perjantai 3. kesäkuuta 2022

Edistystä sivupihalla

Lupasin tähän postaukseen kuvia ja tekstiä sivupihan työmaalta, joka on nyt edennyt siihen pisteeseen, ettei alue näytä enää räjäytystyömaalta tai kaatopaikalta. Ennen varsinaista projektialuetta pari kuvaa majapenkistä, jonka on nyt vallannut vihreys. Edellisen siitä kertovan jutun aikaan kasvu oli siellä niin alussa, että penkit näyttivät hyvin tyhjiltä.

Majapenkissä kukkivat edelleen esikot. Vasemmassa reunassa rikkoviuhka on lähtenyt kasvamaan ja oikeassa reunassa palloesikon ylimpien kukintojen kohdalla pieni sinikämmen.
Jaloangervot ovat niin hyvässä kasvussa, että 'White Lion' -narsissit jäävät pian niiden alle piiloon. Ehkä kuitenkin ehtivät kukkia loppuun sitä ennen.
Sitten varsinaiselle työmaalle, joka oli kärhökaaripenkin edusta. Kiveykset ja kulkureitit muutenkin ovat suunnilleen valmiit, samoin istutusalueiden rajaukset poluista. Nurmikon ja kukkapenkin kivireunus on vielä vähän kesken ja noin neliömetrin kokoinen alue kasvittamatta, mutta eiköhän kumpikin vielä joskus valmistu. Yksi kivikasa poluille käyttökelpoisia kiviä jäi vielä odottamaan niille sijoilleen, sillä ei niitä viitsi huvikseen ensin kärrätä johonkin väliaikaisesti pois näkyviltä ja kohta lopulliselle paikalleen.
Yleisnäkymä melkein koko kärhökaaripenkistä. Kaariportti keskellä penkkiä ei ainakaan tässä vaiheessa häiritse silmääni, joten ehkä ei tarvitse miettiä sen tilalle mitään uutta ratkaisua.
Vasemmalla puolella uudessa osassa on pensasmustikoita, rönsyakankaalia, astinkiviä  ja komeamaksaruohoa. Penkin entinen etureuna meni suorassa linjassa kaariportin etureunasta kohti taainta kiveä.
Sama alue päädystä katsottuna. Kivireunus loppui sopivien kivien puutteessa kesken, mutta se ei ole uutta tässä puutarhassa. Talven aikana kuolleet rönsyakankaalit aiheuttivat vähän lisätöitä.
Olen rajannut nuo kivireunukset nurmikosta muovilla, etteivät heinän-, rönsyakankaalin-, valvatin ja vuohenkellon juuret pääse ihan niin helposti luikertelemaan kivien väliin ja siitä kukkapenkkiin. Kivireunuksen päältä on myös ruohonleikkurilla helpompi huristella kuin vaikkapa kantatun reunan kohdalta, kunhan kivet on vain huolella asennettu nurmen pinnan tasalle ja sileä pinta ylöspäin. Hetken aikaa muovi näkyy kivien vieressä, mutta kunhan nurmikko täyttää oman alueensa, muovikin häviää näkyvistä.
Ja tässä oikeaa puoliskoa. Kompostille johtavan polun yläpäähän pitää vielä laittaa vähän kivituhkaa ja nostaa samalla ensimmäistä betonilaattaa ylemmäs.
Kun tekee puutarhaa palanen kerrallaan ja niillä materiaaleilla, mitä kulloinkin on tarjolla, on välillä melkoinen sovittelu, jotta eri osiot sopivat yhteen eikä lopputulos näyttäisi tilkkutäkiltä. Kärhökaaripenkin yhteydessä on sekä kivi- että oksareunuksia ja kulkuväylissä luonnonkiveä, betonilaattaa, hiekkaa ja kivituhkaa. Melkoinen sekamelska siis ja hetken joutui pähkäilemään, kuinka kaiken saa yhdistettyä sopuisasti. Aikaisemmin eri materiaalit eivät ole osuneet niin paljoa samaan näkymään, että asiasta tulisi ongelmaa, mutta nyt kun polut yhdistyivät samaan lähtöpisteeseen, pääsivät aivonystyrät hommiin. Päätin reunustaa majalle johtavan polun oksilla, sillä kaariportin jälkeen kaikki reunukset ovat oksista tehtyjä. Reunuksiin sopivat kivet riittivät sitä paitsi ainoastaan kompostipolun reunustamiseen. En edes harkinnut kompostipolulla olleiden kivireunusten vaihtamista oksareunuksiin, sillä kiviä löytyy joskus kuitenkin lisää ja oksat lahoavat aikanaan. Vaihdan mieluummin rajaukset kiviin sitä mukaa kun niitä kertyy tarpeeksi. Kasvit ja joka puolelta löytyvät luonnonkivet yhdistävät minusta riittävästi materiaaleja muuten toisiinsa ja jos lopputulos minulle kelpaa, pitää sen riittää muillekin!
Tällä keskialueella tapahtui muutama kasvisiirto ennen uusien taimien istuttamista. Ja jäipä kuvaan näemmä vielä pieni kasa pikkukiviä, joita noukin pois mullan seasta.
Kärhöportin oikealle puolelle jäävällä alueella kasvoi ennestään mm. punahattuja. Koska ne eivät ole aikaisempina vuosina talvehtineet meillä, niille oli jäänyt melko pieni alue kukkapenkistä. Tänä vuonna kuitenkin kaikki kolme ovat lähteneet kasvuun, joten niille piti raivata lisää tilaa. Halusin istuttaa myös yhden siemenistä kasvatetuista alppiruusuista tuomaan aikanaan tälle alueelle talvivihreyttä. Yllätys, yllätys maan alta löytyi taas sen kokoinen kivi, että piti muuttaa suunnitelmia ties kuinka monennen kerran. Päätin siirtää kaksi kurjenpolvea ylemmäs rinteeseen kiven kohdalle, sillä ne tulevat varmasti pärjäämään siinä. Alppiruusu pääsi kurjenpolvilta vapautuneeseen tilaan (näkyy yllä olevassa kuvassa kärhöportin takareunan ja etualan jalopähkämöiden puolivälissä) ja punahatuista kaksi siirsin alppiruusun viereen. Niiden kun piti päästä pois syysleimujen ja jalopähkämön kuristuksista. Väliin jäävän tyhjän tilan täytin valkoisilla syysastereilla. Kivireunuksen vieressä kasvoi ennestään sammalleimuja ja niiden jatkoksi laajennettuun osaan siirsin toisaalta kangasajuruohoa. Aivan osion yläkärkeen istutin sinikatanaa ja kuunlilja 'Halcyonia', jota oli jo aikaisemmin penkkiä reunustamassa. Samaa 'Halcyonia' tuli myös alueen kolmanteen sektoriin, josta näkyy vain pikkuisen kärkeä näissä kuvissa. Lisää kuvia tulee sitten kun kasvit lähtevät kunnolla kasvuun.
Loppuun vielä kukkaisampia kuvia. Pation vierelle osui toissa syksynä sekoituspussista vain valkoisia kirjopikarililjoja. Pitäisiköhän alkaa lottoamaan, kun sipulitkin osuvat näin hyvin väreittäin?
Takapihalla kaikki kolme luumupuuta kukkivat yhtä aikaa (kuva eilisaamulta). Oikealla komeimmillaan 'Viipurilainen punaluumu', keskellä 'Laatokan Helmi' jo lopuillaan ja vasemmalla 'Kuntala' ihan alussa.
Varjokujan alussa pari vuotta sitten istutetut helmililjat ovat runsastuneet. Vaaleanpunaisia on edelleen vain yksi ja valkoisia neljä. Kirjavat ovat selvästi lisääntyneet ja onpa joukkoon eksynyt pari ihan tavallista tummahelmililjaakin.
Etupihalla viime syksynä istutetut uudet helmililjat kukkivat. Nämä ovat lajiketta 'Valerie Finnis'.
Etupihan ihastuttavin yllätys oli minulle uuden pihaesikon ensikukinta. Esikko on ollut minulla jo ainakin kaksi ellei kolmekin vuotta, mutta se oli tullessaan todella pieni taimi ja jurotti koko ensimmäisen kesänsä. Eipä se kovin kummoinen viime kesänäkään vielä ollut, mutta kasvoi kuitenkin pikkuisen. Se piilotti ainokaisen kukkavanansa niin hyvin muiden kasvien sekaan ja oli taivuttanut kukkansa vielä maata kohti, että melkein jäi koko kukinta huomaamatta. En tiennyt sen väristä muuta kuin että sen pitäisi olla punainen, mutta sekään ei ollut täysin varmaa. Niinpä oli todella ihana yllätys löytää pari kookasta, samettisen tummanpunaista kukkaa auki.
Vasemmalla uuden pihaesikon kukkia, oikealle otin vertailukappaleeksi minulla ennestään olleen tummanvioletin kukan. Dramaattisen tummanpuhuvia kumpikin, mutta selvästi eri värisiä.
Jaoin vanhoja pihaesikoitani viime syksynä, mikä varmaan selittää kukkien suurta kokoeroa. Vanhat ovat myös vasta kukinnan alussa kun taas punainen oli sen löytäessäni jo kukinnan loppupuolella. Oli kuitenkin erittäin hienoa, että punainen esikko on juuri tuollaista samettisen tummaa sävyä eikä mikään oranssinpunainen. Tuo sävy sopii nimittäin täydellisesti myös joka puolella kukkiviin belliksiin. Tulipas tähän nyt tarinaa kerrakseen. Ehkäpä jätetään loput seuraavaan kertaan. Hyvää viikonloppua ja aurinkoista säätä kaikille valmistuville!

17 kommenttia:

  1. Käytäviesi tyyli materiaaleineen on vallan mainiota. Ja itsellehän puutarhaa rakennetaan. Ei toisten toiveita noudattaen, vaikka hyviä ideoita muilta aina saa. Olet tehnyt fiksusti kulkuväylistä riittävän leveitä, jotta kottikärryilläkin pääsee hyvin huristelemaan. Ylipäätään olet ahertanut melkoisesti ja sen tulokset näkyvät. Hieno on!!!
    Upean värinen esikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itsellepä hyvinkin tätä tehdään. Kukkapenkin keskellä kulkevat kulkuväylät ovat vähän ahtaampia, mutta kyllä niistäkin pääsee kottikärryillä menemään kun vain muistaa vähän mutkissa varoa. Tuon kompostille johtavan kulkureitin tein tarkoituksella niin leveäksi, että ei ole mitään ongelmia kuskata isojakaan kuormia sitä pitkin. Kasvimaallekin kun mennään samaa reittiä, niin on hyvä olla tarpeeksi tilaa.
      Eikö olekin aika hieno sävy esikossa? Luonnossa näyttää vielä upeammalta, kuin samettia.

      Poista
    2. Sametti kuvaa hyvin esikon sävyä.

      Poista
  2. Sinulla onkin jo hyvässä kasvussa olevat jaloangervot. Valkoiset narsissit näyttävät tosi kivoilta kasvaessaan niiden väleissä. Kauniisti kukkivat myös luumupuut ja esikot. Minäkin päätin vielä kerran kokeilla palloesikon kasvatusta. Minulla kun ne eivät ole jostain syystä oikein menestyneet.
    Mukavaa viikonloppua sinne teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Narsissit ja jaloangervot sopivat minusta hyvin yhteen: narsisseista tulee väriä ennen kuin jaloangervot ovat lähteneet kasvuun ja narsissien kukittua jaloangervot peittävät niiden lehdet.
      Esikot viihtyvät meillä hyvin nyt kun löysin palloesikoillekin mieluisan paikan. Ei osunut kohdilleen ensimmäisellä kerralla minullakaan. Ehkä teiltäkin löytyy vielä paikka, jossa ne viihtyvät.
      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  3. Onnittelut siitä, että ponnistelusi on muuttanut ’räjähdystyömaan’ ihan toiseen vaiheeseen. Nyt näyttää jo viittä vaille valmiilta ja loppu sujuu jo kevyesti (jos siellä mikään sujuu kevyesti, kun yllättäviä kiviä paljastuu jatkuvasti. Koko laajuudessaan tuo alue on varmasti oikein onnistunut jo tänä kesänä, kun kasvit kasvavat ja kukkivat. Minusta sinä olet taitava yhdistämään luontevasti vanhoja betonikiviä luonnonkiviin. Itselleen kun rakentaa niin voi rauhassa tehdä kotikutoisesti ja itselle sopivasti, sitä paitsi polut näyttävät kutsuvilta kulkemaan.
    Kiva, että sinunkin sinikämmen on hyvässä kasvussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kaivaminen ei ole useinkaan kovin helppoa kivien takia, mutta kyllä niistä yleensä rautakangen avulla selvitään. Osa on pakko jättää maahan ja muuttaa sitten suunnitelmia niiden mukaan. Vanhojen betonilaattojen hyödyntämistä helpottaa niissä kasvava sammal. Se saa laatat näyttämään luonnollisemmilta.

      Poista
  4. Näyttää muuten hyvälle! On siellä iso työmaa sinulla, mutta osio kerrallaan se valmistuu. Hyvin yhdistelty eri materiaaleja. Kuulostipa niin tutulle: kivi just siinä mihin oli tarkoitus istuttaa.
    Intoa loppurutistukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kivet ovat levinneet Suomessa vähän epätasaisesti. Onneksi niille löytyy ainakin meillä käyttöä.

      Poista
  5. Onpa ihania uutisia ja raportointeja! Ensinnäkin mahtava tuo laajentunut kärhökaarialue ja polkujen risteys, minusta todella kivat ja kätevät ratkaisut! Jos haluat ja mahtuu, niin risteyspäähän polun alkuun voi miettiä uuttakin kärhökaarta, siten saisit lisää tilaa kärhöille ;-) Eikä minusta ainakaan haittaisi, jos kaari olisi erinäköinen, ehkä kumminkin samanvärinen -kokoinen kuin tuo toinen.
    Ihastelin asettelemiasi kiviä nurmen ja istutusalueen väliin juuri niin, että leikkurin pyörä siinä pääsee kulkemaan ja samalla mietin, kuinka äkkiä nurmi luikertelee kivien välistä istutusalueelle - hyvä, että kerroit tekniikkasi, tuota voisikin kokeilla. Minulla on jkv kantattuja reunoja ja en kumminkaan jaksa puuduttavan ruohonleikkuun jälkeen enää käydä niitä reunoja saksimassa, niinpä ne jäävät hapsottamaan. Olenkin miettinyt, että pitäisi kehitellä joku uusi systeemi. Osassa minulla onkin maahan upotettu reikätiilirivi suodatinkankaalla vuoratussa urassa. Se toimii, mutta tiiliä siihen tarvitaan.
    Sitten ihanat esikot! Olen niin kade, niin kade. Palloesikot minulta kuolevat, eivätkä pihaesikotkaan kukoista. Onkohan enää se ainoa, joka syksyllä jotenkuten elossa kitui, hengissäkään. Viime vuonna istutettu palloesikko heitti veivinsä huhtikuussa, varhaiskeväällä oli kyllä pukkaamassa lehtiä. Voi vietävä. Esikot olisivat niin ihania, harmi, ettei rakkaus ole molemminpuolista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Olen itsekin aika tyytyväinen siihen, miten kärhökaari- ja majapenkkien alue on muotoutunut. Toistaiseksi tuon risteysalueen kätevyyttä rajoittaa nurmikylvöksen aita ja jäljelläoleva kivikasa, mutta uskoisin tuon ratkaisun toimivan hyvin. Mietinkin toista kärhökaarta tuohon alkuun, mutta siinä on sen verran pinnassa kiveä, ettei saa kärhöille tarpeeksi syviä kuoppia kaivettua. Joudun siis tippa linssissä hylkäämään sen ajatuksen :D Vasemmalla puolella reunimmainen pensasmustikka on jotain kookkaampaa lajiketta ('Patriot' tai 'Jorma', en muista kummin päin ne nyt olivatkaan), joten se kyllä aikanaan tuo korkeutta alkupäähän ja samalla peittää vähän näkyvyyttä taaemmas. Ei ihan kaikki näy heti etupihalta.
      Pelkkä kivireunus ilman mitään juuriestettä ei ole lainkaan toimiva ratkaisu. Nurmi (tai ennemminkin kaikki muut rikkaruohot kuin nurmiheinät) kyllä menee aikanaan muovireunankin yli tai ali, mutta pari vuotta pysyy helposti siistinä. Etupihalla huomasin juuri, että vastaavan reunuksen oli jo kahdesta kohdasta onnistunut heinä ohittamaan. Lisäksi nurmi on noussut aikaa myöten pikkuisen kiviä korkeammalle, joten pientä korjausoperaatiota on tehtävä ennen kuin nurmi leviää niiden päälle. Muutama kantattu kukkapenkin reunus on minullakin, mutta eivät ne oikein toimi näin rikkaruohoisen nurmen kanssa. Jos ei juuri siinä kohti satu olemaan maahumalaa tai juolavehnää, niin sitten on rönsyleinikkiä, ketohanhikkia, valvattia tai vuohenkelloa ja kaikki niistä vain innostuvat, kun huomaavat siististi kantatun reunan. Lisäksi todella ärsyttäviä ovat ne nurmitupsut, jotka jäävät ruohonleikkurin jäljiltä kanttausuran reunaan.
      Harmi, etteivät sinulla esikot viihdy. Ne taitavat tarvita kosteampia oloja, mitä siellä saaressa on kesäisin tarjota. Minun esikoistani ainoastaan pihaesikot ovat pärjänneet kuivemmassa, kaikki muut lurpottavat heti, jos joutuvat auringonpaahteessa ja kuivuudessa hetkenkään kärvistelemään. Palloesikotkin alkoivat viihtyä kunnolla vasta kun siirsin ne majapenkkiin, jossa on savinen multamaa, melkein täysvarjo ja hyvin tuulensuojainen kohta. Kolmen metrin päässä valoisammassa ja hiekkaisemmassa multamaassa kasvoivat paljon huonommin eivätkä kukinnotkaan jaksaneet nousta lehtien seasta ylös.

      Poista
  6. Välillä tuntuu, että puutarhatyöt ovat vain siirtoa paikasta A paikkaan B ja lopulta päädytään paikkaan C. Kivan värinen esikko. Noista käytävistä tulee hienot, ei voi muuta kuin ihailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! :D Ollappa joku kristallipallo, josta voisi etukäteen kurkata jonkun kiven tai kasvin lopullisen paikan, niin välttyisi monelta siirto-operaatiolta. Kiitos!

      Poista
  7. Tuleepa upean näköinen alue! Valtavasti olet tehnyt töitä polkujen kanssa. Sivupihasta tulee todella hieno.

    VastaaPoista
  8. Hieno on tuo alue. Ja hyvin se näyttää yhtenäiseltä. Kierrättäminen puutarhassa tekee kyllä sen, että aina ei kaikki ole ihan sitä samaa. Onneksi se ei omaa silmää haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kierrättäminen on myös hyvää aivojumppaa, kun joutuu vähän pähkäilemään, miten minkäkin elementin saa sovitettua aiempien yhteyteen luontevasti.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!