Edistystä sivupihalla

Lupasin tähän postaukseen kuvia ja tekstiä sivupihan työmaalta, joka on nyt edennyt siihen pisteeseen, ettei alue näytä enää räjäytystyömaalta tai kaatopaikalta. Ennen varsinaista projektialuetta pari kuvaa majapenkistä, jonka on nyt vallannut vihreys. Edellisen siitä kertovan jutun aikaan kasvu oli siellä niin alussa, että penkit näyttivät hyvin tyhjiltä.

Majapenkissä kukkivat edelleen esikot. Vasemmassa reunassa rikkoviuhka on lähtenyt kasvamaan ja oikeassa reunassa palloesikon ylimpien kukintojen kohdalla pieni sinikämmen.

Jaloangervot ovat niin hyvässä kasvussa, että 'White Lion' -narsissit jäävät pian niiden alle piiloon. Ehkä kuitenkin ehtivät kukkia loppuun sitä ennen.

Sitten varsinaiselle työmaalle, joka oli kärhökaaripenkin edusta. Kiveykset ja kulkureitit muutenkin ovat suunnilleen valmiit, samoin istutusalueiden rajaukset poluista. Nurmikon ja kukkapenkin kivireunus on vielä vähän kesken ja noin neliömetrin kokoinen alue kasvittamatta, mutta eiköhän kumpikin vielä joskus valmistu. Yksi kivikasa poluille käyttökelpoisia kiviä jäi vielä odottamaan niille sijoilleen, sillä ei niitä viitsi huvikseen ensin kärrätä johonkin väliaikaisesti pois näkyviltä ja kohta lopulliselle paikalleen.

Yleisnäkymä melkein koko kärhökaaripenkistä. Kaariportti keskellä penkkiä ei ainakaan tässä vaiheessa häiritse silmääni, joten ehkä ei tarvitse miettiä sen tilalle mitään uutta ratkaisua.

Vasemmalla puolella uudessa osassa on pensasmustikoita, rönsyakankaalia, astinkiviä  ja komeamaksaruohoa. Penkin entinen etureuna meni suorassa linjassa kaariportin etureunasta kohti taainta kiveä.

Sama alue päädystä katsottuna. Kivireunus loppui sopivien kivien puutteessa kesken, mutta se ei ole uutta tässä puutarhassa. Talven aikana kuolleet rönsyakankaalit aiheuttivat vähän lisätöitä.

Olen rajannut nuo kivireunukset nurmikosta muovilla, etteivät heinän-, rönsyakankaalin-, valvatin ja vuohenkellon juuret pääse ihan niin helposti luikertelemaan kivien väliin ja siitä kukkapenkkiin. Kivireunuksen päältä on myös ruohonleikkurilla helpompi huristella kuin vaikkapa kantatun reunan kohdalta, kunhan kivet on vain huolella asennettu nurmen pinnan tasalle ja sileä pinta ylöspäin. Hetken aikaa muovi näkyy kivien vieressä, mutta kunhan nurmikko täyttää oman alueensa, muovikin häviää näkyvistä.

Ja tässä oikeaa puoliskoa. Kompostille johtavan polun yläpäähän pitää vielä laittaa vähän kivituhkaa ja nostaa samalla ensimmäistä betonilaattaa ylemmäs.

Kun tekee puutarhaa palanen kerrallaan ja niillä materiaaleilla, mitä kulloinkin on tarjolla, on välillä melkoinen sovittelu, jotta eri osiot sopivat yhteen eikä lopputulos näyttäisi tilkkutäkiltä. Kärhökaaripenkin yhteydessä on sekä kivi- että oksareunuksia ja kulkuväylissä luonnonkiveä, betonilaattaa, hiekkaa ja kivituhkaa. Melkoinen sekamelska siis ja hetken joutui pähkäilemään, kuinka kaiken saa yhdistettyä sopuisasti. Aikaisemmin eri materiaalit eivät ole osuneet niin paljoa samaan näkymään, että asiasta tulisi ongelmaa, mutta nyt kun polut yhdistyivät samaan lähtöpisteeseen, pääsivät aivonystyrät hommiin. Päätin reunustaa majalle johtavan polun oksilla, sillä kaariportin jälkeen kaikki reunukset ovat oksista tehtyjä. Reunuksiin sopivat kivet riittivät sitä paitsi ainoastaan kompostipolun reunustamiseen. En edes harkinnut kompostipolulla olleiden kivireunusten vaihtamista oksareunuksiin, sillä kiviä löytyy joskus kuitenkin lisää ja oksat lahoavat aikanaan. Vaihdan mieluummin rajaukset kiviin sitä mukaa kun niitä kertyy tarpeeksi. Kasvit ja joka puolelta löytyvät luonnonkivet yhdistävät minusta riittävästi materiaaleja muuten toisiinsa ja jos lopputulos minulle kelpaa, pitää sen riittää muillekin!

Tällä keskialueella tapahtui muutama kasvisiirto ennen uusien taimien istuttamista. Ja jäipä kuvaan näemmä vielä pieni kasa pikkukiviä, joita noukin pois mullan seasta.

Kärhöportin oikealle puolelle jäävällä alueella kasvoi ennestään mm. punahattuja. Koska ne eivät ole aikaisempina vuosina talvehtineet meillä, niille oli jäänyt melko pieni alue kukkapenkistä. Tänä vuonna kuitenkin kaikki kolme ovat lähteneet kasvuun, joten niille piti raivata lisää tilaa. Halusin istuttaa myös yhden siemenistä kasvatetuista alppiruusuista tuomaan aikanaan tälle alueelle talvivihreyttä. Yllätys, yllätys maan alta löytyi taas sen kokoinen kivi, että piti muuttaa suunnitelmia ties kuinka monennen kerran. Päätin siirtää kaksi kurjenpolvea ylemmäs rinteeseen kiven kohdalle, sillä ne tulevat varmasti pärjäämään siinä. Alppiruusu pääsi kurjenpolvilta vapautuneeseen tilaan (näkyy yllä olevassa kuvassa kärhöportin takareunan ja etualan jalopähkämöiden puolivälissä) ja punahatuista kaksi siirsin alppiruusun viereen. Niiden kun piti päästä pois syysleimujen ja jalopähkämön kuristuksista. Väliin jäävän tyhjän tilan täytin valkoisilla syysastereilla. Kivireunuksen vieressä kasvoi ennestään sammalleimuja ja niiden jatkoksi laajennettuun osaan siirsin toisaalta kangasajuruohoa. Aivan osion yläkärkeen istutin sinikatanaa ja kuunlilja 'Halcyonia', jota oli jo aikaisemmin penkkiä reunustamassa. Samaa 'Halcyonia' tuli myös alueen kolmanteen sektoriin, josta näkyy vain pikkuisen kärkeä näissä kuvissa. Lisää kuvia tulee sitten kun kasvit lähtevät kunnolla kasvuun.

Loppuun vielä kukkaisampia kuvia. Pation vierelle osui toissa syksynä sekoituspussista vain valkoisia kirjopikarililjoja. Pitäisiköhän alkaa lottoamaan, kun sipulitkin osuvat näin hyvin väreittäin?

Takapihalla kaikki kolme luumupuuta kukkivat yhtä aikaa (kuva eilisaamulta). Oikealla komeimmillaan 'Viipurilainen punaluumu', keskellä 'Laatokan Helmi' jo lopuillaan ja vasemmalla 'Kuntala' ihan alussa.

Varjokujan alussa pari vuotta sitten istutetut helmililjat ovat runsastuneet. Vaaleanpunaisia on edelleen vain yksi ja valkoisia neljä. Kirjavat ovat selvästi lisääntyneet ja onpa joukkoon eksynyt pari ihan tavallista tummahelmililjaakin.

Etupihalla viime syksynä istutetut uudet helmililjat kukkivat. Nämä ovat lajiketta 'Valerie Finnis'.

Etupihan ihastuttavin yllätys oli minulle uuden pihaesikon ensikukinta. Esikko on ollut minulla jo ainakin kaksi ellei kolmekin vuotta, mutta se oli tullessaan todella pieni taimi ja jurotti koko ensimmäisen kesänsä. Eipä se kovin kummoinen viime kesänäkään vielä ollut, mutta kasvoi kuitenkin pikkuisen. Se piilotti ainokaisen kukkavanansa niin hyvin muiden kasvien sekaan ja oli taivuttanut kukkansa vielä maata kohti, että melkein jäi koko kukinta huomaamatta. En tiennyt sen väristä muuta kuin että sen pitäisi olla punainen, mutta sekään ei ollut täysin varmaa. Niinpä oli todella ihana yllätys löytää pari kookasta, samettisen tummanpunaista kukkaa auki.

Vasemmalla uuden pihaesikon kukkia, oikealle otin vertailukappaleeksi minulla ennestään olleen tummanvioletin kukan. Dramaattisen tummanpuhuvia kumpikin, mutta selvästi eri värisiä.

Jaoin vanhoja pihaesikoitani viime syksynä, mikä varmaan selittää kukkien suurta kokoeroa. Vanhat ovat myös vasta kukinnan alussa kun taas punainen oli sen löytäessäni jo kukinnan loppupuolella. Oli kuitenkin erittäin hienoa, että punainen esikko on juuri tuollaista samettisen tummaa sävyä eikä mikään oranssinpunainen. Tuo sävy sopii nimittäin täydellisesti myös joka puolella kukkiviin belliksiin. Tulipas tähän nyt tarinaa kerrakseen. Ehkäpä jätetään loput seuraavaan kertaan. Hyvää viikonloppua ja aurinkoista säätä kaikille valmistuville!