Koristeheinäkokeilun lopputulokset

Kokeilin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ikinä kasvattaa koristeheiniä. Kaikki sai alkunsa Pikkuinen puutarhani -blogissa olleesta arvonnasta, josta voitin yksivuotisten koristeheinien siemensekoituksen. Lajit ja lajikkeet olivat kylvöhetkellä täysi arvoitus enkä kyllä viisastunut matkan varrellakaan kuin vähäsen. Pari heinää ehti kukkaan asti, loput jäivät eri korkuisiksi tuppaiksi. Nyt on pakkanen vienyt melkein viimeisenkin heinämättään, joten on aika tehdä loppukooste. Vinkatkaa, jos tiedätte jollekin toistaiseksi tunnistamattomalle heinälle edes jonkinlaista nimeä.

Keskikesän vihreyttä kera heinäntähkien (kuvassa heinä K).

Lajittelin ja merkitsin kirjainkoodilla ennen kylvöä eri näköiset siemenet ja otin niistä kuvat. Pidin huolta, että kylvö- ja taimivaiheessa kussakin ruukussa kulki tiukasti oma nimilappu mukana ja maahan istuttaessani lykkäsin nimilaput vielä sinnekin. Näin saan eroteltua siemenistä sellaiset, joita haluan mahdollisesti kokeilla vielä uudelleen ja laittaa kiertoon ne, jotka eivät niin hurmanneet. Kylvöt tein kylmään eteiseen, sillä siemenpussin ohjeissa suositeltiin suorakylvöjä. Niinpä ajattelin, että niille on turha varata tilaa sisältä lämpimästä. Suurin osa siemenistä itikin sillä konstilla hyvin ja taimet sai vietyä ulkovarastoon loppukeväällä jatkamaan kasvuaan. Heinä A ei itänyt lainkaan mutta sen siemen olikin niin minipieni murunen, että saattoi olla ihan vain roska. Pitää katsoa ensi keväänä, löytyykö pussin pohjalta lisää vastaavanlaisia "roskia" ja kokeilla uudelleen.

Heinä B etummaisena, pystymmät ja leveämmät korret takana ovat muita heiniä.

Heinä B tuotti noin 20cm korkean, hyvin rentolehtisen tuppaan. Sinertäväsävyisenä se olisi aika hieno vaikkapa kesäkukkaruukun reunakasvina ryöppyämässä ruukun reunan yli mutta näin perusvihreänä aika tavallisen näköinen minusta. Tämä heinä ei ehtinyt kukkia, joten saatan kokeilla ensi kesänä uudelleen vähän aikaisemmalla kylvöllä. Kolmella taimella sai aikaiseksi tuuhean tuppaan ja kasvuhaluja näyttäisi olevan enemmänkin, sillä mätäs on alkanut puskea uusia taimia ympärilleen. Toivottavasti lupaus yksivuotisuudesta pitää paikkansa, ettei tarvitse keväällä kitkeä maailmanvalloitukseen lähtenyttä heinää pois kukkapenkistä.

Heinä C, kuten kuvasta näkyy.

Heinä C:llä oli jo hiukan yritystä tuottaa eri sävyisiä lehtiä. Sen väri oli hitusen sinertävä, tosin ylläolevassa kuvassa se alkaa jo hiljalleen tuleentua. Mätäs oli hyvin matala ja aika sotkuinen, ei mitenkään viehättävä minusta. Vähän niin kuin joku olisi tallonut sen päältä. Positiivista sentään oli se, että yhdestä taimesta kasvoi tuuhea mätäs. Tämäkään ei ehtinyt kukkia, joten ehkä kokeilen uudestaan ensi vuonna. Tiedä, vaikka juuri tällä olisi erityisen hienot tähkät.

Heinät D ja C vierekkäin lokakuussa. Tästä näkyy hyvin niiden kokoero.

Heinä D muistutti pitkäpiikkistä siiliä. Sen kapeat ja melko jäykät lehdet sojottivat pystyssä joka suuntaan ja olivat pituudeltaan 20-25cm. Tässä oli kaksi tainta samassa tuppaassa. Ei ehtinyt kukkia, joten uudelle kierrokselle taitaa mennä. Tämä ja sen vieressä kasvanut heinä C kestivät oikein hyvin kylmää. Heinä D:lle tulee sama varoitus leviämishaluista kuin heinä B:lle; heinätupsuja löytyi kymmenen sentin päästä varsinaisesta mättäästä.

Heinä E ja heinä H paljastuivat aivan samoiksi lajeiksi, isoräpelöiksi. Ruukussa kolmea eri heinää taimivaiheessa.

Heinä E:n tunnisti Saaripalstan Saila isoräpelöksi (Briza maxima tai Macrobriza maxima). Se kasvoi kaikista nopeimmin kukintakokoiseksi ja teki joitakin hassuja röyhyjä, joissa oli kahisevia tähkylöitä (toivottavasti termit menivät oikein). Tämä heinä olisi varmasti oikein sopiva johonkin aistipuutarhaan, sillä sekä ääni että kosketustuntuma olivat hyvin mielenkiintoiset. Heinä oli korkeudeltaan 40 sentin luokkaa eikä oikein pysynyt pystyssä tuulessa. Varmaankin aikaisen kukinnan vuoksi se myös lakastui aikaisin syksyllä tai sitten ei muuten vain kestänyt pakkasta. Nopeasta kasvuvauhdista seurasi myös se, että löysin äskettäin lukuisia räpelöntaimia lakastuneiden emokasvien ympäristöstä. Toivottavasti kaikki maahan varisseet siemenet ovat itäneet syksyn aikana ja paleltuvat talvella, sillä tämä ei pääse jatkoon.

Heinä F:n kukinnoissa oli lupaus siroutta ja ilmavuutta. Taustalla pari samasta siemenarvonnasta voitettua asteria.

Heinä F:n siemenistä iti vain yksi vaivainen taimi ja sekin kasvoi hyvin hitaasti. Maahan istuttamisen jälkeen se innostui kasvamaan ja ehti jopa tehdä pari kukintoa (olisikohan virallisempi nimitys tämän kohdalla röyhy?). Halla kuitenkin vei ne jo kukinnan alkuvaiheessa. Kasvutavaltaan tämä heinä oli aika mitättömän näköinen ja retkotti hyvin lahjakkaasti mutta ehkä monta tainta tiheässä voisi näyttää kukinta-aikaan paremmalta. Korkeutta oli n.40cm. En ole varma, viitsinkö kokeilla uudelleen. Ehkä... Katsotaan, syyhyttääkö sormia päästä vielä kylvämään jotain huhtikuussa.

Tällaiselta se näytti tyveltä eikä paljoa parantunut ylöspäin mennessä.

Heinä G teki samantapaisen matalan, "päälle tallatun" ja aavistuksen sinertävän mättään kuin heinä C. Ehkä ne ovatkin samaa sukua keskenään. Jotain eroa niillä on, sillä niiden siemenet olivat sekä eri kokoiset että eri väriset, melko saman muotoiset kuitenkin. Kukintoja ei tullut mutta taidan kokeilla uudelleen ensi keväänä. Kesti hyvin pakkasta.

Yksi ainoa taimi kasvatti kesän aikana näin tuuhean mättään.

Heinä I alkoi työntää pehmeää "karvamatoa" latvastaan heinäkuun lopulla.

Heinä I oli minusta ainakin aika saman näköinen kuin italianpantaheinä. Se kasvatti vajaa metrin korkuisen korren melko leveine tasaisenvihreine lehtineen ja lopulta tunki latvastaan esiin pehmoisen, vaalean "karvamadon". Pian pehmoisuus ja söpöys hävisivät ja karvamato alkoi muuttua karheaksi. Näitäkin pitäisi varmaan olla useampia lähekkäin, jotta veikeät kukinnot tulisivat paremmin esille. Kaksi tainta olivat vähän orvon näköisiä ja tarvitsivat tukemista tuulisella säällä. En tiedä, saako tämä jatkopaikkaa, vaikka kukinnan alkuvaiheessa oli hauska käydä silittelemässä tähkiä.

Tässä vaiheessa tähkä oli jo muuttunut paljon karheammaksi.

Seuraavassa vaiheessa ne olivat tällaisia, kovia ja karheita pötköjä.

Heinä J:stä iti ensimmäisellä yrityksellä vain yksi siemen mutta kesäkuun lopulla lämpimällä säällä tehty uusintakylvös tuotti 100-prosenttisen tuloksen. Taimet lähtivät kasvamaan melko vauhdikkaasti mutta paleltuivat heti syksyn ensimmäisessä hallayössä. Niistä oli tulossa korkeita, todennäköisesti jotain heinä I:n tapaisia kasveja. Heinä J pääsee vielä uudelle kierrokselle. Kokeilen kylvää sen siemenet vähän aikaisemmin ja sisälle lämpimään ainakin siihen saakka että ovat lähteneet kunnolla kasvuun.

Heinä K alkoi kukkia isoräpelön tavoin hyvin aikaisin kesällä.

Heinä K iti hyvin ja alkoi kukkia nopeasti. Sillä oli ihan nätin väriset tähkät mutta hyvin pienikokoisina eivät olleet kovin näyttäviä. Korkeutta heinä K:lla oli puolisen metriä. Inaturalist-sovelluksen avulla sain tälle nimeksi kanarianhelpi. Sen siemeniä, eli "kanariansiemeniä" käytetään lemmikkilintujen ruokana ja tähkiä kuivakukkina joko värjättyinä tai siltään. Sen pidemmälle kehittyneitä tähkiä näkyy noissa italianpantaheinäkuvissa taustalla. En usko kasvattavani tätäkään enää uudelleen.

Heinä L ei ehtinyt tämän pidemmälle ennen syksyn halloja.

Heinä L näytti pitkään samalta kuin heinä I mutta kesän mittaan sen lehtiin alkoi ilmestyä koristeellisia juovia. Tähkän alutkin ehtivät tulla latvoista esille mutta pakkanen ei ollut sille mieleen. Heinä I:n tähkät olivat alkuvaiheessa paljon hauskemmat kuin tällä mutta tämän lehdet ovat komeammat. Tähkästä ei tämän kesän perusteella pysty sanomaan, millainen se olisi ollut kukinnan loppuvaiheessa, joten taidan kokeilla tätä vielä ensi kesänä uudelleen. Hieman aikaisempi kylvö voisi toimia tämänkin osalta.

Välikevennyksenä tämän viikon aamu- ja iltapuhdetyöt: esikoiselle piti saada halloween-juhliin asu ja hän toivoi vampyyripukua. Materiaalit 0€, työtä suunnitteluineen ainakin 5h.

Nyt kun tiedän melkein kaikkien heinien ulkonäön ja kasvukorkeuden, niiden sijoittaminen on paljon helpompaa. Osa voisi sopia hyvin kadun pään joutoalueelle kukkien sekaan ja jollekin saattaa löytyä paikka jonkun kukkapenkin aukkopaikasta. Toivoin, että joku lajeista olisi ollut erityisen koristeellinen, eli kirjava, purppuralehtinen tai sininen, tai tehnyt värikkään kukinnon. Toistaiseksi siis mikään näistä ei sitä toivetta kunnolla täyttänyt mutta annetaan vielä ensi keväänä uusi mahdollisuus vähintään niille, jotka eivät tänä vuonna ehtineet kukkia. Ties vaikka sieltä löytyisi joku napakymppi.