Alueelliset avoimet 2023: osa 2

Viime kesän Pohjois-Savon alueellisista avoimista puutarhoista jäi yksi puutarha vielä esittelemättä. Kaikista mukana olleista puutarhoista tämä kutkutteli eniten mielikuvitustani. Mihin tahansa päänsä käänsikin, löytyi jotain uutta ihmeteltävää ja katsottavaa. Paljon jäi varmasti yksityiskohtia huomaamattakin, minkä takuulla ymmärrätte, kun katsotte kuvia. Tervetuloa seikkailemaan vehreään satumaailmaan!

Heti alkajaisiksi vastassa oli vanhat lastenvaunut täydessä kukkakuormassa.

Lastenvaunujen yli aukeaa näkymä puutarhan yhteen osaan, jossa taisi olla koko tontin ainoa nurmikko ja sekin kiersi vain istutusten välissä polkuna.

Puutarha sijaitsee kaupunkialueella. Tontti on metsäisessä rinteessä ja talo sekä sitä ympäröivä laatoitettu alue ovat kahdelta reunalta selvästi alempana kuin tontin laidoilla kiertävät istutukset. Niinpä puutarhassa on pystytty leikittelemään erilaisilla muuri- ja porrasratkaisuilla. Mitä ilmeisimmin maaperästä nousee kiviä, sillä niitä oli käytetty runsaasti joka puolella puutarhaa muuri- ja betonikivien rinnalla.

Näitä portaita pitkin pääsee sekä edellisen kuvan nurmialueelle, että ylemmälle tasanteelle.

Nyt ollaan keskitasanteella, nurmikon keskellä olevassa kukkapenkissä. Puun oksalta roikkuu kristallein somistettu risukoriste.

Polku kulkee koivunrangoista rakennetun portin ali.

Suuri mänty tarkkailee puutarhassa kulkijoita.

Korkealla männyssä oleva naama meinasi jäädä huomaamatta, kun maan tasallakin oli niin paljon nähtävää ja ympärillä olevien puiden oksat peittivät paikoin näkyvyyttä. Kasvot on tehty askartelumassalla suoraan puun runkoon ja maalattu sen jälkeen. Näin puutarhan omistajaa äskettäin ja kuulemma naama on pysynyt toistaiseksi rungossa kiinni. Toivotaan, että myöskään kevään suuret lämpötilavaihtelut eivät tiputa puuvanhuksen kasvoja alas.

Männyn takaa löytyi pieni kantopuutarha.

Puut ja pensaat hämärsivät varsinkin tontin metsäisemmässä yläosassa tehokkaasti tontin rajoja, joten puutarha tuntui selvästi todellista suuremmalta. Mutkittelevat polut vielä korostivat sitä vaikutelmaa. Yllä olevasta kantopuutarhakuvastakin voisi kuvitella, että metsä jatkuu kauas, vaikka todellisuudessa tonttia rajaava verkkoaita on aivan lähellä ja tarkkaan katsottuna erottuukin hieman puiden runkojen välistä. Puutarha on keskellä asutusaluetta ja lähellä on kerrostalojakin. Silti ainakaan tällaiselle satunnaiselle puutarhassa vierailijalle ei tullut missään vaiheessa sellaista oloa, että olisi parvekkeilta tiirailevien ihmisten pällisteltävänä.

Vanha ja valtava verenpisara.

Puutarhan omistajalla oli muutama jättikokoinen verenpisara, joista vanhin taisi olla peräti 17-vuotias. Ne talvehtivat kellarissa pienemmiksi leikattuina ja pääsevät taas kesäksi puutarhaan. Niiden kukkia ei totisesti tarvinnut kumartua katselemaan polven korkeudelta eikä ranteenpaksuisia runkoja tukea kepeillä pystyyn! Puutarhavierailun aikaan kukinta ei ollut ihan ehtinyt alkaa, mutta nuppujen määrästä päätellen verenpisarat kukkivat todella kauniisti aivan lähipäivinä.

Pieni ruukkuryhmä viimeistelee luonnonkivien, betonitiilien ja puuterassin rajan. Penkereen yläreunassa isompien kuunliljojen alla kasvaa matalampaa lajiketta.

Kuvia tähän postaukseen valitessa alkoi tuntua siltä, että jos puutarhan olisi kiertänyt vielä kertaalleen konttaamalla, olisi löytänyt ison joukon pieniä yksityiskohtia, joita ei kävellessä huomannut. Joitakin juttuja en muista edes paikan päällä huomanneeni, vaan löysin niitä vasta jälkeenpäin kuvia tutkimalla. Pieniä koriste-esineitä, patsaita ja lyhtyjä oli piiloteltu pieniksi yllätyksiksi kasvillisuuden lomaan ja kivien sekä vanhojen puunkantojen päälle. Yllä olevan kuvan oikeassa reunassa ison kiven päälläkin on jotain, ehkäpä samantapainen metallista valettu sisilisko, jollaisen löysin toisaalta puutarhasta.

Terassin pinta oli käsitelty hiiltämällä. Terassin takaosassa on kiviportaat ylemmälle tasanteelle, jossa puun takaa kurkkii risukoira.

Puuterassin ympäröimä lavakauluskasvimaa, jonka takana oli myös pieni kasvihuone.

Kasvimaalle kuljettiin oksista tehdyn portin läpi (kuva otettu kasvimaan puolelta).

Oksia, rankoja ja risuja on käytetty kekseliäästi ympäri puutarhaa. Oli portteja, kevyitä aitoja, köynnöstukia, oksankarahkoja istutusten lomassa ja jopa lyhyt pätkä pisteaitaa. Ne kaikkiin muihin elementteihin ja esineisiin yhdistettynä olisi voinut kuvitella, että puutarha olisi sekava tai liian rönsyilevä. Niin ei kuitenkaan ollut, sillä runsaat istutukset ja kookkaat puut naamioivat suurimman osan yksityiskohdista ja rönsyilevämpien kohtien väleissä oli vastapainoksi isompia ryhmiä yhtä kasvia. Niinpä joka mutkan takaa löytyi jotain uutta ihmeteltävää.

Kivipolkua ja varjon kasvillisuutta ylätasanteella.

Aidan takaa pilkistelevästä nurmikosta päätellen tästä ovesta taitaa päätyä takaisin tylsään todellisuuteen. Ei mennä sinne, jooko?

 Lämmin kiitos tämänkin puutarhan omistajalle luvasta esitellä kuvia täällä blogissa!