Eläimellistä menoa puutarhassa

Eläimellinen meno puutarhassa on parina viime kesänä viitannut enimmäkseen joko apinan raivolla kitkemiseen tai tuholaisten kanssa taistelemiseen, ja varsinkin viime kesän myyräepisodin jälkeen hieman jännitin, mikä otus nyt aiheuttaa päänvaivaa. Toistaiseksi (ihme kyllä) eläimet ovat olleet siellä asteikon mukavammassa päässä. Niin neli- kuin kuusijalkaiset tuholaiset ovat suorastaan loistaneet poissaolollaan ja siivekkäistäkin ainoastaan yhdestä houdini-rastaasta on ollut riesaa. Kyseinen otus on niin mieltynyt hunajamarjoihin, että menee jänis- ja lintuverkkojen läpi, alta ja välistä, vaikka olen jokaisen kuviteltavissa olevan kolosen tukkinut ja ankkuroinut verkot mm. pyykkipojilla, naruilla, oksilla, tiilillä ja betonilaatan palasillakin paikoilleen. Kerran pensaiden ympäri kiertävää jänisverkkoa oli kiskottu ylemmäs ja taivutettu nätisti ulospäin, jotta se irtoaisi ankkurikepeistään. Kun estin moisen toiminnan laudanpätkällä, verkon ali oli seuraavana yönä kaivettu tunneli. Ulos mokoma räksänkuvatus ei osaa samaa reittiä kulkea, joten päivittäin häkkiä on joutunut avaamaan yhdestä reunasta ja hätistämään lintua ulos. Melkein kunnioitettavan sinnikäs marjavaras. Pitää varmistaa, että mansikkahäkki on rosvonpitävä sitten kun mansikat alkavat kypsyä.

Reissussa rähjääntynyt ohdakeperhonen.

Perhosia on lennellyt tänä kesänä aika mukavasti, vaikka kuvattavaksi ne eivät ole kovinkaan usein suostuneet. Aiemmin keväällä näkyi herukka-, nokkos- ja sitruunaperhosia, sen jälkeen lanttuperhosia ja yksi paatsamasinisiipikin. Lapset ovat bonganneet mm. erilaisia yökkösiä päivälevoilta ja viimeisin uusi havainto oli ohdakeperhonen, jonka siivet olivat selvästi kuluneet pitkän vaellusmatkan aikana. Ohdakeperhoset eivät talvehdi Suomessa, vaan vaeltavat Lähi-Idästä tai Pohjois-Afrikasta lämpimien ilmavirtausten mukana tänne. Ei siis ihme, jos siivet eivät enää näytä priimakuntoisilta. Hyvin näytti tuoksukurjenpolven mesi kelpaavan perhoselle matkaevääksi. Alkukesällä saapuneiden perhosten jälkeläiset ilmestyvät puutarhoihin loppukesällä. Toivottavasti tuokin yksilö pääsi jatkamaan sukuaan.

Kirjosieppopariskunta ruokkimassa poikasiaan. Naaras vasemmalla, koiras oikealla.

Heti puutarhakompostorien takana on pesinyt jo monena vuonna kirjosieppo. Niin myös tänä vuonna. Ne eivät uskalla tulla ruokkimaan poikasiaan, jos joku on kompostoreilla mutta vain pari metriä taaempana olevassa kärhömajassa istuminen ei häirinnyt nälkäisille poikasille hyönteissaaliita kuskaavia emoja. Majan takaseinässä on isoja aukkoja, joten siepot varmasti näkivät minut sieltä. Olisin kyllä häipynyt kauemmas, jos emot eivät olisi uskaltaneet käydä pesällä. Puutarhakompostorilla on välillä pakko käydä mutta olen yrittänyt mennä sinne vasta sitten kun emot ovat juuri tuoneet poikasille syötävää, niin ehdin pois alta ennen kuin ne ovat tulossa seuraavan kerran. Toisessa pöntössä pesi taas kuusitiaisia mutta niiden poikaset ehtivät jo lähteä pesästä. Luulen, että pöntössä saattaa olla nyt toisen poikueen hautominen menossa.

Nuori käpytikka kasvimaan seinäkkeessä.

Käpytikkojen pesintä on myös onnistunut. Tonttimme ympäristössä on pyörinyt ainakin neljä nuorta käpytikkaa milloin missäkin puuhassa. Kuvan yksilö oli tutkimassa ilmeisesti kasvilavoissa pesiviä muurahaisia, kun minä pölähdin kasvimaalle. Tikka lennähti seinäkkeeseen ihmettelemään ja kiipesi pomppu kerrallaan ylemmäs, kun varovasti hiivin kännykkäni kanssa lähemmäs. Neljän metrin päähän pääsin linnusta ennen kuin se otti siivet alleen. Toisena päivänä seurasin kuusen oksalla pomppivia poikasia, jotka tutustuivat käpytarjontaan vähän kehnommalla menestyksellä. Ei ollut ihan vielä tekniikka hallussa ja kävyt tipahtelivat järjestään alas. Kesällä on onneksi reilusti ruokaa tarjolla harjoitella oikeaa nokankäyttöä talvipäivien varalle.

Karkuun!

Oravakin kävi eräänä päivänä pomppimassa kukkapenkissä. Voi olla, että se oli löytänyt lintujen kylpyaltaaksi tarkoittamani vesiastian. Olin vähän huonossa paikassa, niin en nähnyt, mitä kurre puuhaili. Oletettavasti se ei ollut ainakaan tihutöitä suunnittelemassa. Pitkäkorvaisia pomppijoita ei ole kesällä meidän pihalla näkynyt ja hyvä niin. Ovat saaneet kärhönversot kasvaa ihan rauhassa eikä sinikatanoitakaan ole käyty parturoimassa sängelle.

Joku erakkoampiainen ja epäonninen toukka.

Hyönteishotellissa pesii nyt ainakin viisi yllä olevan kuvan erakkoampiaista ja sen mitä olen niiden touhuja seuraillut, niin suurin osa koloihin kuskatuista saaliista on noita samoja toukkia. En tiedä, mistä ne niitä löytävät mutta hyvä apaja näyttää olevan. Toukkia "lentää" tunneleihin tasaista tahtia ja ainoastaan väliseinien muurauksen ajan ampiaiset kuskaavat jotain muuta kuin toukkasaaliita leuoissaan. Seuraavalla videolla näkyykin, kuinka ampparilla on melkein itsensä kokoinen toukka kyydissään. Harmillisesti kännykkä päätti juuri kriittisimmillä kohdilla tarkentaa ihan mihin sattuu mutta sain sen onneksi palaamaan takaisin ampiaiseen.

Ei näytä olevan aina helppoa tuo ötököidenkään elämä. Jos jonkun mielestä muurahaisten seuraaminen on mukavaa, niin voin sanoa, että hyönteishotellin asukkaiden seuraaminen on vähintään yhtä hauskaa. Eikä tarvitse varoa housuihin kiipeileviä muurahaisia!