perjantai 17. kesäkuuta 2022

Valkoista ja sinistä ripauksella pinkkiä

Jatketaan lomareissun aikana kukkaan ehtineiden kasvien parissa. Lopussa on myös yksi tänään melkein auki ehtinyt, erittäin malttamattomasti odottamani ensikukkija. Ensikukkijoita kertyi muuten tähän postaukseen useampikin.

Kiitos rouva R:lle! Ensimmäinen sinulta tullut luhtaesikko kukkii ja hellanlettas kun se on söpö, Kerrassaan ihana rimpsuhelma!
Luhtaesikon lähettyville itsekseen vaeltanut belliskin sattui sopivasti olemaan valkoinen. Risutornin keskellä on viime keväänä itänyt amerikanvuokon taimi ja siinäkin on yksi nuppu tulossa.
Luhtaesikko ja kumppanit asustavat majapenkissä. Siellä alkukesän värimaailma näyttääkin olevan pitkälti siniliilan ja valkoisen sävyissä, sillä luhtaesikon ja belliksen lisäksi palloesikot ja sinikämmen ovat liiloja ja narsissit valkoisia. Sinikämmen ei kyllä tänä vuonna vielä kukkinut, mutta ehkäpä se liittyy joukkoon ensi vuonna. Pian siellä alkaa aueta laukkoja, joista minulla ei enää tässä vaiheessa ole mitään aavistusta, mitä lajia sinne tulikaan syksyllä upotettua. Melko varmasti se oli saksalaismarketin sekoituspussi. Lisää valkoista tulee rikkoviuhkasta jahka se päättää siirtyä kukkimismoodiin. Tiedä sitten, koska sellainen ihme mahtaa tapahtua. Siirrytään seuraavaksi suolle, jossa jatkuu sama sinivalkoinen tunnelma.
Viime vuonna taimipäiviltä ostettu nimetön imikkä paljastaa vähän sähäkän sinistä väriä. Taisin missata ensikukinnan? Voisikohan tämän lajike olla tarhaimikkä 'Majeste'?

Imikästä eteenpäin kukkivat nyt tuoksumatarat. Ylänurkassa vielä viimeisiä helmililjoja.
Aurinkopenkin kurjenmiekat, pikkuampiaisyrtit ja muutama ukkolaukka tänään ilta-auringossa. Sininen hehku oli kerrassaan valloittava, mutta eihän se oikein kameralle taltioitunut.
Sitten pari ripausta pinkkiä: syreenitulppaani 'Lilac Wonder' kukkii vaaleanpunaisten bellisten kanssa. Harmi kun vesimyyrä söi loput tulppaanit.
Rönsyakankaali 'Rosea' kukkii, vaikka jaoin tuppaan keväällä moneen osaan. Tämän kaverina ovat tismalleen samansävyinen varjorikko sekä liila ristikki. Kunhan kaikki vähän leviävät, näky tulee olemaan kaunis.
Japaninakileijojen pääkukinta taisi mennä minulta ohi. Onneksi niitä on vielä useampikin kukassa, sillä näky on hurmaava valkoisten lemmikkien kanssa.
Kivikkorinteessä on pieni tupas valkoista sammalleimua.
Huomenna aamupäivästä olisi kesän paras kitkemishetki kuukalenterin mukaan. Olen aikaisempina vuosina ollut aina jossain muualla juuri silloin enkä ole voinut testata sen tehoa, mutta tänä vuonna olen kotona. Olen kyllä vähän skeptinen kuun mukaan toimimisen suhteen, mutta voikukkien kaivaminen kivipolkujen saumoista on niin tuskallisen hidasta ja tympeää puuhaa, että olen valmis kokeilemaan, auttaisiko kuun mukaan toimiminen tosiaan hommassa. Toiveena olisi, että polut pysyisivät vähintään avoimiin puutarhoihin asti puhtaina. Jos voikukat tosiaan lähtevät huomenna selvästi helpommin kuin muina päivinä ja kaiken lisäksi maahan jääneistä juurenpätkistä kasvaa erittäin hitaasti ja kituliaasti uusia taimia, olen valmis kääntämään kelkkani kuukalenterin suhteen. Se on nyt pyhästi luvattu täällä blogissa! Kukkapenkeistä nyhtää kuka tahansa ja milloin tahansa pitkiä rikkaruohon juuria kun maa on sopivan kosteaa, mutta kivipolkujen saumat asettavat melkoisen haasteen. Kerääpä kuu nyt oikein vahvat energiat huomista koitosta varten!
Kesän ehkä odotetuin ensikukkija, sinivaleunikko, on nyt melkein auki. Huikea tuo sinisen sävy!
Kuinkahan tässä nyt malttaa edes nukkua huomiseen, kun moinen sähäkkyys odottaa kukkapenkissä? Ja tuleekohan kiveyksien saumojen kitkemisestä, yhtään mitään vai meneekö koko aika unikon luona ravatessa? Hyvää viikonloppua!

14 kommenttia:

  1. Suloinen luhtaesikko ja uskomattoman kaunis sininen sinivaleunikko. Enpä ole tullut seuranneeksi kuun vaihetta kitkemisen ajoituksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään muuten ole kuun vaiheita seurannut, mutta nyt sattui osumaan silmiin Suuri Kitkemispäivä. Katsotaan, kuinka käy, kun kohta lähden kokeilemaan.

      Poista
  2. Vau mikä väri voi kukalla olla 🤩 minä varmaan katselisin sitä koko päivän 🤣 no ehkä en
    Luhtaesikko on aikamoinen söpöläinen, tulee ihan keijujen mekot mieleen 🤭 Harmi että syreenitulppaaneitasi harvensi myyrä, se on kauniin hempeä kukka 😊
    Täytyy sanoa, että yllätyin itsekin kitkentäpäivien tehosta, en omaan postaukseeni muistanut mainuta, mutta tuli nypittyä aika tehokkaasti myös sora-alueiden rikkaruohot. Laattojen tai kivien välistä en pääse vielä kokeilemaan, kun ei sellaisia ole 🤭 kerrohan sitten kokemuksia 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kuvittelin sinivaleunikon kukan sineä hitusen vaaleammaksi, sellaiseksi taivaansiniseksi. Aukeava nuppu olikin todella sähäkkä, melkein sähkönsininen. Jännittävää seurata, millaiseksi väri muuttuu.
      Pidän esikoista muutenkin, mutta tuohon luhtaesikkoon ihastuin toden teolla. Ihana kukka ja kiva, kun se kukkii vähän muita esikoita myöhemmin.
      Meiltä rikkaruohot irtoavat yleensäkin aika helposti nyt kun olen saanut maan parannettua kuohkeaksi, mutta nuo kivipolut ovat todella ärsyttäviä kitkeä. Maahan jäi polkuja tehdessä voikukan juuren pätkiä ja väleihin kylväytyneet siemenet tunkevat juurensa todella nopeasti syvälle ja ankkuroituvat kivien alle. Kapeisiin rakosiin on vielä hankala mennä millään työkalullakaan sorkkimaan, joten voikukat rehottavat. En usko, että ne lähtevät helposti vetämällä pois, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Saanpahan yllättyä positiivisesti, jos homma käykin kuin tanssi :D

      Poista
  3. Sellainen pitkä kitkentärauta on hyvä apuväline kun pitää saada voikukka pois kivien välistä, pitkä ruuvimeisseli ajaa saman asian. Voikukalla on tosi pitkät juuret mutta ah sitä voittajaoloa kun saa koko pitkän juuren pois. Ihana luhta-esikko, niin puhtaan valkoinen väri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on isännän harjateräksestä vääntämä koukuntapainen apuna kivipolkujen kitkennässä, mutta ehkä pitää harkita oikein superpitkän ruuvimeisselin hankkimista. Vanhoissa voikukissa on todella syvällä juuret ja tuolla minun työkalullani saa vain noin kymmensenttisen juuren kaivettua ehjänä ylös. Aika paljon irrottelin kiviä pois edestä, jotta pääsin paremmin juuriin käsiksi. Silti niitä jäi vielä sinne loppukesän kitkettäviksi.
      Luhtaesikkoa pitää ehdottomasti lisätä useampaankin paikkaan. Se on todella kaunis.

      Poista
  4. Ihana sinivaleunikko. Se on niin loistava. Minulla on vain vaalean lilaa luhtaesikkoa, tuo valkoinen on kaunis. MInä en ehtinyt kitkentäpäivään mukaan puutarharetken takia. Kivaa aina, kun puutarhassa on aina jotain kukkivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinivaleunikko on todella hienon värinen, niin puhtaan sininen. Vaalean liila luhtaesikko on varmasti myös kaunis. Luulen, että esikkojen hamstraus jatkuu minulla nyt luhtaesikoiden eri värisävyillä.
      Enpä voi sanoa, että aamun kitkentäurakka olisi sujunut yhtään sen helpommin kuin muulloinkaan. Jos saumoihin jääneet voikukan juurenpätkät eivät kasva takaisin vähintään kuukauteen, uskon suurella kitkentäpäivällä sittenkin olevan jotain tehoa. Muussa tapauksessa pysyn edelleen skeptisenä koko kuun mukaan puutarhatoimien ajoittamisen suhteen.

      Poista
  5. Saamasi luhtaesikko on superkaunis! Ja monta muutakin söpöläistä oli mukana tässä postauksessa.
    Olimme koko lauantain Jyväskylässä pojan perhettä katsomassa, joten ei tullut testattua kitkemispäivän tehoa. En millään jaksa uskoa, että mikään kuun teho voisi vaikuttaa voikukan lähtöön kivenkoloista. Se olisi todellinen ihme. Hankin tänä keväänä ihan voikukkaraudan, sellaisen ruuvimeisseliä hieman leveämmän. Sillä on ollut helppo vääntää penkeistä voikukka kokonaan irti, mutta kivi-sora-alueella sekin on aika tehoton, koska aina on joku kova murikka estämässä etenemisen.
    Kiinnostaa mahdollinen raporttisi tuon kitkemispäivän tehosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on! Nuo kukan rimpsureunat ovat minusta niin ihanat ja yksittäinen kukka on vielä aika kookaskin. On myös kiva, että se kukkii muita esikoita myöhemmin, sillä tuossa penkissä ei juuri tähän aikaan olekaan paljoa kukintaa ainakaan tänä vuonna kun alppikärhöjen kukinnan veivät rusakot.
      Eivät hyppineet voikukat ämpäriin eilen eivätkä edes lähteneet yhtään sen helpommin irti kuin muinakaan päivinä. Samalla lailla pitivät jokaisella juurikarvallaan kiinni kivenmurikoista kuin aina ennenkin. Sitten jos kivipoluilta ei puske voikukkaa kuukauteen, uskon päivässä olleen jotain tehoa. Seurailen tilannetta ja raportoin sitten, jos tulee tarvetta.

      Poista
  6. Kyllä om kaunis tuo luhtaesikko, hurmaava kerrassaan!

    VastaaPoista
  7. Olin aiemmin epäluuloinen kuun mukaan kitkemisen suhteen, mutta toissavuonna kitkin touko- ja kesäkuun parhaina kitkentäpäivinä Risu no en -alueelta vuohenkelloa. Eipä sitä ole siellä sen jälkeen juuri näkynyt. Ainoastaan siellä mistä en saanut kunnolla kaivettua, japaninverivaahteran ja verkkoaidan alta ja näännytetyn orapihlaja-aidan jäännöksistä, on kasvustoa. Toki kaivoin koko alueen lapionmitalla enkä vain vetänyt varresta, koska silloin yleensä vuohenkello lähtee pintajuurineen ja se "porkkana" jää. Tänä vuonna täällä satoi eikä huvittanut kykkiä kitkemässä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sitten kuun mukaan kitkeminen auttaa. En ole nyt käynyt sillä silmällä tarkistamassa kiveyksiä, että onko juuri niistä kohdista alkanut puskea uutta alkua, mihin voikukan juuria jäi. Vuohenkello onkin todella ärsyttävä kitkettävä ja sen kanssa on pitkä taisto edessä, jos niitä porkkanajuuria jää yhtään maahan. Ne voivat odotella maassa jopa pari-kolme vuotta sopivaa hetkeä tunkea itsensä ylös. Meillä sade alkoi vasta illemmalla, joten ne kuun mukaan tehokkaimmat tunnit tuli käytettyä viimeistä minuuttia myöten hyödyksi.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!