Kesän kivihommia

Tästä kesäkuusta tulen muistamaan loputtomalta tuntuneen mullan kärräyksen ja kivet. Nimittäin kiviä on pyöritelty ja aseteltu tuntitolkulla. Nyt tahti hidastuu ihan jo siitä yksinkertaisesta syystä, että käyttökelpoiset kivet alkavat loppua ja toisaalta työt alkavat olla jo valmiita. Etupihan pensasryhmän taakse tein luonnonkivistä ja entisestä kiveyksestä talteen otetuista betonilaatoista yhdistelemällä kiveyksen. Loppupäässä pari pientä aukkoa odottelee vielä sopivia kiviä, mutta muuten kiveys on valmis.

Keskellä oleva iso betonilaatta on kerännyt jostain syystä enemmän sammalta päälleen kuin muut. Jospa se siitä lähtisi leviämään muuallekin.

Kiveyksellä on leveyttä suunnilleen 150cm ja seinän varressa on vielä lisäksi noin 50 sentin levyinen sepelireunus. Alunperin oli tarkoitus käyttää enemmän betonilaattoja, mutta suunnitelma muuttui, kun käyttökelpoisia luonnonkiviä löytyikin enemmän mitä etukäteen arvelin.

Vuorokauden kestänyt sade pesi kivet puhtaaksi ja painoi hiekan tiiviisti kivien väleihin. Kyllä nyt kelpaa kävellä!

Työn edetessä kävi monta kertaa mielessä, että kuinka helppo tämä olisi tehdä pelkistä betonilaatoista: sen kuin tekisi tasaisen pohjan ja lätkisi laatat siihen. Vatupassi, rautakanki ja lapio olivat ahkerassa käytössä ja hanskatkin kuluivat kiviä asetellessa puhki. Nyt kun näkee melkein koko kiveyksen valmiina, niin on tämä palkitseva tunne. Ei ole kellään samanlaista ja kiveys vain paranee, kun sammal leviää väleihin pehmentämään varsinkin betonilaattojen ilmettä. Ehkä istutan jotain matalana pysyvää kivikkokasviakin muutamaan rakoseen.

Syöksytorven (ja seiniä ja hiekkaleluja ja jopa äidin tuulipuvun housut) saa maalattua, kun uittaa katuliitua ensin vedessä.

Sivupihan uuteen patiopenkkiin löysin parisen viikkoa sitten alennusmyynneistä kattomehitähden: maksoi peräti euron. Revin juuripaakkua vähän auki, jotta saan sen nopeammin peittämään ison alueen. Kävi mielessä, että erilaisilla mehitähdillä voisikin saada hauskan reunuksen polun varteen.

Hennon vaaleanpunaisen ja harmaan yhdistelmässä on jotain suloista ja pehmeää, vaikka sekä kivi että mehitähti ovat kovia.

Toinen kesän kiviprojekteistani oli tehdä istuskelupaikka takapihalle. Vihjaisinkin siitä jo sivupihapostauksessa ja nyt se on valmis. Kiven ympärille ja poluksi nurmikolta kivelle tuli pienempiä ja epämääräisen muotoisia kivenmurikoita, joita ei voinut käyttää etupihan kiveykseen. Happaman maan penkki laajeni leveimmillään metrin verran luumutarhaa kohti eikä näytä enää niin irralliselta pätkältä tontin rajalla.

Suora polku olisi näyttänyt tässä tylyltä, joten tein siitä kevyesti kaartuvan. Tätä on tulevaisuudessa sitten mahdollista jatkaa mihin tahansa suuntaan.

Äidilläni sattui olemaan ruukussa samaa kuunliljaa, mitä minulla oli jo ennestään kiven oikealla puolella, joten ei tarvinnut jakaa omia. Kiven takana on nyt 'Amethyst' -jaloangervoa, mutta siirrän ne syksyllä jonnekin muualle ja laitan tilalle valkokukkaista siperiankurjenmiekkaa. Tässä penkissä ei nimittäin kuki mitään lemmikkien ja jaloangervojen välisenä aikana. Kaipasin myös jotain korkeampaa penkin takareunaan ja kurjenmiekoista tulee sopivan jämäkkä "selkänoja" istuskelupaikalle.

Kiven vasemman puolen kasvillisuus on vielä mietinnässä. Kukkineet lemmikit revin jo pois maisemaa pilaamasta. 

Mielessäni on epäselvä visio istumapaikan ympäristöstä, samaan tapaan kuin sana voi olla kielen päällä. Ihan en saa tarrattua siitä vielä kiinni, mutta eiköhän se jossain vaiheessa selkene. Niin siinä aina käy, että näkee jossain kuvan tai kasvin ja ajatus kirkastuu saman tien. En haluaisi, että kivi näkyy ihan näin paljon joka puolelle, vaan ikään kuin löytyisi puutarhassa kierrellessä. Sellainen puolisalainen mietiskelypaikka kasvien keskellä.

Penkki tulee varmaan laajenemaan vielä tänne päin kunhan saan ensin tämän kasvitettua. Mukava olisi myös saada rajattua kukkapenkki (tai oikeastaan kaikki) nurmikosta kivireunuksella, mutta pitäisi ensin kaivaa ne kivet jostain.

Vesi tuo esiin kivien kauniit värit ja voimistaa kuvioita. Kiveystä tehdessä minulla ei ollut aavistustakaan suurimman osan väreistä, sillä melkein kaikki niistä on kaivettu työn edetessä suoraan multakasasta ja aseteltu ilman pesua paikoilleen.

Istumakivessä oli hauska erivärinen kuvio, joka oli pakko saada näkösälle.

Ai miksi rakastan luonnonkiveä? Katsokaa nyt näitä värejä ja kuvioita, mitkä sade paljasti. Tässä jos missä on taikaa!

Näitä minä olen täällä väkerrellyt koko alkukesän. Mukavaa viikonloppua ja antoisaa huomisen Avoimet puutarhat -tapahtumaa!