Toukokuun unohdetut

Kannanpa minäkin vihdoin korteni kekoon toukokuussa esittelemättä jääneiden kukkasten suhteen. Ja hyvä olikin, että tuli tutkittua kuvakansioita, sillä muistin monta kuvaa, joista minulla oli silloin toukokuussa tarkoitus tehdä kunnon kooste. Syystä tai toisesta hyvät aikomukset eivät koskaan toteutuneet. Toukokuuhun ja näillä korkeuksilla erityisesti touko-kesäkuun vaihteeseen tarvittaisiin oikeasti vähintään pari viikkoa lisää aikaa.

Tämä rypäs 'Vanguard'-krookusta oli eksynyt jossain mylläyksessä muista erilleen.

Krookus, anteeksi: kevätsahrami (tätä nimeä en kyllä opi koskaan käyttämään luontevasti), 'Vanguard' oli puutarhani ensimmäisiä sipulikukkahankintoja eikä siihen ole tarvinnut pettyä. Se lisääntyy hissukseen, mutta suht luotettavasti ja sen kookkaissa kukissa on viehättävä vaaleanliila sävy. Siksipä ihmettelin, miten moinen luottokaveri oli jäänyt esittelemättä. Toinen ihmetyksen aihe löytyi kevätkurjenmiekoista. Ne eivät suinkaan ole kaikista luotettavimpia talvehtijoita, joten niitä pitäisi ehdottomasti esitellä joka ikinen kevät, kun ne suostuvat kukkimaan. Meillä ne ovat kyllä tähän saakka runsastuneet ihan mukavasti (*koputtaa puuta*), mutta eihän sen varaan voi tuudittautua.

Yksi 'Frozen Planet' pääsi huhtikuun lopulla blogiin mutta tämä komeampi rypäs oli jäänyt kansioon odottelemaan parempaa esittelyhetkeä.

Luumupuu 'Kuntalan' alusen kukinta toukokuun puolivälistä oli jäänyt esittelemättä.

'Kuntalan' alle on muodostunut mukava kevätkukkaniityn alku. Ensimmäisenä siellä kukkii pikkuruista krookusta 'Barr's Purple' ja kevätkurjenmiekka 'Harmonya'. Osittain niiden kanssa yhtä aikaa kukkivat kirjokevättähdet ja posliinihyasintti, jotka jatkavat vielä silloinkin, kun lummetulppaani 'Concertot' aloittelevat toukokuun puolivälissä. Taaempana kukkii samaan aikaan pystykiurunkannus 'Beth Evans' ja ensimmäiset valkoiset isokevättähdet. Posliinihyasinttien ja kirjokevättähtien kuihtuessa tarhakylmänkukat ja balkaninvuokot pääsevät vauhtiin ja kun yllättävän pitkään kukkivat lummetulppaanit kuihtuvat, kukintavuoroon tulevat kirjopikarililjat ja vanhat 'Pink Impression' -tulppaanit. Jos märkä syksy ja syvälle mennyt routa ei ole tuhonnut kukkasipuleita, tänä keväänä pitäisi olla kukkaloistoa entistäkin enemmän. Upotin nimittäin sekaan narsisseja ja lisää kevättähtiä. Joku mielikuva on 'Woodstock'-hyasinteistakin, mutta en ollut merkinnyt niitä muistiinpanoihini. No, keväällähän sen sitten toivottavasti näkee.

Takanurkan pensashanhikkien alla kyyhöttävät 'Tete-a-tete' -narsissit olin unohtanut kokonaan.

Narsissi 'Apricot Whirl' ehkäpä?

Vanhoja 'Exotic Emperor' -tulppaaneita yhdessä esikkojen kanssa.

Seuraavan kuvan kivikkorinteestä taisin ottaa sen vuoksi, että oli tarkoitus laittaa muistiin, miltä joutoalueella näytti tuohon aikaan. Talvella kun on hyvää aikaa suunnitella muutoksia. No, eipä ole tullut pohdittua asiaa sen kummemmin kuin että syksyllä mietin siirtäväni muualta yhden ylimääräisen punatähkän jonkun oregano- tai myskimalvamättään tilalle. Onneksi tässä on vielä paljon aikaa suunnitella ennen kuin pääsee siirtohommiin.

Kivikkorinteessä kukkivat toukokuun lopulla kevätvuohenjuuret. Niitäkään ei tullut liiemmin esiteltyä blogissa.

Viimeinen kuva olkoon kaiken varalta samalla myös muistokuva 'Laatokan Helmelle', jonka kohtalo on vaakalaudalla. Vaikka viime kevään kukinta olikin yltäkylläinen ja puu vaikutti olevan vielä silloin kunnossa, alkoi siitä pian kukinnan jälkeen kuivua oksia. Lehdetkin olivat paljon normaalia pienemmät ja suurin osa raakileista kuivui. Lisäksi haulitauti ja muumiotauti vaivasivat pahasti jo toista kesää putkeen. Sateiset ja muutenkin kosteat kesät... Puun rungon alaosassa on pari oikein isoa ja yksi pienempi vanha pakkashalkeama, joiden kohdalla on epäilyttäviä pullistumia ja paikoin pehmeää. Luultavasti näiden kaikkien vaivojen yhteissummana puusta ei ole kovin pitkäikäistä tulossa. Olenkin jättänyt jo yhden sopivaan kohtaan ilmestyneen juurivesan kasvamaan ja vähän karsinut emopuun oksia sen tieltä. Suunnitelmana on pienentää hiljalleen emopuuta ja tehdä siten tilaa vieressä kasvavalle juurivesalle. Ja tietysti toivoa, että Helmi on omajuurinen, jotta juurivesa olisi samaa laatua eikä joku syömäkelvotonta satoa tekevä villiverso. Mielessä on myös ollut, että voisi kokeilla varttaa jonkun oksan 'Laatokan Helmeä' muihin luumupuihin. Ensin pitäisi vain selvittää, kuinka ja mihin aikaan vuodesta sellainen operaatio luumupuulle tehdään.

'Laatokan Helmen' komein kukinta oli jäänyt esittelemättä, vaikka joku kuva siitä olikin ennen tätä vaihetta. Kuva 27.5.2023.

Jos et ole vielä tähän Saaripalstan Sailan haasteeseen osallistunut, niin lähdepä tutkimaan, onko toukokuun kukkijoista jäänyt vielä jotain esittelemättä.