Kokeilujen helmikuu

Jouluruusuvauvat kurottelevat valoa kohti.

Tammikuu vaihtui helmikuuksi ja pian kalenterin saakin kääntää maaliskuulle. Kuukausista lyhin hurahtaa ainakin toiveiden mukaan ohi nopeasti ja eipä aikaakaan, kun ollaan keväässä. Sitä odotellessa on hyvä vähän kokeilla uusia juttuja. Suunnitelmissa on vaikka mitä, mutta aloitetaan nyt meneillään olevista kokeiluista, jotka saivat alkunsa jo tammikuun loppupuolella. Niistä on hyvä vääntää jutun juurta nyt kun mitään muuta mainitsemisen arvoista ei oikeastaan tapahdu. Kerroin jokunen postaus sitten löytäneeni tarjouksesta idätyssetin ja versotukseen sopivia siemeniä. Laitoin ensimmäisen satsin kumpaakin sorttia tulemaan vajaa viikko sitten ja koska kokeilut pitää aina dokumentoida, räpsin laatikoista kuvia kerran vuorokaudessa.

Ensimmäisen vuorokauden jälkeen: vihanneskrassit vasemmalla, linssit oikealla. Alla vertailukappaleeksi pusseihin jääneitä kuivia siemeniä.

Ei mennyt vuorokauttakaan, kun kodinhoitohuoneesta alkoi levitä hyvin epämiellyttävä löyhkä. Pian selvisi, että krassin siemenet ovat hajun lähteenä. Mietin jo, ovatko ne alkaneet itämisen sijaan mädäntyä, mutta tarkempi tutkiminen osoitti, että siemenet ovat erittäneet ympärilleen kirkasta limaa ja osasta näkyi jo sirkkajuuren alkujakin. Huuhtelin kumpaakin "kylvöstä" muutaman kerran päivässä mutta haju pysyi sitkeästi seuralaisenamme useamman päivän. Vasta siinä vaiheessa kun krassit alkoivat puskea enemmän lehtiä, haju mietoni. Tai sitten nenämme olivat jo tottuneet löyhkään... Aivan kokonaan siitä ei ole vieläkään päästy eroon.

Kahden vuorokauden kuluttua krassit olivat alkaneet puskea juuria ritilän rei'istä. Linsseissä alkaa näkyä pieniä ituja.

Kolme vuorokautta ja krasseissa näkyy juurten lisäksi myös sirkkalehtiä. Keskikuvassa linssien juuristoa, alhaalla krassien.

Linssejä en ole vielä rohjennut maistaa, mutta aamulla nappasin yhden versonpätkän krassista. Se oli virhe! Maku oli yhtä tymäkkä kuin siementen haju ensimmäisinä vuorokausina eikä lähtenyt pitkään aikaan suusta pois. Toivon, että versot maistuisivat edes vähän paremmilta vielä pari päivää kasvettuaan, ettei tarvitse viskata koko hoitoa ja loppua siemenpussin sisällöstä kompostiin.

Ylhäällä on kulunut neljä vuorokautta, keskellä viisi ja alinna äsken otettu kuva kuuden vuorokauden rajapyykistä. Näissä kuvissa krassit ovat oikealla, linssit vasemmalla.

Toinen uusi kokeiluni oli kirpputoripöydän vuokraaminen. Silläkään en pääse kehuskelemaan, sillä menestys oli melkoisen kehno. Tuli todettua, että toisen roska ei ole toisen aarre. Tavaraa oli sen verran paljon, että normaalihinnalla niillä olisi voinut tienata jopa 150€. Enkä siis hinnoitellut niitä yläkanttiin, vaan suurin osa oli 1-3 euron hintaisia ja vain muutama enemmän. Lisäksi ainoastaan kaksi esineistä maksoi yli kympin. Vaatteet olivat puhtaita, ehjiä (eikä edes kuluneita tai nyppyyntyneitä) ja vielä silitettyjäkin. Puolet ajasta hyllyssä roikkui -50% lappukin, mutta sekään ei saanut tavaroita häviämään. Pitänee siis vetää muutama johtopäätös.

Tässä osa käteen jääneistä vaatteista ja tavaroista. Lisäksi jäi myymättä mm. kirjoja, DVD-elokuvia ja nahkatakki. 

Kirpputorilla luuhaavat naiset ovat selvästi vähän isompaa kokoa kuin minä aikanaan (XS/32-34) eikä kenelläkään ole langanlaihoja teinityttöjä. Kirpputorilla ei myöskään liiku koon 52 nahkatakkeja käyttäviä miehiä. Suomalainen nahkatakki ei mennyt edes 7,5 eurolla kaupaksi, mikä oli yrittäjänkin mielestä todella erikoista. Hän kun sanoi, että heillä on myyty vastaavankuntoisia takkeja 25 eurolla. Lasten pikee-paidat niin retroväreissä kuin hillitymmissäkään sävyissä eivät selvästi ole muotia eikä kenelläkään ole juhlia tiedossa. Lasten suorat housut, pari valkoista kauluspaitaa ja värikkäämpi kauluspaita jäivät käteen, vaikka hintaa niille jäi alennusten jälkeen 0,5-1,5€. Nykyään myös toppavaatteet ovat hyvin lämpimiä, sillä lasten college-hupparit saivat roikkua rekillä rauhassa ja yhdet villasukat sekä käyttämättömät lapaset jäivät myymättä. Kenelläkään ei ollut myöskään tarvetta Reiman toppapuvulle, joka sekin oli melkein uuden veroisessa kunnossa. Lasi- tai keramiikkaesineitä ei tarvita, jos eivät ole mitään design-mallia. Kummastakin ryhmästä täytyy kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, että eipä noilla ole käyttöä minullekaan. Enhän niitä olisi muuten edes myymässä.

Eteisessä voi mielessään matkata kevääseen; jouluruusu kukkii, hyasintit nuppuilevat, jouluruusun taimet aukovat sirkkalehtiään ja rosmariini työntää uutta versoa.

Kirpputoriyrittäjälle annan kuitenkin isot kehut erinomaisesta asiakaspalvelusta. Hän kävi juttusilla melkein joka kerta kun tulin siistimään pöytää ja tuntui olevan vilpittömästi pahoillaan siitä, että oikeat ihmiset eivät olleet liikkeellä sopivaan aikaan. Hän myös jatkoi pöydän vuokra-aikaa muutamalla ylimääräisellä päivällä veloituksetta, jotta edes pöytävuokra tulisi kuitattua. Tottahan hänkin olisi yrittäjänä halunnut tienata rojuillani arvokkailla aarteillani, mutta ainakaan hänen olemuksestaan ei paistanut itsekäs rahanahneus ja siitä annan isot plussat. Suunnitelmana on käydä lopputalven mittaan lasten välikausi- ja kesäromppeet läpi ja katsoa, kertyisikö pieneksi jääneistä sen verran täydennystä nyt myymättä jääneiden tavaroiden joukkoon, että voisi kokeilla onneaan uudelleen sitten kun väki alkaa hamstrata kevät- ja kesävaatetta. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena pitää ennen pöydän vuokraamista laskea, että niistä euron ja kahden tavaroista kertyy paljon suurempi summa kuin tällä kerralla, jotta jäisi edes joku killinki omaankin taskuun. Tuskinpa kaikki menee kaupaksi silloinkaan.

Karo ja kuopus vähän vauhdikkaammalla aamulenkillä. 

Karollekin pitää antaa vähän kehuja erinomaisesta hihnakäyttäytymisestä. Olipa vauhtia miten vähän tai paljon tahansa ja lenkittäjänä lapsi tai aikuinen, Karo viipottaa kiltisti sopivalla etäisyydellä taluttajan vasemmalla puolella hihna löysällä välittämättä häiriötekijöistä tai äkillisistä vauhdin- ja suunnanmuutoksista. Harvemmin tulee yhtä hienosti hihnassa liikkuvaa koiraa lenkeillä vastaan ja vielä harvemmin pikkulasta hihnan toisessa päässä. Enää emme herätä niin paljoa huomiota kuin muutamia vuosia sitten, jolloin Karo oli taaperon talutettavana, mutta edelleen seurueemme saa usein joko hymyjä tai kehuvia kommentteja osakseen.