maanantai 6. kesäkuuta 2022

Lemmikkimeren aikaan

Kesäkuun alussa on lemmikkien aika olla puutarhan tähtiä. Ja niitä on paljon! Jouduin kitkemään niitä kompostiin jo ennen kukintaa, sillä taimia löytyy ihan joka puolelta. Kivipoluista ei näkyisi jälkeäkään, jos antaisin jokaisen taimen kasvaa ja kukkia. Kitken myös siniset lemmikit valkoisten seasta heti kun nupuista alkaa paljastua väriä, sillä muuten valkoiset aikaa myöten jäisivät alakynteen.

Luumutarhassa siniset ja valkoiset lemmikit kukkivat valtoimenaan ja japaninakileijat aloittelevat.
Toki tähän aikaan kukkii myös paljon muuta. Aloitetaan vaikkapa kärhöistä, sillä kukassa on aivan uusi kärhö. Tänä vuonna äitienpäivälahjaksi saamani tarha-alppikärhö 'Pink Dream' on nyt aukaissut ensimmäiset kukkansa. Vanhoissakin alppikärhöissä on jonkun verran nuppuja, vaikka rusakot pääsivät talvella parturoimaan niitä pahasti. Eniten harmittaa 'Albina Plena', josta lähti puolet versoista pois. Onneksi jäljelle jäi hyvä määrä versoja, joten kasvusto palautunee kesän mittaan siihen, mihin se viime kesänä jäi. Ainakin yksi aiemmin kukkimattomista alppikärhöistä on tehnyt nuput, joten pian paljastuu, minkä värinen se mahtaa olla.
Tarha-alppikärhö 'Pink Dream' on aivan yhtä ihana hörselö kuin toisella puolella pihaa oleva 'Purple Dream'.
Loistokärhörintamalle kuuluu oikein hyvää: kaikki kärhöt ovat vihdoin heränneet talviuniltaan. Vanhemmat kärhöt ponkaisivat hyvissä ajoin kasvuun ja osa on jo puolimetrisiä, mutta viime kesänä maahan istutettuja sai odotella aika pitkään. Niistäkin osa heräsi toukokuun loppupuoliskolla, mutta luumutarhaan istutetut 'Madame Julia Correvon' sekä 'Innocent Blush' odotuttivat kesäkuulle saakka. 'Innocent Blushista' löysin vasta pari päivää sitten ensimmäisen hennon versonkärjen aivan maanrajasta. Pääasia on kuitenkin, että sekin heräsi vihdoin.
Edellisen kuvan kärhön kaverina kukkii vielä pinkkiä esikkoa varjokujan täydeltä.
Samaa värimaailmaa etupihan puolelta. Kolmantena keväänä istutuksesta tummempi 'Synaeda Blue' kukkii selvästi vaisummin. 'Candy Prince' on pikkuisen sitkeämpi, mutta vähenemään päin ovat nekin.
Aurinkopenkkiin en taida enää tulppaaneita istutella vesimyyräriskin takia. Jonain vuonna se kuitenkin ulottaisi tunnelinsa joka ikiseen tulppaaniin, joten syksyinen vaivannäkö olisi hukkaan heitetty. Taidan alkaa jatkossa kerätä aurinkopenkkiin pelkästään laukkoja, keisarinpikarililjoja ja valkosipulia. Tuleeko mieleen muita kasveja (myös perennoja), jotka eivät kelpaisi vesimyyrille? Riskinä siinä on tietysti se, että vesimyyrä päättäisi kaivella tunnelinsa johonkin toiseen kukkapenkkiin, mutta elättelen toiveita myös siitä, että se epämieluisan esteen tontin rajalla huomattuaan kääntyisi ympäri ja palaisi takaisin sinne mistä on tullut.
Pensasryhmässä 'Carneval de Rio' on lisääntynyt hyvin. Hyvä, että edes ne, sillä niiden takana pilkistävät kaksi narsissia eivät ole lisineet lainkaan.
Syksyllä istutettu helmililja 'Siberian Tiger' pitää siirtää toiseen paikkaan, sillä ne ovat hukkuneet täydellisesti pensashanhikkien, pikkusydämen ja pikkuampiaisyrtin sekaan.
Metsämustikkamaalla kukkii joku luonnon orvokki. Samoja kukkii suolla.
Sain toukokuun lopulla suopuutarhaani kuunliljat, joten pääosa suon kasvillisuudesta on nyt istutettu. Seuraava vaihe on odotella, millaiseksi alue muodostuu, kun kasvit ottavat tilansa. Suon pohjalle istutan kasveja sitä mukaa kun niitä tulee vastaan, mutta alue kelpaa kyllä sammalpohjaisenakin. Itse asiassa sen olisi tarkoituskin olla pääasiassa sammalta. Aurinkopenkkiin tällä viikolla uutta kärhöä istuttaessani jouduin nostamaan ison helmililjamättään pois tieltä. Hetken mietin, mihin siirrän sipulit, mutta sitten muistin, että kuunliljojen välissä suon laidalla on hyvin tilaa. Siniset helmililjat sopivat todella kauniisti yhteen valkokirjavien kuunliljojen kanssa. Täältä pitää vain muistaa leikata helmililjojen kuihtuneet kukat pois, etteivät ne levitä siemeniään suolle. Niin kaunis kuin muutama neliömetri sinisenään kukkivia helmililjoja olisikin, niin kukinnan jälkeen suo olisi aika karmean näköinen. Samasta syystä yritän pitää lemmikit (paitsi suon takana olevat rotkolemmikit) poissa suon lähistöltä.
Suo näyttää kesäkuun alussa tältä. Paranee koko ajan kun tuoksumatara on alkanut peittää hautaamiani pihlajan rungonpätkiä ja oksankarahkoja. Takana karviaispuskan vierestä pilkistää minikasvihuone.
Meillä on saatu sadetta säästeliäämmin kuin etelämmässä. Kun toiset suuntaavat sisälle ensimmäisten sadepisaroiden ropistessa, kipaisen itse vetämässä sadevaatteet päälle ja hyökkään keräämään ränneistä valuvat vesipisarat talteen. Kaikki ämpärit, kulhot ja kupit ovat vakiona taivasalla valmiina keräämään vettä yllättävien sadekuurojen varalta, samoin kottikärryt. Yhtenä päivänä meillä satoi sen verran reippaasti, että sain liiterin nurkalla nököttävän IBC-kontin melkein puolilleen. Muuten sadetta on tullut vain parin minuutin kuuroina, joista ei ränniin asti ole yltänyt kuin pari hassua tilkkasta. Jos sadekuurojen välissä paistaa hetkenkin aikaa aurinko, tumma tiilikatto lämpenee niin paljon, että osa sateesta taitaa haihtua jo suoraan höyrynä ilmaan. Litra kerrallaan olen kuitenkin saanut sekä IBC-konttia että kasvimaan tynnyriä täyteen. Jossain vaiheessa alkaa varmasti pitkä kuiva kausi, jolloin olisi hyvä olla sadevettä valmiina ruukkujen ja kasvimaan kasteluun. Kukkapenkeillä ja kasvimaalla ei ole tässä vaiheessa kesää vielä mitään hätää, sillä maa on edelleen kosteaa talven sulamisvesien jäljiltä ja pienetkin sadekuurot kostuttavat sitä vielä lisää.

Toukokuun alkupuolella liiterin takana oli hyvin törkyistä ja IBC-kontti talven jäljiltä tyhjillään.
Yksi talven aikana hautunut projekti oli IBC-kontin naamiointi. Se nimittäin näkyi hyvin rumasti takapihalta nuotiopaikan suunnasta, vaikka muuten olikin hyvin piilotettu tontin takimmaiseen nurkkaan. Samalle suunnalle syksyllä jäänyt valtava kasa pihlajan oksia odotti myös jatkokäsittelyä ja liiterin taus muutenkin siistimistä. Hakettamiseen ja peruteelliseen siivoamiseen ei ole vielä tullut inspiraatiota, mutta IBC-kontti on nyt piilotettu melko hyvin. Hupeni sen piilottamiseen melkoinen määrä pihlajaakin, sillä tein oksista yksinkertaisen punoksen kontin sivuseinän eteen. Vähän pitää vielä käydä isommilla oksasaksilla siistimässä paksuimpia oksanpäitä, mutta muuten olen tyytyväinen lopputulokseen. Ei täydellinen, mutta ajaa riittävän hyvin asiansa tuolla syrjemmällä. Autotallin viereen kertyneen kasan sahanpurua kärräsin kulkuväylän/halonhakkauspaikan katteeksi. Siihen on aiemminkin kipattu sahanpurua ja muuta puuroskaa pitämään heinikkoa kurissa.
Kontin edessä ollut pienempi risukasa siirtyi vähän sivummalle, jotta kulkuväylä vapautui. Muut ylimääräiset rojut odottavat vielä siivousinspiraatiota, mutta pahin silmäsäryn aiheuttaja piiloutui.
Viime kesänä käytin iltaisin vähintään puoli tuntia kasvimaalla etanajahtiin. Tänä vuonna olen joutunut tekemään kotilokierroksia. Kymmenisen lehtokotiloa olen tähän mennessä löytänyt, joten määrä ei ole suuren suuri. Tuolta ne kunnan metsiköstä meille mönkivät, tosin ensimmäiset löydettyäni kylvin sellaisen määrän ferramolia tontin laidalle, että varmasti löytävät alkupalat ennen kuin ehtivät kasvieni kimppuun. Eilen illalla löysinkin nauhuksen juurelta ilmeisesti ferramolia maistelleen kotilon. Kovin oli nimittäin jähmeä liikkeissään sen hetken kun se edes yritti liikkua ämpärin pohjalla. Luulen, että tarkistuskierrokseni aikana se jo heitti henkensä. En ole vielä etikkapulloa alkanut kuljettaa mukanani, vaan kerännyt löytämäni kotilot ämpäriin ja päättänyt sitten, listinkö ne kivellä vai kiehuvalla vedellä. Yksittäisille kotiloille olen kaivanut nurmikolle kuopan ja liiskannut kivellä sinne pohjalle. Niin kävi varmuuden vuoksi myös eilisillan löydökselleni. Eihän sitä tiedä, jos se vaikka esitti kuollutta ja odotti pääsevänsä paremmille herkkumaille.
Siellä se lemmikkimeri lainehtii. Luumupuu 'Kuntala' kukkii lampun vieressä.
Ilma tuntui eilen sen verran kolealta, että päätin laittaa tomaateille, paprikoille ja toiselle kesäkurpitsoista harsoa suojaksi. Nostin myös basilikalaatikot seinältä alas hiekalle, jotta ne olisivat paremmin tuulensuojassa. Aamulla yön alinta lämpötilaa tarkistaessani säikähdin, sillä mittari näytti vain kahta astetta. Olisinpa käynyt illalla hakemassa toisen harson ja vetänyt sen basilikojen ja krassien suojaksi! Ja ehkä olisi ollut tarpeen suojata myös pavuntaimet. Sääennuste näytti tänne yön alimmaksi lämpötilaksi kuutta astetta, joten eipä käynyt sellainen mahdollisuus mielessä, että se voisi lähestyä nollaa. No, jos pavut ja basilikat ovat pahasti kärsineet kylmästä, niin kylvetään uudet tilalle. Sato siinä vähän myöhästyy, mutta ei mahda mitään.
Illan hämyssä grillikatoksen suunnalta. 'Viipurilainen punaluumu' kukkii oikealla, 'Kuntala' pilkottaa kukintansa lopettaneen 'Laatokan Helmen' takana.
Aurinkoista uutta viikkoa!

16 kommenttia:

  1. Ihana tuo tarha-alppikärhö ja kiva, kun kukinnasta saat nauttia jo näin aikaisin. Voi miten suloisesti kukkivat esikot ja upeat 'Carneval de Rio't.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todella söpö! Ensi vuonna sen kukinta ei varmasti ole näin aikaisessa. Esikot ovat tänä vuonna pistäneet parastaan, samoin nuo "karnevaalit". Muualla tulppaanien kukinta onkin sitten aika vaisua, kun en syksyllä istuttanut niitä juurikaan lisää.

      Poista
  2. Minä sitten ihailen noita sinun kärhöjäsi, ne ovat niin kauniita. Minulla eivät kärhöt menestyneet.

    VastaaPoista
  3. Lemmikkien aika on yksi kauneimpia hetkiä puutarhassa! Toki se tietää muutaman päivän kitkemisurakkaa kukinnan loputtua, mutta siitä viis kun nyt on niin ihanaa! Siistin aidan teit vesitynnyrin suojaksi. Itse olen myös miettinyt, miten peittää siniset vesitynnyrit, eivät ole pihan komistuksia. Vettä tullaan varmasti taas jossain vaiheessa tarvitsemaan runsaasti, joten tuo kaikkien kippojen täyttäminen on niin tuttua puuhaa :D Mukavia alkukesän päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmikkien kuihduttua puutarhassa näyttää hetken aikaa todella vaisulta. Minulla on kasvimaalla juuri sellainen sininen muovitynnyri. Tein tuoksuvatukan oksista rautalangan avulla "maton", jonka käärin tynnyrin ympärille. Vähän sieltä sininen vielä pilkottaa läpi, mutta kauempaa katsottuna sekin on nyt hyvin siisti. Ja voihan tynnyrit halutessaan maalatakin, niin eivät erotu niin hyvin.
      Harvassa ovat ne kesät, jolloin sataisi tasaisesti vuorokauden verran kerran viikkoon :D Kiitos, samoin!

      Poista
  4. Kaunis on lemmikkimeresi. Hyvin sait vesikontin piilotettua. Meillä on vielä paljon myös paikkoja mitä pitää siistiä mutta kaikki aikanaan. Rakennus brojektit kun jatkuu ja osa on vielä kesken.
    Kitkemistä en ole myöskään paljon kerinnyt tehdä ja täällä on todellakin satanut paljon ja se haittaa kummasti sitä hommaa. Nyt vaihteeksi kotona pihahommissa kuinkas muuten ja pyykin pesussa.
    Kaunista loppuviikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmikkimeri on hyvin helppo saada aikaan kun vain jättää edellisenä syksynä osan lemmikin taimista kitkemättä ja antaa kukinnan jälkeen osan tehdä siemeniä.
      Rakennusprojekteista tuleekin paljon tavaraa pihamaalle, mutta aikanaan nekin vähenevät ja häviävät kokonaan.
      Enpä minäkään sateessa viitsi kitkeä. Kummallisesti ovat sateet taas jakautuneet epätasaisesti. Kiitos, samoin sinulle!

      Poista
  5. Upea lemmikkipaljous. Onneksi niitä on helppo kitkeä luvattomista paikoista. Ei tarvita lapiota, kunhan nyppäisee, niin lähtee.
    Teit hienon naamion vesisäiliölle. Ja samalla kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun oksakasa pieneni mittavasti. Meillä taivaalta on tullut niin paljon vettä, että kävimme vähän aikaa sitten tyhjentämässä sadevesitynnyrin kahteen muuhun tynnyriin, kastelukannuihin ja lopulla kastelin kesäkukat. Huomiseksi on luvassa sadekuuroja, joten piti tehdä tilaa uudelle vedelle. Toinen sadevesitynnyri on vielä hankkimatta.
    Pink Dream on hieno kärhö. Sopii hyvin Purple Dreamin kaveriksi. Toivottavasti on myös yhtä kestävä ja uskollinen kukkija, kuin Purple Dream.
    Nyt kyllä haen kynän ja paperia kirjatakseni japaninakileijan vinkkilistalle. Olen sitä ennenkin blogissasi ihaillut, mutta minne lie jäänyt takaraivoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmikit villiintyvät kuin rikkaruohot, mutta se niille suotakoon kun kukkivat niin kauniisti. Pienijuurisina ne on tosiaan helppo kitkeä eivätkä haittaa muita kasvejakaan.
      Oksakasasta hupeni ehkä peräti kolmasosa tuohon punokseen, joten aika paljon vähemmän risuja tarvitsee säksätellä hakettimella. Teillä on tullut sitten vettä edelleenkin ihan kunnolla. Meillä on ollut pari aurinkoista ja tuulista päivää, joten on ollut hyvä puuhailla ulkona. Tyynellä säällä itikat hyökkäävät aika ärhäkkäästi kimppuun.
      Toivotaan, että Dreamit ovat kumpikin kestäviä ja innokkaita kärhöjä. Majapenkissä oleva 'Purple Dream' on vasta herännyt eikä ainakaan vielä ollut saanut nuppuja aikaiseksi. Luulen kyllä, että edes jokunen kukka on tulossa.
      Japaninakileija on kiva kasvi ja sitä on tuon sinivalkoisen lisäksi olemassa myös punavalkoisena. Se aloittaa kukinnan mukavasti ennen kuin isompia sukulaisiaan, joten akileijojen kukinta-aika pitenee kunnolla.

      Poista
  6. Lemmikki on ihana mutta sitä joutuu karsimaan vuosittain rankalla kädellä, muuten kasvaisi kaikkialla. Viime vuonna mielestäni karsin erityisen runsaasti mutta eipä näy missään. Risuaita on hyvä suoja vesisäiliölle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Onneksi ylimääräiset on myös helppo kitkeä. Minä revin lemmikkejä siinä vaiheessa kun suurin osa on kukkinut. Silloin siemeniä karisee sopivasti maahan varmistamaan seuraavan kesän kukinta.

      Poista
  7. Ihana, oikee kunnon lemmikkimeri. Ja tua kärhöki on aivan syätävä. Hyvin vesikontti hävis näkyvistä, erinomaasta kiärrätystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kunnon meri kun ei sovi yhteen kuvaankaan :D Koko tontin takalaita on ihan sinisenään ja puiden alla metsän puolella vielä lisää. Kiitos! Oli ainakin halpa ja helppo peite vesikontille.

      Poista
  8. Ihastuttava lemmikkimeri! Hienosti sait piilotettua vesikontin.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!