Tautista taimitouhua

Olipahan vuosisadan viikko, varsinkin sen loppupuolisko! Kovista pakkasista sentään päästiin, kun lämpötila kääntyi täälläkin tukevasti plussan puolelle. Ei se vielä hankia ole silmissä vajuttanut, varsinkaan kun eilen illallakin taisi sataa useampi sentti uutta päälle. Viime aikoina on kuitenkin ollut vähän muuta "aktiviteettia" päällimmäisenä mielessä.

Jo kunnon taimiksi ehtineet timjami, basilika ja lehtikaali eivät parin päivän kastelemattomuutta säikähtäneet.

Lapsi toi nimittäin koulusta noroviruksen ja siinä sitä menikin muutama päivä potiessa (VAROITUS HERKKÄVATSAISILLE, hypätkää suoraan seuraavaan kappaleeseen). Alla oli jo ennestään parin viikon katkonaiset yöunet isännän ja lasten flunssien takia ja kun olisi ollut ensimmäinen ehkä jopa hyvin nukuttu yö, lapsi alkoi yrjötä kirjaimellisesti pitkin seiniä. Piti yksi lattialistakin irrottaa siinä unenpöpperössä, jotta sai siivottua kaiken pois. Reilu vuorokausi siitä tauti alkoi isännällä ja minulla. Vatsataudit ovat tähän saakka vältelleet minua mutta noro oli toista laatua. Kävin perjantaina halaamassa pönttöä seitsemän tunnin aikana melko tarkasti puolen tunnin välein ja kuumeenkin vielä sain siihen kiusaksi. Illasta tahti onneksi harveni mutta silti itselläni tuli varmasti triplattua koko tähänastisen elämäni aikana kertyneet oksennuskerrat. Ja tietysti koko perhe sai myös sen toisen vatsatauteihin liitetyn, vessaa usein vaativan oireen. Siis lystiä koko rahan edestä yksivessaisessa taloudessa ja välillä piti ihan miettiä, kumpaa päätä tähtää ensin pöntölle vai ottaako varmuuden vuoksi ämpärin syliin. Kuopus ei moista osannut keskellä yötä edes ajatella ja siinä sitä olikin siivoamista, kun ykä yllätti kesken istunnon. Vaikka pahimmat oireet olivat jo lauantaihin mennessä itseltäni väistyneet, olo oli niin hutera ja väsynyt, että sängyssä pötkötellessä meni sekin päivä. Noro kiilasikin kertaheitolla inhottavuuslistan kärkeen kaikkien sairastamieni tautien joukossa. Isot jaksuhalit niille, joiden perheessä noro tai ihan mikä tahansa muu vatsatauti on jokavuotinen vieras! Tämä oli meillä ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen kerta.

Melkein kaikki pandamonniset iltapalalla. Montako löydät?

Se siitä, nyt on taas turvallista lukea. Sen verran parin päivän potemisesta tuli seurauksia, että kylvökset ja taimet eivät olleet päällimmäisinä mielessä. Nyt todella punnitaan kasvusammalen kosteudenpitokyky, sillä olin hoitanut pienten taimien ja kylvösten kastelun toistaiseksi vain suihkepullolla, etteivät ruukut pääsisi liian märiksi. Tänä aamuna tarkistuskierroksella joka ikinen ruukku oli pinnasta rutikuiva. Vasta itämään lähtenyt salaattikylvös oli melko nuupahtanut ja juuri ennen noroa ilmestynyt minikokoinen kuukausimansikan taimi näytti kuolleelta. Yksi maustepaprika 'Lombardo' ehti myös kellahtaa pitkin pituuttaan, mutta kumpikin chilin taimista oli vasta lähtenyt lurpottamaan lehtiään.

Toinen 'Hungarian Yellow Wax' -chileistä on vielä lehdet nuupallaan mutta toinen virkosi nopeasti.

Pari tuntia kastelun jälkeen osa salaatintaimista on vironnut ja surkeampi chileistäkin on ehkä parempaan päin. Toinen 'Lombardoista' taitaa selvitä ja yllättävää kyllä, myös se minikokoinen kuukausimansikka oli nostanut itseään pystympään, vaikka näytti jo täysin menetetyltä tapaukselta. Ihmeen kestäviä pienetkin taimet ovat! Sen verran pitkällä kevät jo on, että tuskin kylvän uusia paprikan tai chilin taimia menetettyjen tapausten tilalle. Ne eivät kuitenkaan ehtisi kunnolla tehdä satoa avomaalla. Sellerikylvöstä seurailen vielä viikon verran ja jos ei ala yhtään tainta näkyä, kylvän niitä lisää. Kuukausimansikoille ei periaatteessa olisi niin tarvetta mutta kun siemeniä nyt sattui olemaan, niin käytetään ne pois. Sen verran pitkään ensimmäistäkin tainta odotettiin, että taisi olla itävyys heikentynyt jo muutenkin, joten sama tyhjentää koko vanha pussi loppuun.

Muovihupun alla juurtumassa olleet timjamin pistokkaat taisivat selvitä. Kolmas niistä kuoli jo aiemmin. Saa nähdä, kuinka saman hupun alla olleelle sellerikylvökselle käy.

Jänistuhojen takia onneksi huoli on vähän hälventynyt. Naapuri nimittäin oli löytänyt omalta takapihaltaan ilveksen jäljet ja mitä todennäköisimmin kissapeto on meidänkin tontin läheltä käynyt saalista katsastamassa. Ikkunoista ei meidän pihalla näkynyt sen enempää ilveksen kuin jäniksenkään jälkiä. Tänä talvena on kuulemma ollut paljon ilveksiä ja niitä on eksynyt ympäri Suomea pihoihinkin. En olisi kuitenkaan ensimmäisenä uskonut, että ne tulevat täälläkin näin lähelle asutusta ruuan perässä.

Pelakuita sen sijaan ei parinkaan viikon kastelemattomuus häiritse. Niitä voisikin nyt leikata, kun Matin päiväkin on jo ohitettu.

Hyvää hiihtolomaa niille, joilla se jo alkoi! Pysykäähän terveinä! Täällä päin lomaillaan vasta viikon kuluttua.