. Tervemenoa naapuriin pitkäkorvat!