keskiviikko 2. marraskuuta 2022

Koristeheinäkokeilun lopputulokset

Kokeilin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ikinä kasvattaa koristeheiniä. Kaikki sai alkunsa Pikkuinen puutarhani -blogissa olleesta arvonnasta, josta voitin yksivuotisten koristeheinien siemensekoituksen. Lajit ja lajikkeet olivat kylvöhetkellä täysi arvoitus enkä kyllä viisastunut matkan varrellakaan kuin vähäsen. Pari heinää ehti kukkaan asti, loput jäivät eri korkuisiksi tuppaiksi. Nyt on pakkanen vienyt melkein viimeisenkin heinämättään, joten on aika tehdä loppukooste. Vinkatkaa, jos tiedätte jollekin toistaiseksi tunnistamattomalle heinälle edes jonkinlaista nimeä.
Keskikesän vihreyttä kera heinäntähkien (kuvassa heinä K).
Lajittelin ja merkitsin kirjainkoodilla ennen kylvöä eri näköiset siemenet ja otin niistä kuvat. Pidin huolta, että kylvö- ja taimivaiheessa kussakin ruukussa kulki tiukasti oma nimilappu mukana ja maahan istuttaessani lykkäsin nimilaput vielä sinnekin. Näin saan eroteltua siemenistä sellaiset, joita haluan mahdollisesti kokeilla vielä uudelleen ja laittaa kiertoon ne, jotka eivät niin hurmanneet. Kylvöt tein kylmään eteiseen, sillä siemenpussin ohjeissa suositeltiin suorakylvöjä. Niinpä ajattelin, että niille on turha varata tilaa sisältä lämpimästä. Suurin osa siemenistä itikin sillä konstilla hyvin ja taimet sai vietyä ulkovarastoon loppukeväällä jatkamaan kasvuaan. Heinä A ei itänyt lainkaan mutta sen siemen olikin niin minipieni murunen, että saattoi olla ihan vain roska. Pitää katsoa ensi keväänä, löytyykö pussin pohjalta lisää vastaavanlaisia "roskia" ja kokeilla uudelleen.
Heinä B etummaisena, pystymmät ja leveämmät korret takana ovat muita heiniä.
Heinä B tuotti noin 20cm korkean, hyvin rentolehtisen tuppaan. Sinertäväsävyisenä se olisi aika hieno vaikkapa kesäkukkaruukun reunakasvina ryöppyämässä ruukun reunan yli mutta näin perusvihreänä aika tavallisen näköinen minusta. Tämä heinä ei ehtinyt kukkia, joten saatan kokeilla ensi kesänä uudelleen vähän aikaisemmalla kylvöllä. Kolmella taimella sai aikaiseksi tuuhean tuppaan ja kasvuhaluja näyttäisi olevan enemmänkin, sillä mätäs on alkanut puskea uusia taimia ympärilleen. Toivottavasti lupaus yksivuotisuudesta pitää paikkansa, ettei tarvitse keväällä kitkeä maailmanvalloitukseen lähtenyttä heinää pois kukkapenkistä.
Heinä C, kuten kuvasta näkyy.
Heinä C:llä oli jo hiukan yritystä tuottaa eri sävyisiä lehtiä. Sen väri oli hitusen sinertävä, tosin ylläolevassa kuvassa se alkaa jo hiljalleen tuleentua. Mätäs oli hyvin matala ja aika sotkuinen, ei mitenkään viehättävä minusta. Vähän niin kuin joku olisi tallonut sen päältä. Positiivista sentään oli se, että yhdestä taimesta kasvoi tuuhea mätäs. Tämäkään ei ehtinyt kukkia, joten ehkä kokeilen uudestaan ensi vuonna. Tiedä, vaikka juuri tällä olisi erityisen hienot tähkät.
Heinät D ja C vierekkäin lokakuussa. Tästä näkyy hyvin niiden kokoero.
Heinä D muistutti pitkäpiikkistä siiliä. Sen kapeat ja melko jäykät lehdet sojottivat pystyssä joka suuntaan ja olivat pituudeltaan 20-25cm. Tässä oli kaksi tainta samassa tuppaassa. Ei ehtinyt kukkia, joten uudelle kierrokselle taitaa mennä. Tämä ja sen vieressä kasvanut heinä C kestivät oikein hyvin kylmää. Heinä D:lle tulee sama varoitus leviämishaluista kuin heinä B:lle; heinätupsuja löytyi kymmenen sentin päästä varsinaisesta mättäästä.
Heinä E ja heinä H paljastuivat aivan samoiksi lajeiksi, isoräpelöiksi. Ruukussa kolmea eri heinää taimivaiheessa.
Heinä E:n tunnisti Saaripalstan Saila isoräpelöksi (Briza maxima tai Macrobriza maxima). Se kasvoi kaikista nopeimmin kukintakokoiseksi ja teki joitakin hassuja röyhyjä, joissa oli kahisevia tähkylöitä (toivottavasti termit menivät oikein). Tämä heinä olisi varmasti oikein sopiva johonkin aistipuutarhaan, sillä sekä ääni että kosketustuntuma olivat hyvin mielenkiintoiset. Heinä oli korkeudeltaan 40 sentin luokkaa eikä oikein pysynyt pystyssä tuulessa. Varmaankin aikaisen kukinnan vuoksi se myös lakastui aikaisin syksyllä tai sitten ei muuten vain kestänyt pakkasta. Nopeasta kasvuvauhdista seurasi myös se, että löysin äskettäin lukuisia räpelöntaimia lakastuneiden emokasvien ympäristöstä. Toivottavasti kaikki maahan varisseet siemenet ovat itäneet syksyn aikana ja paleltuvat talvella, sillä tämä ei pääse jatkoon.
Heinä F:n kukinnoissa oli lupaus siroutta ja ilmavuutta. Taustalla pari samasta siemenarvonnasta voitettua asteria.
Heinä F:n siemenistä iti vain yksi vaivainen taimi ja sekin kasvoi hyvin hitaasti. Maahan istuttamisen jälkeen se innostui kasvamaan ja ehti jopa tehdä pari kukintoa (olisikohan virallisempi nimitys tämän kohdalla röyhy?). Halla kuitenkin vei ne jo kukinnan alkuvaiheessa. Kasvutavaltaan tämä heinä oli aika mitättömän näköinen ja retkotti hyvin lahjakkaasti mutta ehkä monta tainta tiheässä voisi näyttää kukinta-aikaan paremmalta. Korkeutta oli n.40cm. En ole varma, viitsinkö kokeilla uudelleen. Ehkä... Katsotaan, syyhyttääkö sormia päästä vielä kylvämään jotain huhtikuussa.
Tällaiselta se näytti tyveltä eikä paljoa parantunut ylöspäin mennessä.
Heinä G teki samantapaisen matalan, "päälle tallatun" ja aavistuksen sinertävän mättään kuin heinä C. Ehkä ne ovatkin samaa sukua keskenään. Jotain eroa niillä on, sillä niiden siemenet olivat sekä eri kokoiset että eri väriset, melko saman muotoiset kuitenkin. Kukintoja ei tullut mutta taidan kokeilla uudelleen ensi keväänä. Kesti hyvin pakkasta.
Yksi ainoa taimi kasvatti kesän aikana näin tuuhean mättään.
Heinä I alkoi työntää pehmeää "karvamatoa" latvastaan heinäkuun lopulla.
Heinä I oli minusta ainakin aika saman näköinen kuin italianpantaheinä. Se kasvatti vajaa metrin korkuisen korren melko leveine tasaisenvihreine lehtineen ja lopulta tunki latvastaan esiin pehmoisen, vaalean "karvamadon". Pian pehmoisuus ja söpöys hävisivät ja karvamato alkoi muuttua karheaksi. Näitäkin pitäisi varmaan olla useampia lähekkäin, jotta veikeät kukinnot tulisivat paremmin esille. Kaksi tainta olivat vähän orvon näköisiä ja tarvitsivat tukemista tuulisella säällä. En tiedä, saako tämä jatkopaikkaa, vaikka kukinnan alkuvaiheessa oli hauska käydä silittelemässä tähkiä.
Tässä vaiheessa tähkä oli jo muuttunut paljon karheammaksi.
Seuraavassa vaiheessa ne olivat tällaisia, kovia ja karheita pötköjä.
Heinä J:stä iti ensimmäisellä yrityksellä vain yksi siemen mutta kesäkuun lopulla lämpimällä säällä tehty uusintakylvös tuotti 100-prosenttisen tuloksen. Taimet lähtivät kasvamaan melko vauhdikkaasti mutta paleltuivat heti syksyn ensimmäisessä hallayössä. Niistä oli tulossa korkeita, todennäköisesti jotain heinä I:n tapaisia kasveja. Heinä J pääsee vielä uudelle kierrokselle. Kokeilen kylvää sen siemenet vähän aikaisemmin ja sisälle lämpimään ainakin siihen saakka että ovat lähteneet kunnolla kasvuun.
Heinä K alkoi kukkia isoräpelön tavoin hyvin aikaisin kesällä.
Heinä K iti hyvin ja alkoi kukkia nopeasti. Sillä oli ihan nätin väriset tähkät mutta hyvin pienikokoisina eivät olleet kovin näyttäviä. Korkeutta heinä K:lla oli puolisen metriä. Inaturalist-sovelluksen avulla sain tälle nimeksi kanarianhelpi. Sen siemeniä, eli "kanariansiemeniä" käytetään lemmikkilintujen ruokana ja tähkiä kuivakukkina joko värjättyinä tai siltään. Sen pidemmälle kehittyneitä tähkiä näkyy noissa italianpantaheinäkuvissa taustalla. En usko kasvattavani tätäkään enää uudelleen.
Heinä L ei ehtinyt tämän pidemmälle ennen syksyn halloja.
Heinä L näytti pitkään samalta kuin heinä I mutta kesän mittaan sen lehtiin alkoi ilmestyä koristeellisia juovia. Tähkän alutkin ehtivät tulla latvoista esille mutta pakkanen ei ollut sille mieleen. Heinä I:n tähkät olivat alkuvaiheessa paljon hauskemmat kuin tällä mutta tämän lehdet ovat komeammat. Tähkästä ei tämän kesän perusteella pysty sanomaan, millainen se olisi ollut kukinnan loppuvaiheessa, joten taidan kokeilla tätä vielä ensi kesänä uudelleen. Hieman aikaisempi kylvö voisi toimia tämänkin osalta.
Välikevennyksenä tämän viikon aamu- ja iltapuhdetyöt: esikoiselle piti saada halloween-juhliin asu ja hän toivoi vampyyripukua. Materiaalit 0€, työtä suunnitteluineen ainakin 5h.
Nyt kun tiedän melkein kaikkien heinien ulkonäön ja kasvukorkeuden, niiden sijoittaminen on paljon helpompaa. Osa voisi sopia hyvin kadun pään joutoalueelle kukkien sekaan ja jollekin saattaa löytyä paikka jonkun kukkapenkin aukkopaikasta. Toivoin, että joku lajeista olisi ollut erityisen koristeellinen, eli kirjava, purppuralehtinen tai sininen, tai tehnyt värikkään kukinnon. Toistaiseksi siis mikään näistä ei sitä toivetta kunnolla täyttänyt mutta annetaan vielä ensi keväänä uusi mahdollisuus vähintään niille, jotka eivät tänä vuonna ehtineet kukkia. Ties vaikka sieltä löytyisi joku napakymppi.

21 kommenttia:

  1. Tässä oli jälleen seikkaperäinen analyysi, joka varmasti on hyödyksi sinulle muistin tueksi että kaikille, jotka ryhtyvät kylvämään heiniä.
    Itse olen enemmän kiinnostunut monivuotisista erikoisen kauniista heinistä, joita minulla ei ainakaan vielä kasva missään (juolavehnä ei kuulu tähän ryhmään). Ihailen upeita istutuksia, joissa on hauskasti yhdistetty heiniä ja kukkia, mutta tuntuu, että tällainen istutus pitäisi perustaa ihan sitä varten suunniteltuun paikkaan, jotta se olisi edukseen. Ehkä keksi vielä jonnekin sellaisenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eniten tästä ehkä onkin minulle hyötyä, niin muistan vielä ensi kesänä, minkä näköinen mikäkin heinä oli. Minä pidän enemmän "oikeasti" kukkivista kasveista ja heinät tuovat aina mieleen juolavehnän ja muut rikkakasvina pois kitkettävät heinät. Siispä en ole varmaan monivuotisia heiniä ensimmäisenä hankkimassa. Teiltä löytyisikin varmaan joku kohta, mihin saisi tehtyä luontevasti vaikka preeriapuutarhan. Sellaiseen erilaiset heinät sopisivat aika kivasti.

      Poista
  2. Hyvä yhteenveto heinien kasvatuksestasi! 😊 Muutamat niistä ihastuttivat ja kiinnostavat itseäkin 🤭 esimerkiksi tuo heinä I voisi sopivan kasvin kanssa yhdessä olla mahtava kombo! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Laitapa sähköpostia, jos haluat jotain näistä kokeilla ensi kesänä. Siemeniä on nimittäin monen vuoden tarpeisiin, vaikka joka vuosi kylväisi, joten voisin aivan hyvin luopua osasta. Sovitaan vaikka siementenluovutustreffit jollekin kerralle kun teillä päin liikun :)

      Poista
  3. Kiva yhteenveto erilaisista heinistä. Varmasti ollut mielenkiintoinen projekti. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aluksi oli ehkä mielenkiintoisempi kun ei yhtään tiennyt, tuleeko siemensekoituksesta heiniä, kukkia vai sekä että. Odotin kyllä, että useampi olisi kukkinut, kun niitä kerta kuivakukkaseoksena myytiin. Harvemmin pelkkiä lehtiä kuivakukkakimppuihin kerätään. Ensi kesänä uutta yritystä vielä noiden muutamien kohdalla.

      Poista
  4. Enpä tiedä heinistä yhtään mitään. Viiruhelpi on ainoa jonka tunnistan, onko se muuten edes heinä? Heiniä olisi kiva lisätä puutarhaan. Hauska vampyyripuku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se viiruhelpi heinä on. Se on juolavehnän osalla yksi heinälajeista, jotka ovat saaneet minut suhtautumaan vähän karsastaen heiniin puutarhakasveina. Puku on selvästi itse tehdyn näköinen, mutta lapselle kelpasi oikein hyvin.

      Poista
  5. No voi että, minun on niin pakko nostaa sinulle hattua (tai tukkaa.. peruukkia? ;-D) tämän tutkimuksellisuutesi johdosta. Kuka muu jaksaa tehdä tällaista tutkimusta kirjaimineen kaikkineen? No ei kukaan!
    Ihan mahtavaa, siis. Itse en harrasta yksivuotisia heiniä, tuli jo varmaan jossain mainittua. Isoräpelön tiesin, sillä se ei ole Britanniassa yksivuotinen, mutta meillä on, mistä olen syvästi harmissani. Minusta se on super-upea. Tuo kanarianhelpikin näyttää aivan ihanalta. Muilta osin voin sanoa, että ei mitään hajua. Heinät ovat kaikki niin samanlaisia, kukinnoista voisi jotakin päätellä, ehkä. Tuo karvamadon (heinä I?) tuottama siemenpötkylä näyttää niin samanlaiselta kuin lapsena undulaateillemme syöttämäni hirssit, että voisin vannoa, että se on hirssi. Joku hirssi. Niitäkin lienee useampia :-D
    Mutta voi että, miten täydellinen, ihana vampyyriasu! Iiks, todella hieno!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, ihan hatunnostonko sain! Tässähän ihan punastuu :D Kevättalvella sitä ylimääräistä aikaa on vaikka lajitella siemeniä ja pitää kirjaa. Muutenhan noiden kirjainlappusten käyttö ei aikaa vienyt kun alkutyö oli tehty.
      Luulen, että ainakin osa noista heinistä on varmasti lämpimämmillä alueilla monivuotisia. Eikä sitä tiedä, selviäisikö isoräpelö tai sen siemenet talven yli siellä saaristossa. Ehkä sinun pitäisi kokeilla sitä joskus.
      No, italianpantaheinän kun laittaa googleen, niin sille tulee lainausmerkeissä koristehirssi toiseksi nimivaihtoehdoksi. Uteliaisuus heräsi, joten piti googlettaa hirssi, josta sitten löytyi tällainen tieto: Hirssit ovat ryhmä paljassiemenisiä heiniä (viljakasveja), jotka eivät muodosta yhtä taksonomista ryhmää, vaan niihin kuuluu heinäkasvien heimon lajeja muun muassa sulkahirssien (Pennisetum), pantaheinien (Setaria), röyhyhirssien (Panicum) ja sormihirssien (Eleusine) suvuista. Eli oikeassa olet sinäkin.
      Kiitos! Onhan tuo vampyyriasu selvästi itse tehdyn näköinen, mutta kelpaa lapselle ja tuskinpa kaveritkaan kiinnittävät huomiota siihen, ettei asu ole kaupasta ostettu. Lupasin aloittaa huomenna kuopukselle hämähäkkiasun tekemisen...

      Poista
  6. Joku voisi sanoa, että ei ihme, että meinaa aika loppua! Sen verran on siellä taas puutarhuri käyttänyt omaa aikaansa heinänsiemeniin ja älyttömän tärkeään halloweenasun tuunaamiseen. Sanokoon joku muu mitä tahansa, niin minusta aika ei ole suinkaan mennyt hukkaan! Heinien tuntemuksessa en voi kuitenkaan auttaa. Itse olen myös ihastunut heiniin, vaikka onkin heinäallergia :D. Mutta ehkäpä vähän näyttävämpiä haeskelen... Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei ole hirveästi vapaa-aikaa ollut tällä viikolla mutta elättelen toiveita siitä, että vampyyriasu säilyisi sen verran hyvässä kunnossa juhlista, että sen voisi säästää ensi vuotta varten. Jos ei esikoiselle kelpaa sama asu silloin, niin kuopus voi varmaan käyttää. Mieluummin kuitenkin tein itse kuin olisin hakenut asun kaupasta. Näin sain (ehkä) opetettua lapsillekin, että kaikkea ei ole pakko ostaa, kun käyttää aikaa ja mielikuvitusta.
      Vähän näyttävämpiä olisin itsekin toivonut näiden heinien olevan mutta eipä sitä etukäteen tiennyt, millaisia niistä tulee. Pussissakaan kun ei ollut minkäänlaista kuvaa. Kokeilen nyt kuitenkin ensi vuonna uudelleen niitä, jotka eivät tänä vuonna kukkineet, jos vaikka niistä löytyisi joku oikein komea yksilö. Hyvää viikonloppua!

      Poista
  7. Peukun nosto täältäkin innokkuudellesi kokeiluihin, joista vielä raportoit meille muillekin. En tiedä ammattiasi, mutta sinussa on selvästi ainesta kasvitutkijan saralle. Ehkä kuulemme sinusta vielä vaikkapa jonkun jalostamasi kasvin merkeissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eihän tämä kokeilu vaatinut aikaa ja vaivaa kuin oikeastaan vain alussa siemeniä lajitellessa ja nyt lopussa postauksen kirjoittamisen verran. Muuten kasvoivat omine aikoineen ja tulivat hoidettua muiden taimipurkkien mukana siihen saakka kun istutin ne maahan. Tuskinpa lähden sen kummemmin kasvitutkijan uraa aloittelemaan, mitä nyt vain omaksi ilokseni harrastelen.

      Poista
  8. Olitpas huolellisesti nimennyt nuo heinät👍 Toisaalta harmi tuo yksivuotisuus, monien kohdalla mainitsit, että suurempi tupas olisi voinut olla näyttävämpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksivuotisissa ei taas pitäisi olla sitä ongelmaa, että heinä valtaa salakavalasti puolet kukkapenkistä. Tai mistä minä tiedän, jos nämä kaikki vaikka sittenkin talvehtivat ja olen pulassa ensi kesänä :D Noita muutamia korsimallisia heiniä pitäisi varmaan kylvää monta siementä lähekkäin, jotta saisivat tukea toisistaan ja kasvustosta tulisi näyttävämpi.

      Poista
  9. Hieno postaus perusteellisesti tehdystä koristeheinäkokeilusta! Tässähän innostuu suunnittelemaan koristeheinien kasvatusta ensi kesänä!

    VastaaPoista
  10. Kiitos vaan seikkaperäiselle tutkijalle, kun puolestamme jaksoit kokeilla. Aika kivoja karvamatoja, ja heinäB on mielestäni soma ohutlehtinen tupas. Kovin on tosiaan hirssin näköinen tuo yksi.
    Itse kasvatin viime kesänä sininataa, joka kylläkin on monivuotinen. Toivottavasti ne selviävät talvesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minusta on hauska tutkailla jo kokeilla kaikenlaista. Italianpantaheinäkin kuuluu googlailun perusteella hirsseihin, joten ei ihme, jos se hirssiltä näyttää. Toivottavasti saat sininatasi talvehtimaan hyvin.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!