(Konnan)koukkuja

Yksi harvoista tämän talven aurinkoisista päivistä, 22.2.2023.

Tänä talvena ei ole hirveästi aurinkoa näkynyt. Olen merkinnyt kalenteriin tammikuusta alkaen vain kahdeksalle päivälle joko aurinkoista tai puolipilvistä säätä. Muuten on ollut pilvistä ja usein vieläpä lumi- tai vesisateella höystettynä. Yleensä tammikuu on jäänyt mieleen aurinkoisena ja helmikuu pilvisempänä, joten alkanut vuosi on ollut säiden suhteen varsin poikkeuksellinen. Mieli teki tarkistaa, mikä oli tilanne viime vuonna samaan aikaan, mutta olin jossain mielenhäiriössä laittanut viime vuoden puutarhakalenterin niin hyvään talteen, etten onnistunut löytämään sitä. Todella omituista, sillä yleensä muistan tarkalleen, mihin jemmaan tallessa pidettävät asiat. Pitää viikonloppuna perehtyä tarkemmin kalenterin olinpaikan löytämiseen. Se on varmaa, että pois en ole sitä heittänyt!

Edellisen kuvan päivänä mittariin tallentui toistaiseksi tämän vuoden kovimmat pakkaset.

Tänään, 23.2. ei tarvinnut aurinkoa etsiä.

Sää muuttui nopeasti, sillä heti tänä aamulla ikkunasta näkyi vain paksua pilvipeitettä ja hentoa lumisadetta. Hiutaleiden koko vain kasvoi iltaa kohti, joten kotiin tullessani sain kahlata nilkkoja myöten lumessa. Koska lumisade ei osoittanut laantumisen merkkejä, jätin suosiolla lumityöt huomiselle. Säiden sanoisin siis tekevän epämiellyttäviä konnankoukkuja aurinkoa rakastavalle puutarhurille ja hänen kasveilleen. Mukavampia koukkuja sentään löytyy taimipurkeista. Kuukausimansikat ja basilikat eivät vielä ole itäneet, mutta löysin chilipurkista vielä pari mattimyöhäistä. Vanhat miedosta chilistä kerätyt siemenet ovat vihdoin alkaneet itää. Johan se oli aikakin, sillä ensimmäisenä itäneet taimet alkavat tunkea jo ensimmäisiä kasvulehtiä. Iloinen yllätys löytyi myös kelloköynnöspurkista, jonka siemenet unohtuivat kahdeksi vuorokaudeksi vesiastiaan lillumaan. Parista siemenestä löysin jo viime viikolla pienen juurenalun mutta en ollut varma, jaksavatko ne siltikään lähteä kasvamaan.

Oikeanpuoleinen chilin taimi näyttää vähän heiveröiseltä verrattuna vasemmanpuoleiseen koukkuun.

Ensimmäinen kelloköynnöksen taimi nousee vahvana mullasta (tai siis kasvusammalesta).

Hieman hämmentävä koukkuyllätys löytyi perennaruukuista. Kylvin siemenet sunnuntaina 19.2. ja aioin siirtää ne eilisiltana eteiseen odottelemaan ulosvientiä. Kovan pakkasen takia eteisessä oli lattianrajassa nelisen astetta lämmintä, joten se olisi ollut siemenille oikein passeli paikka odotella hankeen pääsyä. Kahdessa purkissa näkyi kuitenkin jo terhakkaita taimenalkuja, joten ainakin niiden osalta pitää muuttaa suunnitelmia lumihankeen kaivamisen osalta. Tiesin kyllä, että jotkut siemenet ovat nopeita itämään, mutta enpä osannut odottaa, että perennoja alkaisi putkahdella vain kolmessa vuorokaudessa.

Kyläneidonkielet ovat näemmä nopeita itämään. Myös tarhaillakkokylvöksestä löytyi muutamia taimia.

Illakkokylvös ei sinällään aiheuta ongelmia, sillä siinä purkissa ei ollut muita lajeja mukana. Sen sijaan kyläneidonkielen kaverina oli juurisikuria. Ehkä järkevintä olisi varovasti siirtää neidonkielet omaan purkkiinsa ja jättää sikurit itsekseen saamaan kylmäkäsittelyä. Näin sitä vaan hyvin laaditut suunnitelmat muuttuivat ja kaikki kylvökset, niin itäneet kuin itämättömät, ovat nyt lumihangen sijaan eteisen viileydessä. Huomenna töiden jälkeen kaivan itämättömät kylvökset vihdoin sinne hankeen. Toivottavasti taimia ei ole tullut useampiin lajeihin.

Eteiseen kun päästiin, niin siellä hollanninkurjenmiekat ovat alkaneet vihertyä kellarista tuonnin jälkeen. Nyt odottelen nuppuja ilmestyväksi.

Keittiössä siniset hyasintit alkavat kukkia. Lajike on 'Delft Blue'.

Toistaiseksi vaaleanpunaiset 'Pink Pearl' -hyasintit tuoksuvat sinisiä vahvemmin. Mielenkiinnolla seuraan, vahvistuuko sinisten tuoksu sitten kun ne alkavat saada kukkiaan kunnolla auki. Jostain muistelen lukeneeni, että siniset tuoksuisivat vahvimmin ja valkoiset heikoimmin vaaleanpunaisten ollessa jotain niiden välistä. Toki lajike-erojakin voi olla tuoksun voimakkuudessa.

Punaisetkin ovat vielä kukassa. Nyt tuoksuu!

Enää muutama päivä helmikuuta jäljellä ja sitten alkaa ensimmäinen kevätkuukausi. Ihanaa siitäkin huolimatta, että täällä tuskin päästään vielä pälvipaikkoja etsimään. Ehkä hanget kuitenkin alkavat jo loppukuusta painua ja säät muuttua nykyistä keväisemmiksi.