Vauvala

Hah, luulitko olevasi hyvässäkin piilossa?

Aloituskuvasta huolimatta tämä juttu ei käsittele lehtokotilovauvoja. Sattuipahan vain tulemaan puutarhatöissä vastaan harvinaisen huonosti piiloutunut kotilo, joka sitten pääsi aloituskuvaksi. Lienee muuten sanomattakin selvää, että kyseinen yksilö ei jatkossa mussuta minun kasvejani. Liiskatuksi joutui myös iso joukko sen sukulaisia, kun jatkoin viime viikonloppuna aloittamaani työmaata. Silloin mansikat poistuivat pätkäpenkistä huonokuntoisten puskien tilalle ja pätkäpenkki jäi tyhjilleen. Nyt oli vuorossa pätkäpenkin valmistelua uuteen käyttöönsä: taimivauvalaksi.

Etualalla uusi vauvala. Mansikat siirtyivät tuonne taustalle kesäkurpitsojen kanssa samaan riviin.

Pätkäpenkissä oli jo vanhastaan kivireunus mutta se oli vuosien mittaan painunut melkein kivituhkakäytävien tasalle ja kivet vinksottivat vähän sinne sun tänne. Nostelin kaikki takaisin pystyyn ja lapioin päädyn täyteen multaa alueen toiselta reunalta. Nyt kuopalle jääneeseen päätyyn aion tyhjennellä hiekkaa ja jonkun tomaattiruukun mullat sadonkorjuun jälkeen. Sinne tulee nimittäin perennojen syyskylvöalue, jonka pohjaksi sellainen käytetty ja varmasti rikkaruohoton multa sopii oikein hyvin. Suorakylvöalueesta huolimatta aion varmasti tehdä talvella myös hankikylvöjä, sillä se vaan on niin kivaa.

Vauvalan täyttäminen on jo aloitettu.

Ensimmäisenä vauvalaan päätyi aurinkopenkissä useamman vuoden majaillut kevätatsalean taimi, joka ei oikein ole jaksanut lähteä kunnon kasvuun. Hengissä se on hyvinkin mutta talven aikana aina osa paleltuu ja kasvu alkaa melko lailla alkutekijöistään. Katsotaan, jos paikanvaihdos saisi minikokoiseen atsaleaan vähän vauhtia. Heti atsalean perään kävin keräämässä viisi rotkolemmikin siementainta. Ne luultavasti päätyvät ensi keväänä myyntiin ellei omista puskista joku satu talven aikana kuolemaan. Kitkiessä huomasin, että yksi maksaruoho 'Jose Auberginen' varsista oli taittunut maanrajasta poikki. Vauvalassa on tilaa, joten pätkin katkenneen varren kolmeen osaan ja tökin ne multaan. Jospa joku niistä juurtuisi tässä syksyn mittaan ja selviäisi vielä talvestakin hengissä. Onpa kätevää, että on tuollainen alue, johon voi lykätä yhtä sun toista väliaikaissijoitukseen! Toistaiseksi vauvalaan ei päätynyt enempää kasveja mutta eiköhän syksyn mittaan tule vastaan ylimääräisiä siementaimia tai jakopaloja, joille ei lopullista paikkaa vielä löydy.

Atsalea on pieni mutta sentään hengissä.

Vauvalasta käännyin ympäri ja jatkoin puutarhapuuhia selän takana, eli kärhökaaripenkin alalaidassa. Siellä on ollut taas yksi monista hitaasti etenevistä projekteistani, tosin tämä kohta tuli työn alle vasta viime syksynä, jolloin siirsin keijunkukka 'Midnight Roset' majapenkistä kärhökaaren alareunaan. Silloin en saanut niitä vielä jaettua koko matkalle mutta tämän kesän aikana kaksi keijunkukista oli kasvanut niin suuriksi, että niistä sai eroteltua muutamia pieniä jakopaloja. Nyt on keijunkukkia rivi täynnä, jos vain kaikki selviävät ensi talvesta. Muutamaan ei tullut yhtään juurta mukaan mutta usein sellaisetkin ovat juurtuneet. Nyt on ainakin riittävästi kosteutta niin ilmassa kuin maassakin.

Keijunkukkia on nyt koko rivi.

Keijunkukilla oleva alue ei suinkaan ollut tyhjänä tähän saakka. Siellä oli kesällä pari perennakylvöruukkua väliaikaisesti jemmassa ja lisäksi lemmikkiä ja bellistä. Oli siellä myös yksi siemenestä itse kasvatettu keijunkukka odottamassa parempaa paikkaa. Nyt sen oli pakko väistyä ja kyllähän sitä aina jostain tilaa yhdelle keijunkukalle löytyy. Tai oikeastaan kuudelle, sillä keijunkukkia pitää jakaa säännöllisesti tai ne saattavat suutahtaa ja häipyä muille puutarhamaille. 

Lemmikkiä olikin tuossa nurkassa vähän liian paljon.

Sopiva paikka löytyikin luumutarhan laidalta 'Viipurin punaluumun' rangan juurelta. Siinä on ollut joskus keijunkukan siementaimia, jotka siirsin jo aiemmin muualle ja sen jälkeen lemmikit tietysti valtasivat koko alueen. Tummalehtinen kasvi sopii kuitenkin hienosti juuri tuohon tuomaan kontrastia 'Gold Standard' -kuunliljoihin, joten nyt lemmikit saivat väistyä taas kerran keijunkukkien tieltä. Samalla tuli kitkettyä taas pätkä kiveystä. Oli nimittäin sen verran tuuhea lemmikkikasvusto siinäkin, että meinasi housuntakamus kastua keijunkukkien kanssa kyykkiessä. Loppupätkä istumakiven suuntaan jäi vielä kitkemättä, sillä sen ovat vallanneet pikkutöyhtöangervon taimet eikä niitä saa ihan noin vain nypittyä irti.

Luumutarhaan päätynyt keijunkukka on 'Midnight Rosen' ja 'Green Spicen' risteytys.

Ei tuo risteytyskeijunkukka ihan suosikkini ole mutta kyllä se kelpaa tuolla oleskella ja onhan se joka tapauksessa ollut hyvin elinvoimainen yksilö. Tietyssä valossa se on myös aika kivan näköinen; sellainen kuparisena hohtava eivätkä purppuraiset lehtien alapinnatkaan hassummilta näytä. Sen uudet lehdet varsinkin ovat minusta hienon näköisiä. Täysikokoisina ne ovat vähän liian epämääräisen vihreänrusehtavia minun makuuni.

Tässä oli myös kaksi amiraalia mutta ne lehahtivat pois juuri ennen kuin ehdin saada kuvan.

Perhosia on alkanut vihdoin saapua myös tänne, tosin ei kovin suurina laumoina vieläkään. Kolme amiraalia kuitenkin näin yhtä aikaa ja kovasti yritin myös saada niistä kuvia mutta olivat pahukset niin levottomia ettei onnistunut. Keltatörmäkukkakuvaan jäi sentään edes muutama kimalainen vaikka amiraalit häipyivätkin puoli sekuntia liian aikaisin. Kukkakärpäsiä oli myös mukavasti liikkeellä mutta niitä ei kuvasta taida erottaa yhtä useampaa.

Karpaattienkellojen takana olevassa punatähkässä näkyy yksi amiraali. Huomaatteko?

Oliko vähän epätoivoinen yritys todistaa nähneensä amiraalin? Ehkä vähän. Tulipahan kuitenkin ikuistettua palanen kivikkorinteen syyskuuta. Nyt ei ole rusakko käynyt syömässä karpaattienkellojenkaan kukkia, mikä on varsin toivottua vaihtelua tämän kesän tuholaissektorilla.

Ohoo! Olisiko vihdoin joku muu kuin 'Magnus' kasvanut kukintakokoon?

Punahattuja olen yrittänyt kasvattaa siemenistä useampana vuonna kuin edes muistan. Siemenet itävät ja taimet kasvavat aina hyvin mutta ensimmäisen talven jälkeen joko kaikki tai suurin osa on menetetty. Vihdoin muutama vuosi sitten muutama taimi selvisi talven yli ja sen jälkeen ne ovatkin olleet kestävämpiä ja kukkineetkin jo. Isoimmat kukkivat tänä vuonna peräti aika komeasti. Nyt kärhökaaripenkissä yksi muita selvästi pienempi yksilö on alkanut kukkia ja sepä ei taida ollakaan sitä perinteistä 'Magnusta', joita ilmeisesti kaikki muut kukkivat yksilöt ovat, vaan selvästi niitä vaaleampi. Olen kylvänyt myös 'Sunseeker's Rediä' ja 'Delicious Candya'. Olisikohan tuossa sitten Candyn perimää?

Päivän kärhönä on tänään 'Polish Spirit'.

Hieman harmittaa edelleen se, että rusakko kävi kesäkuussa katkomassa yli puolet 'Polish Spiritin' versoista. Olin vieläpä ohjannut juuri ne varret kasvamaan seinäkkeen oikealle reunalle. Yläreunaa sai "pelastettua" ohjaamalla keskemmälle kasvavia latvoja oikeaa laitaa kohti mutta koko alaosaan jäi neliömetrin kokoinen aukko. Seinäkkeen vasemmalla sivulla taas piti kasvaa 'Innocent Blushin' mutta sen rusakko parturoi kokonaan melkein maata myöten. Onneksi voimakaskasvuinen 'Polish Spirit' sai reilusti karsittunakin loppujen lopuksi aika hyvän kukkaloiston aikaiseksi. Kuvitellaan mielessä, miltä se olisi voinut näyttää, jos olisi saanut kasvaa häiriköimättä koko kesän.