Hattivattihyökkäys

Hattivatit ovat valtaamassa kellariani! Lähdin ihan viattomasti hakemaan sieltä perunoita, kun törmäsin laumaan hattivatteja ja muita kummajaisia. Varsinainen kammotuskellari! Hyvämuistinen lukija saattaa tässä vaiheessa ihmetellä, että mahtuuko kellariimme kasvien lisäksi vielä perunoitakin. Mahtui sinne juuri ja juuri pari 15 kilon säkkiä sen jälkeen kun siirsin kasveja tiiviimpään. Haen säkistä kerralla muovikassillisen perunaa jääkaappiin, jotta ei tarvitse joka toinen päivä kömpiä kellariin hakemaan lisää.

Tässä ensimmäiset vastaan tulevat hattivatit, alias loistokärhö 'Samaritan Jo'.

Sekaan vaan tutkimaan. Tyhjää lattiatilaa on ehkä neljälle naisen kengälle, loput voivat kurkkia portailta tai kattoluukusta.

Kaikki kärhöt ovat hereillä. Se ei tullut yllätyksenä, sillä ne lähtivät kasvuun jo joulukuussa. Leudon alkutalven takia kellarissa ei ollut niin viileää kuin yleensä ja vasta nyt lämpötila oli pudonnut siellä viiteen asteeseen. Kuukausi sitten lämpöä oli kahdeksan astetta, joten pudotus oli yllättävän huima. Sen luulisi hidastavan pikkuisen kasvua. Typistin myös kaikki pitkät hattivatit, jotta ne vähän rauhoittuisivat ja malttaisivat odotella kevättä. Yhtä kasvuun lähtenyttä kärhöruukkua sen sijaan tervehdin melkein hyvilläni. Syksyllä äidin kukkapenkistä löytyi vaeltamaan lähteneitä kärhöjä, jotka tietysti ruukutettiin saman tien. Juurakko, jossa oli elävä verso, jäi äidilleni ja minun mukaani lähti kokeeksi pelkkiä juuria sisältänyt ruukku. Mielestäni näin juurakossa kasvupisteen, mutta en ollut varma, jaksaako pelkkä juurakko lähteä kasvuun. Nyt tuli todistettua, että hyvin jaksaa, sillä juurakosta oli noussut peräti kolme versoa. Hyvin todennäköisesti se myös jaksaa kukkia kesällä, joten paljastuu, onko se 'Rouge Cardinal', 'Miss Bateman' vai 'Multi Blue'. Kaikkia kolmea oli aikanaan istutettu kyseiseen penkkiin. Todennäköisin vaihtoehto on 'Rouge Cardinal', joka sinnitteli pisimpään hengissä kuivassa paikassa ja sen myös toivoisin kärhön olevan. Kahta muuta kun minulla jo on.

Kärhönjuurakot heti maasta löytymisen jälkeen. Tuo pelkkä juurakko oikeanpuoleisen kuvan keskellä on nyt lähtenyt hyvään kasvuun kellarissa.

Nämä ovat vähän kelmeämpiä hattivatteja. Etualalla helmililjaa, korkeammat takana hollanninkurjenmiekkaa.

Pensaiden pistokas- ja taivukastaimet ovat myös lähteneet kasvuun. Ylhäällä vasemmalla syyssyrikkä ja nietospensas, alhaalla pallohortensia ja nuokkusyreeni.

Pensaiden pistokastaimien silmuja tutkiessani huvituin niiden kokoeroista. Kuutamohortensian silmut olivat ihan minipienet, pallohortensiassa sopusuhtaisen pulleita. Alle viiden sentin korkuinen nuokkusyreenin taimi sen sijaan tuntuu suuruudenhullulta kannatellessaan melkein parisenttistä silmupulleroista. Syksyllä ruukutetut alelaarien kukkasipulit ovat hereillä. Helmililjat ja hollanninkurjenmiekat lähtivät hyvin pian puskemaan piippoa, mutta narsissit ja nuokkutähdikki antoivat odottaa itseään. Nyt kymmenestä narsissista näkyi kahdeksan piippoa mullan pinnalla ja varmaan viimeisetkin ovat pian tulossa. Nuokkutähdikkiruukussa ei vielä näkynyt mitään mutta kun kaivelin varovasti multaa, löysin aivan pinnan tuntumasta jo ensimmäisen piiponkärjen. Ainakin yksi on siis herännyt, ehkä muutkin aikanaan. Kunhan hyasintit siirtyvät eteisestä ihmisten ilmoille, siirrän kellarista hollanninkurjenmiekat niiden tilalle.

Mörköjä pelakuulaatikossa? Etualan kärhökylvösruukussa on varmaan näkymätön lapsi Ninni...

Curry-yrtti näyttää ja tuntuu aivan samalta kuin kesälläkin. Kellarin hämärässä valoa heijastava kummituspuska.

Tuiki tavallinen muratti ei ole tainnut edes huomata, että on pilkkopimeää.

Kellarin muratti oli oikein hyvävointinen eikä siinä näkynyt jälkeäkään kirvoista toisin kuin eteisen murateissa. Kirvataisto jatkuu edelleen, sillä teippailu ja suihkuttelu eivät ole saaneet kirvoja kaikkoamaan. Aloitin edellisen tilannepäivityksen jälkeen taistelun järeämmillä keinoilla, eli täytin pesuvadin tulikuumalla vedellä ja upotin murattien oksat hetkeksi sinne. Ensimmäisen kylvyn jälkeen kirvoja ei tullut enää ihan niin suuria laumoja, mutta sen verran kuitenkin, että kylvetys piti toistaa parin päivän päästä. Ja vielä kolmannen kerran tänään. Ihmeellisen sitkeitä ovat, kun eivät melkein höyryävän kuumassa vedessäkään anna periksi. Muratteihin iskeneet kirvat ovat tänä talvena niitä mustia eivätkä tavallisia vihreitä. Ovatkohan ne sitten kestävämpiä kuin vihreät vai kestävätkö oksiin munitut munat kuumaa vettä paremmin kuin elävät kirvat? Ötököitä on kuitenkin joka kylvetyksen jälkeen tullut selvästi vähemmän kuin pelkän teippailun tai suihkuttelun jälkeen, joten ehkä kuuman veden tuhlaaminen on ollut kannattavaa.

Tästä kirjavalehtisestä muratista ei enää montaa kirvaa jäänyt kylpyveteen lillumaan, joten voiton puolella ollaan.

Olen kaatanut murattien välissä kirvaisen kylpyveden viemäriin ja laskenut seuraavalle oman veden. Näkee vähän paremmin, paljonko kirvoja kummastakin lähtee. Ilmeisesti liuskalehtiselle muratille tuli yhdellä kerralla liian kuumaa vettä, sillä osa lehdistä lähti kellastumaan. Muutaman lehden menetys ei haittaa, jos vaakakupissa on kirvattomat kasvit. Jos kirvatilanne ei ala pian helpottaa, leikkaan murattia pienemmäksi. Jääpähän vähemmän piilopaikkoja mokomille tuholaisille.

Liuskalehtinen versio on ollut oikea loistohotelli kirvoille, näin tuuhea kun on.

Ihmeellistä kyllä, eteisessä talvehtivaan riippapelakuuhun ei ole tänä talvena tullut kirvan kirvaa.

Viherliljapuukin voi hyvin ja pelakuut kohtuullisesti.

Murattien poiston jälkeen eteisestä ei ole löytynyt kirvan kirvaa, joten taisin huomata ongelman ajoissa. Suurin osa talvehtivista kasveista voi hyvin, rosmariinikin todella hienosti hengissä. Sen sijaan hopeaputouksista osa vaikuttaa kuolleilta. Riippapelakuun kanssa samassa ruukussa asustavat hopeaputoukset ovat ehkä parhaimman näköisiä mutta viherliljapuun ja joidenkin laatikkopelakuiden juurella tuntuu olevan vain kuivettunutta versoa. Saa nähdä, kuinka moni lähtee versomaan kun valon määrä alkaa lisääntyä ja pelakuita aletaan lannoittaa. Siihen ei olekaan enää pitkä aika. Kevättä odotellessa olen kikkaillut vielä farkkutilkkujen ja ompelukoneen kanssa. Pieni kummityttö täytti vuosia, joten tein hänelle käsilaukun. Niitähän naisella ei voi olla liikaa. Koristeiksi tuli vain kankainen rusetti, hapsutetut kahvojen päät ja ompelukoneella kauniisti kirjailtu nimi. Laukun saa pestyä muiden pyykkien mukana pesukoneessa, kun prinsessa päättää jemmata sinne aamupuuron jämät tai unohtaa viikoksi hiekkalaatikolle. Kantokahvat saa myös ratkottua helposti irti, jolloin laukku toimii vaikkapa meikkipussukkana, kun neiti alkaa lähestyä sitä ikää. Farkkukangas oli juuri sellaista vanhan ajan paksua, napakkaa farkkua, ettei ihan hetkeen varmasti kulu puhki. Vielä laukku ei neitiä hirveästi kiinnostanut: hän testaili muutaman kerran vetoketjua ja jemmasi sisälle synttärikorttinsa mutta pyyhälsi sen jälkeen muiden lasten kanssa leikkimään.

Kummitytön käsilaukun vuori on samaa ruusukangasta kuin rusetti ja vetoketju tietysti vaaleanpunainen.

Voisi taas sanoa, että jo on säitä pidellyt. Pikkupakkasista hypättiin kerralla hitusen vaille -20 asteeseen ja vuorokauden päästä lämpötila oli taas lauhtunut -5 asteeseen. Sen lisäksi, että talven lämpötilat ovat pysyneet kummallisen lähellä nollaa, on satanut alijäähtynyttä vettä suunnilleen kerran viikossa ellei useamminkin. Aamulla saa lähteä varovasti ulko-ovesta pihalle, sillä yön aikana rappunen on saattanut muuttua jääkuorrutteiseksi. Olen myös joutunut melkein joka kerta kompostiroskia viedessäni puhaltelemaan pari minuuttia kompostorin kannen lukitussysteemiä sulaksi. Kompostorista nouseva lämpö ei selvästi riitä sulattamaan ylhäältä päin tullutta jääkerrosta lukon rakosista. Lisäksi tänään kannen ylhäälläpitomekanismiin oli kertynyt niin paljon jäätä, ettei kansi pysynyt itsekseen auki. Kompostiroskien kippaaminen oli melkoista taiteilua enkä edes yrittänyt kaataa säkistä yhdellä kädellä kuiviketta vasta tuotujen biojätteiden päälle. Kompostille pitäisikin selvästi saada joku sadesuoja. Pelkkä muovipussi ei riitä, sillä tuuli tempaisee sen helposti pois. Onko teillä muilla ollut vastaavia ongelmia kompostorienne kanssa?

Talvipäivän piristys on hempukanvärinen leikkoruusu.

Hyvää Runebergin päivän iltaa ja pian alkavaa uutta viikkoa!