Heinäkuun alun kukkijoita

Heinäkuu alkoi hellelukemissa. Kesäkuun lopussa satoi täällä sen verran paljon vettä, ettei kuivuus taas hetkeen vaivaa. Nyt kun ei enää ole isompia projektejakaan tehtäväksi, niin on mukava vain kierrellä puutarhassa ihastelemassa kukkia, puuhastella pikkujuttuja ja suunnitella syksyn tehtävälistaa.

Ilmeisesti tämä on lehtosinilatva.

Olen jo parina kesänä ihmetellyt, mikä kasvi kasvaa kasvimaamme laidalla. Joku vaisto käski säilyttämään sen ja seurailemaan sen käyttäytymistä. Tänä vuonna se vihdoin kasvatti useamman kukkavarren ja kun kukkia alkoi aueta, muuttui mysteerikasvikin tunnistettavaksi: jos en ihan väärässä ole, se on lehtosinilatva. Se on vähän tiellä nykyisessä olinpaikassaan ja ajattelinkin keksiä sille uuden kodin jostain kukkapenkistä.

Lehtosinilatva tukkii jo kulkuväylän. Taustalla kasvimaan takareunan leinikit odottavat pois nyhtämistä.

Aurinkopenkissä ritarinkannukset alkavat kukkia. Tänä vuonna osa niistä yltääkin jo kunnolla aidan yli.

Aurinkopenkin pinkinkirjavaan värimaailmaan sekoittuu nyt sähäkkää sinistä. Monsteripikkusydän kukkii komeimmillaan.

Kivikkorinteessä kukkii nyt räväkän keltaisen keltamaksaruohon tasapainottajana valkomaksaruoho.

Valkomaksaruoholla on herkän pitsimäiset kukinnot.

'Elina'-pioni ei ollut sateista mokkonaankaan ja kukkii nyt kauneimmillaan. Tosin ensimmäiset kukat alkavat varmaan tämän tai huomisen aikana lakastua, mutta molemmissa on vielä yksi sivunuppu tiukasti kiinni.

Herkän pehmoinen 'Elina'.

 Ruukussa kasvava hortensiani alkaa myös aukaista ensimmäisiä kukkiaan. Taas vaaleanpunaisena, vaikka istutin sen keväällä rodomultaan ja pari kertaa se on saanut myös kahvitilkkasen. Ehkä sitä pitäisi lannoittaakin rodolannoitteella, jotta sen saisi sinistymään.

Hortensian kukinto on mielestäni tässä vaiheessa kauneimmillaan.

Särkynytsydän 'Alba' jurotti keväällä pitkään ja suvaitsee nyt vasta kukkia. Korkeuttakin kasvilla on huimat 30cm. Mutta ei se mitään, pääasia, että kukkii. Voin aivan hyvin kuvata sitä kontillani kuunliljapuskien välistä.

Ehkä ensi vuonna hän uskaltaa nostaa ujot kukkansa hieman korkeammalle.

Kukkakärpästen, kimalaisten ja kovakuoriaisten herkkupidot ovat takapihalla parhaimmillaan, kun kukassa ovat sulkavaleangervo, töyhtöangervo ja arkkiviholliseni pihlaja-angervo. Varjoliljakin alkaa aukaista ensimmäisiä kukkiaan. Hetken aikaa takapihalla on seesteisen valkoinen värimaailma.

Sulkavaleangervon kukkia on käytävä haistelemassa monta kertaa päivässä.

Töyhtöangervo alkaa pikkuhiljaa kotiutua varjopenkkiin.

Pihlaja-angervo taisi suuttua kevää kurittamisesta eikä tehnyt kuin muutaman kukinnon sinne tänne.

Kaunista heinäkuuta!