Pikku tarinoita puutarhasta

Sateen tieltä piti käydä keräämässä kukkia maljakkoon. Tai oikeastaan piti hakea vain viimeinen avautumassa oleva 'Elina'-pionin kukka ja sille jotain kaveriksi. Tämä onkin ensimmäinen kunnon kimppu oman puutarhan kukista.

Yksi ritarinkannuksen varsi oli kasvanut väärään suuntaan, joten se sai kunnian päästä sisälle ihasteltavaksi. Isotähtiputkia oli houkuttelevasti tarjolla, niitä keräsin paljon. Kaipasin vielä jotain valkoista raikastamaan kimppua ja pihlaja-angervo oli sopivasti availemassa kukkiaan. Sen nuput ovat kuin helmiä.

Kuunlijoista tähän kimppuun sopi mielestäni valkoreunainen parhaiten ja viimeiseksi nappasin metsän reunasta muutaman heinän tuomaan ilmavuutta. Pienen ja sievän kimpun päivä on joskus toiste, tämä kimppu vaatii tilaa ympärilleen.

Keväällä tein tuoksuvatun oksista kärhötuet ruukkuihin. Laitoin tarkoituksella oksat heti leikkaamisen jälkeen multaan, jotta voin testata, kuinka helposti ne juurtuvat. Silmut toki nypin pois, ei ollut tarkoituksena tehdä vatuille juurtumista helpoksi. Nyt löytyi muutaman oksan juurelta tuoksuvatun versoja. Katkaisin vatun varret maanrajasta ja kiskoin tyvet pois mullasta ennen kuin minulla olisi kaksi ruukullista tuoksuvattua. Pieniä juuren alkuja oli onneksi vain kolmessa varressa. Eli vain ja ainoastaan kuivia vatun oksia multaan tästä lähin. Ruukussa testaus oli turvallista.

Sieltä se salaa puskee kaverinaan pikkuinen voikukka. Muutama oli ovelasti maastoutunut lobelian sekaan.

Samaisissa kärhöruukuissa oli käynyt yöllä nälkäinen vieras. Ilmeisesti jänis oli kostoksi kasvimaan ja karpaattienkellon valkosipulilla maustamisesta tullut rappusten viereen mussuttamaan lobelioita. Ja tietysti kukat ja nuput piti parturoida tästäkin. Valkosipulijauhetta on mennyt jo puoli isoa purkillista, mutta nyt on kaikki arvokasvit ja pikkuisen muitakin varmuuden vuoksi maustettu. Pupellapa ne vuohenputket ja voikukat seuraavalla kerralla!

Muistatteko vielä monsteribellikseni? Siitä tuli melkeinpä salonkikelpoinen, kun nuput aukesivat. Tosin kukkien lakastuttua rumuus moninkertaistui, mutta tässä kuva kummajaisesta kauneimmillaan. Muut saman yksilön kukat ovat kukkineet normaalisti, joten mutaatio oli tapahtunut vain tässä yhdessä kukassa.

Ja kuinkas kävikään toukokuun lopussa otetulle jalokärhön pistokkaalle? Se majaili kodinhoitohuoneen pöytätasolla kauempana ikkunasta turvassa auringon paahteelta ja kaikki näytti oikein lupaavalta. Kolmisen viikkoa se ehti yrittää juurtumista, kun sattui tulemaan eräs pilvinen ja pimeä päivä ja siirsin pistokkaan ikkunan viereen valoisampaan. Isännällä oli vapaapäivä, joten lähdin itse ulos kukkapenkkiin ja unohduin sinne moneksi tunniksi. Sää selkeni ja oli ns. hyvä draivi päällä. Aurinkokin alkoi paistaa. Iltaruualla satuin vilkaisemaan kodinhoitohuoneeseen päin ja karu totuus valkeni: kärhöressukka oli ollut yli kolme tuntia suorassa auringonpaisteessa ja retkotti lötkönä pitkin ruukun reunaa. Se loru loppui siihen, enkä sitten uutta pistokastakaan saanut otettua, kun kaikissa kärhöissä oli jo kukkanupun alut tulossa. Uusi yritys ensi vuonna sitten. Lohduksi kuva ensimmäisestä 'Arabellan' kukasta.

Mukavaa loppuviikkoa!