Valkoista ja sinistä ripauksella pinkkiä

Jatketaan lomareissun aikana kukkaan ehtineiden kasvien parissa. Lopussa on myös yksi tänään melkein auki ehtinyt, erittäin malttamattomasti odottamani ensikukkija. Ensikukkijoita kertyi muuten tähän postaukseen useampikin.

Kiitos rouva R:lle! Ensimmäinen sinulta tullut luhtaesikko kukkii ja hellanlettas kun se on söpö, Kerrassaan ihana rimpsuhelma!

Luhtaesikon lähettyville itsekseen vaeltanut belliskin sattui sopivasti olemaan valkoinen. Risutornin keskellä on viime keväänä itänyt amerikanvuokon taimi ja siinäkin on yksi nuppu tulossa.

Luhtaesikko ja kumppanit asustavat majapenkissä. Siellä alkukesän värimaailma näyttääkin olevan pitkälti siniliilan ja valkoisen sävyissä, sillä luhtaesikon ja belliksen lisäksi palloesikot ja sinikämmen ovat liiloja ja narsissit valkoisia. Sinikämmen ei kyllä tänä vuonna vielä kukkinut, mutta ehkäpä se liittyy joukkoon ensi vuonna. Pian siellä alkaa aueta laukkoja, joista minulla ei enää tässä vaiheessa ole mitään aavistusta, mitä lajia sinne tulikaan syksyllä upotettua. Melko varmasti se oli saksalaismarketin sekoituspussi. Lisää valkoista tulee rikkoviuhkasta jahka se päättää siirtyä kukkimismoodiin. Tiedä sitten, koska sellainen ihme mahtaa tapahtua. Siirrytään seuraavaksi suolle, jossa jatkuu sama sinivalkoinen tunnelma.

Viime vuonna taimipäiviltä ostettu nimetön imikkä paljastaa vähän sähäkän sinistä väriä. Taisin missata ensikukinnan? Voisikohan tämän lajike olla tarhaimikkä 'Majeste'?

Imikästä eteenpäin kukkivat nyt tuoksumatarat. Ylänurkassa vielä viimeisiä helmililjoja.

Aurinkopenkin kurjenmiekat, pikkuampiaisyrtit ja muutama ukkolaukka tänään ilta-auringossa. Sininen hehku oli kerrassaan valloittava, mutta eihän se oikein kameralle taltioitunut.

Sitten pari ripausta pinkkiä: syreenitulppaani 'Lilac Wonder' kukkii vaaleanpunaisten bellisten kanssa. Harmi kun vesimyyrä söi loput tulppaanit.

Rönsyakankaali 'Rosea' kukkii, vaikka jaoin tuppaan keväällä moneen osaan. Tämän kaverina ovat tismalleen samansävyinen varjorikko sekä liila ristikki. Kunhan kaikki vähän leviävät, näky tulee olemaan kaunis.

Japaninakileijojen pääkukinta taisi mennä minulta ohi. Onneksi niitä on vielä useampikin kukassa, sillä näky on hurmaava valkoisten lemmikkien kanssa.

Kivikkorinteessä on pieni tupas valkoista sammalleimua.

Huomenna aamupäivästä olisi kesän paras kitkemishetki kuukalenterin mukaan. Olen aikaisempina vuosina ollut aina jossain muualla juuri silloin enkä ole voinut testata sen tehoa, mutta tänä vuonna olen kotona. Olen kyllä vähän skeptinen kuun mukaan toimimisen suhteen, mutta voikukkien kaivaminen kivipolkujen saumoista on niin tuskallisen hidasta ja tympeää puuhaa, että olen valmis kokeilemaan, auttaisiko kuun mukaan toimiminen tosiaan hommassa. Toiveena olisi, että polut pysyisivät vähintään avoimiin puutarhoihin asti puhtaina. Jos voikukat tosiaan lähtevät huomenna selvästi helpommin kuin muina päivinä ja kaiken lisäksi maahan jääneistä juurenpätkistä kasvaa erittäin hitaasti ja kituliaasti uusia taimia, olen valmis kääntämään kelkkani kuukalenterin suhteen. Se on nyt pyhästi luvattu täällä blogissa! Kukkapenkeistä nyhtää kuka tahansa ja milloin tahansa pitkiä rikkaruohon juuria kun maa on sopivan kosteaa, mutta kivipolkujen saumat asettavat melkoisen haasteen. Kerääpä kuu nyt oikein vahvat energiat huomista koitosta varten!

Kesän ehkä odotetuin ensikukkija, sinivaleunikko, on nyt melkein auki. Huikea tuo sinisen sävy!

Kuinkahan tässä nyt malttaa edes nukkua huomiseen, kun moinen sähäkkyys odottaa kukkapenkissä? Ja tuleekohan kiveyksien saumojen kitkemisestä, yhtään mitään vai meneekö koko aika unikon luona ravatessa? Hyvää viikonloppua!