Ongelmapaikan ratkaisu

Totesin, että jos istun vielä yhtäkään päivää sisällä lukemassa puutarhalehtiä, -kirjoja tai -blogeja ja puutarhatyöt rajoittuvat lähinnä kukkien ihasteluun, minulla on syksyllä aivan liikaa tekemistä. Ideoita ja istutuskarttoja on tullut nimittäin siihen tahtiin, että pakko on alkaa niitä toteuttamaankin paistoi aurinko kuinka kuumasti tahansa.

Keltainen nurkka sai jatkoa, tosin keltainen väri saa luvan loppua viimeistään rautakangin kohdalle. Kivet ja oksat merkkaavat kukkapenkin reunoja.

Kaivaminen alkoi viime lauantaina, kun oli pilvinen sää ja vain 20 astetta lämmintä. Aloitin urakan aurinkopenkin laajennuksesta, mutta siitä kerron myöhemmin lisää. Sen kaivaminen jäi nimittäin pahasti kesken eikä jatku ennen kuin tulee taas viileämpää tai edes pilvistä. Talon seinän vieressä pohjoispäädyssä sen sijaan oli jo siedettävät olosuhteet, joten aloitin ongelmapaikkahaasteessa esittelemäni alueen muutoksen. 

Taustalla näkyy hieman aurinkopenkin laajennustakin, joka tulee jatkumaan aidan viertä pitkin tänne asti. 

Näin jossain kuvan vehreästä ja rehevästä, aika hämyisästä puutarhasta ja tajusin, että sellaisen ongelmapaikastani haluan. Alue on pitkä ja kapea, mitä yritän häivyttää tekemällä puolikaaren muotoiset istutusalueet lomittain reunoille ja noin metrin levyisen polun kiemurtelemaan niiden välistä. 

Vaikka merkkioksat kiemurtelevatkin miten sattuu, kaivamisvaiheessa linjat laitetaan menemään tasaisen kauniisti.

Istutukset eivät jatku ihan takapihalle asti, ettei koko alueesta tule liian ahtaan näköistä. Tähän päähän pitää myös jäädä tilaa katseenvangitsijalle.

Alueen sammaleisesta nurmesta kitken rikkaruohot ja nurmiheinät pois ja yritän sillä saada polusta kokonaan sammalpeitteisen. Joudun ehkä pahimmista paikoista kuorimaan pintamaan pois ja yrittää saada sammalen kasvamaan puhtaalle mullalle. Koska sammal ei kestä kunnolla tallaamista, valan raparperilaattoja astinkiviksi.

Polku näyttää keskimäärin tältä. Osa kohdista on sammaleisempaa, osa heinäisempää. Ehkä tästä ahkeralla kitkemisellä saa sammalen esille.

Etupihan ja hämyisän alueen rajalle ajattelin suht kookasta kaariporttia (kuvissa näkyvä rautakanki merkkinä). Laitan siihen kasvamaan sen tarha-alppikärhö 'Pink Flamingon', jonka pistokas minulla on nyt juurtumassa. Jos se ei suostu juurtumaan, varasuunnitelmana on jostain vastaantulevasta alennuskorista löytyvä alppi- tai kruunukärhö tai uusi pistokas ensi keväänä. Kärhölle voisi laittaa jotain tukea kaariportin jälkeen aidan viereen, että se aikaa myöten muodostaisi vehreän seinämän ja peittäisi aidan takana näkyvää ryteikköä. Muiksi kasveiksi ajattelin töyhtöangervoa, sormivaleangervoa sekä kuunliljoja. 

Tämä pikkuinen kuunlilja minulla oli ruukussa odottamassa johonkin istutusta. Se pääsi jo kaivetulle alueelle kasvamaan kokoa ja kokeilemaan, olisiko täällä hänen kotinsa.

Tämä pienikokoinen söpöliinikin (kuunlilja, ei voikukka) on odottanut sopivaa kotia pari vuotta.

Saatan laittaa uudelle alueelle jompaa kumpaa näistä...

... tai tätä 'Elegans'-komeasinikuunliljaa tai jotain äitini lukuisista kuunliljoista.

Sormivaleangervo, tosin minikokoisena keväthallan takia. Tätä nyt ainakin istutan sinne.

Hämyisän kujanteen takapihan puoleiseen päätyyn seinän viereen tai seinälle haluaisin jonkun katseenvangitsijan. En tiedä vielä millaisen, se ilmiselvästi vaatii vielä lisää puutarhalehtiä... 

Töyhtöangervon paikka olisi suunnilleen tuon vihreän palikan kohdalla ja katseenvangitsijan paikka keltaisen kuvion tietämillä.

Vaikka ongelmapaikka ei vielä ole muuttunut juuri yhtään, on se mielessäni jo aivan toisennäköinen. Melkein näen sen läpi kulkiessani kasvit ja ihanan pehmeän sammalmaton...