Hangen läpi vaikka kottikärryillä!

Kun näin Kukka & Kaali -blogin viimeisimmän postauksen otsikon, Kottikärryillä puutarhan ympäri tammikuussa, näin heti sieluni silmin hahmon rämpimässä lumikinosten läpi kottikärryjä työnnellen. Valitettavasti Pauliinan postauksessa ei oltu kottikärryajelulla, joten mielikuva jäi toteutumatta. Ajatus ei vain jättänyt minua rauhaan, joten pakkohan se oli jotain niin pähkähullua kokeilla. Mikä lie lumihöperyys iskenyt talven keskellä...

Varastosta kottarit esiin ja menoksi!

Meillä on lunta tällä hetkellä noin 70cm, joten kaivelin varaston perukoilta vanhat, kevyet kottikärryt. Uudemmat olisivat olleet heti oven suussa, mutta ne painavat sen verran paljon, etten edes harkinnut niillä lumihankeen menemistä. Ja hyvä niin, sillä vanhatkaan eivät liikkuneet työntämällä kuin ensimmäisen metrin verran. Umpihangessa eivät liikkuneet senttiäkään. Vetämällä pääsin sentään tekemään pienen lenkin kärhökaaripenkin ympäri. Sen verran raskas urakka kuitenkin oli puolireiteen upottavassa hangessa rämpien, että saavat kottikärryt jäädä vielä talvilevoille odottamaan kevättä.

Takaisin lähtöpisteessä. Lähdin oikealle suuntautuvaa polkua pitkin kottikärryjä työntäen ja tulin vasemmalta ylhäältä kärryjä vetäen.

Vaikka meilläkin on ollut viikon verran nollakeliä ja muutamana päivänä jopa plussan puolella, hanget eivät ole juurikaan vajuneet. Ja se vähä minkä lämpöasteet ehkä painoivat hankia kasaan, on kuitattu viikonlopun lumisateilla. Ensimmäiset viitisentoista senttiä kolasin tänään puoliltapäivin ja nyt illalla isäntäkin kävi kolauskierroksella, jotta ei tarvitse kummankaan meistä aamulla ennen töihinlähtöä huhkia itseään hikeen lumitöissä. Kolasin päivällä osan etupihan lumista kasvimaalle. Sinne piti nimittäin kaivaa potero hankikylvöille ja koska viskelin kaivuusta tulleet lumet kauemmas, sain muutaman lumilapiollisen kolauslumia upotettua hankikylvöjen hautaamiseen. Pitää alkaa jo käyttää luovuutta, jotta saa mahdutettua kaikki pihan kolaamisesta tulevat lumet johonkin. Lumivuoret kasvavat joka kerta korkeammiksi ja kohta pitää kolata lumia kukkapenkkien päälle, kun ei enää jaksa työntää sitä nurmialueiden kohdalle kasvaneiden kasojen huipulle. Etupihan aita on hävinnyt melkein kokonaan lumen sisään eikä kasvimaankaan aidasta enää paljoa näy. 

Kaksikerroksinen kasvilava vähän pilkistää kuopan takalaidalla.

Hankikylvöjen kylmäkäsittelyyn on varmasti yhtä monta tapaa kuin on kylväjiäkin. Osa laittaa kylvökset siltään hangen alle tai peittelee ruukut korkeintaan harsolla ennen kuin lapioi lunta päälle. Minä laitan varmuuden vuoksi vedenpitävän kannen ruukkujen päälle, etteivät lumien sulamisvedet aiheuta tulvaa ja hukuta kylvöksiä. Jätän kuitenkin rakoa kannen alareunaan, että ilma pääsee kiertämään eikä ruukkuihin tule hometta. Kannen alta on myös helppo halutessaan käydä hakemassa joku purkki jo ennen kevättä lämpimämpään ottamaan hieman varaslähtöä.

Kylvökset kuopan pohjalle, styrox-laatikko kanneksi ja lunta vielä päälle. Siellä on siementen hyvä köllötellä kylmäkäsittelyssä.

Laitoin syksyllä hankikylvöjen takana näkyvään lavaan pihdasta leikattuja oksia suojaamaan timjamia ja ranskanrakuunaa pakkaselta ja aikanaan kevätauringolta. Jos siis ihmettelitte, mikä tuo kuvassa näkyvä oksa on ja mitä se tekee kasvimaalla. Luulen kyllä, että timjamia eivät enää oksat auttaneet, sillä pakkaset tulivat niin aikaisin ja lumi siihen nähden myöhään. Vuosi sitten hankikylvöjä haudatessani törmäsin täysin sulaan kasvimaan hiekkakäytävään ja silti timjami kuoli talven aikana. Nyt käytävä oli umpijäässä ja varmasti siis korkea kasvilavakin. No, onneksi uudet timjamintaimet jo pilkistelevät mullasta keittiön ikkunalla.

Basilikaa vasemmalla, timjamia oikealla.

Kylvölautalta multaan siirrettyjä lehtikaaleja.

Itävät siemenet ja mullasta kurkistelevat sirkkalehdet ovat aina yhtä hellyttäviä. Osan kylvöistä teen perinteiseen tapaan multaan (tai oikeastaan kasvusammaleeseen) ja osan kylvölautalle. Vanhaksi menneille lehtikaalinsiemenille en halunnut uhrata vielä multatilaa, sillä en tiennyt, kuinka hyvin ne edes itävät. Kahdestakymmenestä siemenestä enää kuusi on itämättä ja kahdeksassa on jo sirkkalehdet esillä. Yksi siemenistä homehtui ja loput viisi ovat nousemassa mullasta. Eipä siis näytä juurikaan haittaavan päiväyksen meneminen ainakaan lehtikaalin kohdalla. Chileillä ja paprikoilla kesti paljon pidempään itää, mutta ne näyttävät itävän keskenään tasaisempaa tahtia kuin lehtikaalit, joista osa iti parissa päivässä ja viimeisillä on kestänyt jo pari viikkoa.

Vasemmalta chilit 'Hungarian Yellow Wax Hot ja oikealta maustepaprika 'Lombardo' pääsevät seuraavaksi multaan. Keskellä loput lehtikaalit.

Palataan taimien parista takaisin ulos. Kompostorin kanssa piti käydä pitkät neuvottelut talvitoiminnan käynnistymisestä, mutta viimein se päätti lähteä kunnolla lämpenemään. Hautasin kompostorin kantta myöten hankeen ennen kovia pakkasia ja nyt kun lämpötila nousi kuuteenkymmeneen, lumet lähtivät kummasti pakenemaan kompostorin kyljistä ja päältä. Lapioin uutta lunta raon täyteen sitten kunhan pakkanen taas lähtee kiristymään. Näin lämpimällä ei tarvita lisäeristystä. Aukaisin lämpömittarin alla olevaa ilmaluukkuakin pikkuisen isommalle, jotta pieneliöillä riittäisi varmasti happi tehdä hommiaan täydellä teholla. Nyt vain pitää seurailla lämpötiloja tarkkaan ja käydä säätämässä luukkua tarvittaessa pienemmälle. Hyvin lähti kompostorin sisältökin vajumaan, kun lämmöt nousivat.

Kompostori on pöhissyt melkein viikon kunnon lukemissa.

Ei ollut Karollakaan helppoa etsiä hangesta nameja.

Pärjätäänkö teillä vielä lumen kanssa vai tuleeko jo korvista ulos?