maanantai 27. kesäkuuta 2022

Kärhötukia ja yleisnäkymiä

Blogin synttäreihin liittyvässä arvonnassa talvella haastoin teidät keksimään minulle puutarhaan liittyviä haasteita tai tehtäviä toteutettavaksi. Navettapiian ehdotus oli uuden kärhötuen teko, joten tässäpä tulee. Työvaiheista ei ole kuvia, mutta eipä niissä nähtävää juuri ollut. Ymmärrätte varmaan idean ihan kirjallisenakin.
Kellarissa talvetettu 'Samaritan Jo' ehtikin meillä ensimmäisenä loistokärhönä kukkaan.
Ensimmäinen tuki syntyi varjokujalle, johon päätin laittaa ruukussa talvetetun 'Samaritan Jo' -kärhön kasvamaan kokoa. Varjokujan laidoilla on molemmin puolin isoja oksankarahkoita köynnöstukina ja muuten vain koristeina, joten halusin kärhöllekin tyyliin sopivan tuen. Valitsin tueksi hyvin käkkyräisen syreenin oksan, sillä matalakasvuinen ja toistaiseksi aika pieni kärhö tuskin ehtii tämän kesän aikana peittää koko tukea. Siispä oksankin oli oltava tarpeeksi mielenkiintoinen siltään katsottavaksi. Naulasin oksan muutamalla naulalla maassa makaavaan painavaan, käppyräiseen syreenin rungonpätkään, joten koko komeus seisoo itsekseen tukevasti pystyssä ja kärhöruukku on sen edessä.
Kärhö tukineen pääsi varjokujan alkupäähän. Oksa on vähän liian järeä kärhön itse kiipeiltäväksi, mutta joudanhan minä sen verran sitä sitomaan narulla kiinni, että pääsee ylöspäin.
Toisen kärhötuen tekemiseen suostuttelin isäni. Suunnittelin kuvan ja annoin mitat, joiden pohjalta hän hitsasi kaksi tukea harjateräksestä tai mitä se nyt olikaan viralliselta nimeltään ja maalasi ne mustiksi. Ensimmäisen laitoin kärhökaaripenkkiin ja toisen etupihalle aurinkopenkkiin. Kummankin tuen kuvaaminen on haasteellista, sillä musta ei oikein meinaa erottua metsäisestä taustasta ja etupihalla pitää vältellä naapureita. Tuen alaosa on ihan "perus" kärhötuen mallilla tehty, mutta yläosassa pystyosien liitoskohdan yläpuolella raudat on väännetty aaltoilemaan. Korkeutta kummallakin on reilu parisen metriä, joten eivät jää ihan heti pieniksi. Kaupan köynnöstuet ovat usein aika matalia ja rimpuloita, joten on kiva, että joku lähipiiristä osaa ja suostuu tekemään käytännöllisempiä malleja. Kiitos iskä!

Kärhökaaripenkin 'Omoshiro' ja 'Krakowiak' saivat toisen tuista. Ei tuosta paljoa selvää saa, mutta otetaan sitten talvella lumea vasten parempi kuva.
Edellisen kuvan taustalla vasemmassa reunassa näkyy puutarhakompostia, joka ei nyt ehkä puutarhan kaunein elementti yleensäkään ole. Viime kesän puutarhajätteet ovat laudoitetun puolen takana mustalla muovilla peitettynä jälkikypsymässä ja oikealla puolella on tämän kesän tavaraa. Viime viikolla hain työkaverin tallilta hevosenlantaa muutaman säkillisen maatumisen vauhdittajaksi. Palaminen on nyt käynnistynyt, sillä kasa tuntuu jo päälle päin lämpöiseltä. Infrapunalämpömittarilla mittasin kasan kylkeen tehdystä reiästä tasan 50 astetta, joten kyllä siellä luulisi rikkaruohojenkin nyt palavan. Komposti on nyt puolillaan ja käytin siihen yhden 45 litran multasäkillisen laitumelta kerättyä lantaa ja yhden samankokoisen säkillisen lannansekaista olkipehkua. Yksi säkillinen laitumen tuotosta jäi vielä odottamaan kompostorin täyttymistä. Nyt on menossa lemmikkien kitkentäurakka, joten viimeinenkin säkki lantaa pääsee varmasti lähipäivinä kompostiin.

Kärhökaaripenkin tänä kesänä tehty laajennusosa on sinistynyt kun rönsyakankaalit alkoivat kukkia. Muutama iso taimi on vielä tulossa tähän päätyyn keskipolulta kunhan helteet vähän hellittävät.
Laajennuksen tämäkin puoli näyttää jo vehreämmältä. Isoilla kuunliljan taimilla saa nopeasti täyden näköistä istutusta ja bellikset tuovat myös väriä.
Atsaleoista 'Tarleena' kukki tänä keväänä näyttävimmin eikä siinäkään ole kuin kourallinen kukkia. Tämän ympäriltä lemmikit on jo suurimmaksi osaksi kitketty.
Reilu metri 'Tarleenasta' ylöspäin kukkii ensimmäistä kertaa tällainen hauska hörhelöinen akileija. Siemenet ovat peräisin Maatuskalta (Selätön puutarhuri -blogi). Tästä en vielä ehtinyt kitkeä lemmikkejä.
Haketusurakka on nyt ohi. Seuraavaksi pitäisi asetella lisää sanomalehtiä polun peitoksi ja levittää hakekasa. Ukkolaukat sopivat kauniisti kirjaviin kuunliljoihin ja alppiruusu 'Mikkeliin'.
Keijupuutarhan takana kukkii vielä lemmikkejä. Varjorikko sekä nimetön haltiankukka ovat juuri aloittaneet.
Tällä alueella kiertelee nyt harakkapoikue, joka tekee välillä kepposia. Kivien ja keppien siirtelyn lisäksi ne ovat kiskaisseet yhden sinikatanan taimen irti ruukustaan ja kakkineet melkein kaikille istuskelupaikoille ja pation ruokapöydälle. Niiden takia en ole tuonut vieläkään keijupuutarhan keijuja paikoilleen, sillä löytäisin ne varmasti kohta jostain aivan muualta tai jopa palasiksi nokittuina. Harakanpoikaset varmasti rauhoittuvat pian kun oppivat sopivammat ruoka-apajat.
Patiopenkki kukkii: etualalla kivikkosuopayrtti levittäytyy laatoitukselle, kiven juurella sammalleimu 'Candy Stripes' ja korkeimpana päivänkakkara 'May Queen'. Pensasryhmän päädyssä sinisenä kukkii pikkuampiaisyrtti.
Hellekelillä puutarhatyöt ovat edistyneet lähinnä hetken aikaa aamupäivällä ja toinen lyhyt tuokio viiden jälkeen illalla. Päivät olen käyttänyt lasten vaatekaappien penkomiseen (missä välissä kumpikin on niin paljon kasvanut?) ja talvivaatteiden, peittojen sekä villavaatteiden pesuun. Pyykkikone on laulanut tunti toisensa jälkeen monena päivänä mutta kuivausrumpua ei ole tarvinnut käyttää kun pyykit ovat kuivuneet jopa nopeammin ulkosalla. Tänä kesänä pensasryhmän pensaat ovat jo niin suuria, että ei ole tarvinnut naapureille esitellä pyykkitelineessä kulloinkin roikkuvia pyykkejä. Itse asiassa koko pyykkitelineen saa nostettua kodinhoitohuoneesta talon eteen ilman, että kukaan naapureista näkee, mitä siinä puuhataan. Pensasryhmän yksi tavoite on siis nyt täytetty.
Kivikkorinteen vanhaa osaa ja aurinkopenkkiä. Hopeahärkit aloittelevat, niiden vieressä sinilemmiö. Yläreunassa pikkuampiaisyrttiä ja kiven vieressä tarhakeijunkukka 'Hans'.
Jos muu puutarha on näyttävimmillään heinä-elokuussa, niin kivikkorinteen tähtihetki on näin juhannuksen tienoilla kun moni maanpeittokasvi kukkii komeimmillaan. Sammalleimut, kangasajuruohot ja hopeahärkit muodostavat värikkäitä lämpäreitä, joista ei paljoa lehtiä näy ja lisäksi rinteessä on paljon yksittäisiä kukkijoita, jotka eivät ole vielä ehtineet levitä laajemmiksi kasvustoiksi. Meillä on ollut sen verran tuulista, että perhosia on ollut vähemmän liikkeellä. Muutamia sinisiipiä ja kangasperhosia olen kuitenkin nähnyt. Olen kovasti odottanut ritariperhosta, sillä usein sen näkee juuri rönsyakankaalien ja sammalleimujen kukinta-aikaan. Tai sitten en ole vain sattunut olemaan oikeaan aikaan päivystämässä kukkien luona.
Kivikkorinteen pitkällä sivulla kukkii lisää 'Hansia' (ihan takana), sammalleimuja keskemmällä ja kangasajuruohoa kiveyksen vieressä. Keltaiset täplät ovat keltamaksaruohoa, joka täyttää kivien kolosia vähän siellä sun täällä.
Mukavaa helteisen viikon jatkoa ja kuunvaihdetta!

18 kommenttia:

  1. Erinomaaset kärhötuet :) Ja paikkoohinsa sopivat. Hyvä lisä nua kartion kiamurat. Ny kukkii, kevätkukkivat o parahimmillansa. Kukinta on tosin näillä helteillä nopiaa ohitte. Rinne kukkii tosi komiasti. Sinilemmiön färi on oikee kunnon sinine.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kartioon tuli persoonallinen säväys kiekuroista. Sinilemmiö on nimensä veroinen eikä vivahda tippaakaan liilaan. Yllättävän pitkään nuo sammalleimut ovat kukkineet mutta varmaan pian se loisto loppuu. Helle jouduttaa kukintaa.

      Poista
  2. Käkkäräpuu on erinomainen tuki hienostuneelle Samaritan Jo:lle. Monille jalokärhöille riittää keveämpikin tuki, kun taas alppikärhöt tarvitsevat korkeutta ja jämäkkyyttä. Kivikkorinteesi on tosi fiini. Siitä on iloa niin teille kuin ohikulkijoillekin.
    Parempia pyykinkuivaussäitä ei olekaan, kuin nämä vallitsevat. Ajattelin itsekin laittaa päiväpeitteet pesukoneeseen, kun ne saa illaksi takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Enpä alppikärhöä tosiaan laittaisi tuohon Samaritanin tukeen sen enempää kuin isäni tekemiinkään. Ne mitoitin loisto- ja tarhaviinikärhöjen tarpeisiin riittäviksi. Kivikkorinne alkaa vihdoin olla sen näköinen, mitä mielessäni suunnittelin jo silloin kun tuoksuvatukat vielä kasvoivat siellä. Vielä muutama kasvisiirto tulee kunhan keksin, millä korvaan ainakin toisen helminukkajäkkäröistä. Se on vähän turhan ärhäkkä valtaamaan tilaa itselleen.
      Olen usein jättänyt talvikamppeiden pesun tällaisille kesähelteille. Säästyypähän sekin energia eikä sisälle tule kuivuvista vaatteista kosteutta. Ja ulkona kuivuvatkin nopeammin mitä sisällä. Nyt on ollut helteen lisäksi kevyttä tuulta, joten telineellinen villasukkia ja lapasiakin oli parissa tunnissa täysin kuivia.

      Poista
  3. Hyvät kärhötuet. Minulla on ollut samoja ongelmia omien kärhötukien kuvaamisen kanssa. Joko ne eivät erotu tai sitten näkyy naapurit tai jotain muuta. On kiva saada kestäviä kärhötukia. Ei tarvitse tukien puhkiruostumista olla heti pelkäämässä. Toivottavasti harankan poikaset pian lähtevät muualle, kun noin ahkerasti siellä pihalla leikkivät. Rinne on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei ole helppoa kuvata kärhötukia. Kaupan tuet tuntuvat minusta niin heppoisilta, että varmaan taipuisivat jo pikkuisen normaalia navakammassa tuulessa. Loistokärhötkin painavat loppukesällä melkoisesti kun ovat täynnä kukkia. Nyt on kestävät ja kauniit tuet.
      Tänään ei ole muuten pihalla näkynyt kuin yksi harakka. Jospa harakka-aika alkaisikin olla jo hiljalleen ohi.

      Poista
  4. Oivat kärhötuet. Oi miten kaunis tuo kerrottu valkokukkainen akileija. Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että laukat ja kuunlilja sopivat keskenään hyvin yhteen. Ihastuttava ja kauniisti kukkiva kivikkokasvirinne.
    Mukavaa viikon jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Laukkojen rumat lehdet peittyvät hyvin kuunliljojen sekaan. Mukavaa viikon jatkoa!

      Poista
  5. Kivikkorinteestä on tullut hieno. Hyvä ja kaunis tuki kärhöille eikä vie liikaa huomiota niistä. Minullakin on menossa lemmikkien kitkentä, tänään sain päätökseen, tuli kottikärryllinen täyteen. Ja ne harakat, tänään motkotin kun kaikki nokitaan ja nypitään, saisivat opettaa poikasensa paremmin tavoille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin olen jo kottikärryllisen kitkenyt lemmikkejä ja vielä tulee varmasti vähintään yksi kärryllinen. Vai on teilläkin kurittomia harakoita :D

      Poista
  6. Oiva keksintö laittoo käkkyräpuu tueksi kärhölle. Riesa on nuo harakatkin. Meillä ovat kestäneet tuossa lähimehässä. Kivikkorinteesi näyttää hyvältä, kasvit ovat runsastuneet kovasti. Miulla alakaa kitkennät ensviikolla, rehuntiennissä oon muonamestarina ollu nyt ja en päivällä kuumassa lähteny sitten kitkemään.Nuo lemmikit ajattelin tänään kitkii siementämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Harakat ovat uteliaita lintuja ja kokeilevat vähän kaikkea sapuskan toivossa. Aika raskasta se kitkeminen näillä helteillä olisikin ollut. Lemmikkejä on pakko vähän rajoittaa etteivät valtaa joka paikkaa.

      Poista
  7. Sinulla on kovasti kaunista ja siistiä. Kärhötuet ovat kovasti komeita.

    VastaaPoista
  8. Mukava nähdä akileijojen kukintaa ja se että siemenistä tuli mitä pitikin😊 Tuota clematiskukkaista on itsellä samassa puskassa sekä kerrottuna että yksinkertaisena.
    Viime kesänä pihassa syntyneet harakat ovat tulleet vähän riesaksi täälläkin tai niiksi ainakin luulen. Ovat nykkineet suorakylvettyjen kesäkukkien taimia irti ja lisäksi pitävät huolen herätyksestä aamutuimaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla sattui tuohon puskaan enemmän noita kerrottuja, toisella puolella pihaa on sitten vähän vähemmän kerrannaisiakin seassa. Nättejä ovat kumpikin.
      Harakat ovat uteliaita :D

      Poista
  9. Hienot kärhötuet olette väsänneet. Hitsaustaito on sellainen, jonka haluaisin itsekin oppia. Harjateräksestä saisi puutarhaan vaikka mitä ihanaa. Pitänee katsella, olisiko vaikka kansalaisopistolla jotain metallityökurssia. Kukkapenkkisi näyttävät kauniilta. Voi harakanpoikasia. Niiden touhuja on varmasti hauska seurata, vaikkakaan tuollainen sotkeminen ei ehkä aina naurata. Aamut ovat nyt tosiaan parhaita hetkiä puutarhahommiin, kun on vielä viileää eikä ötökätkään juuri vaivaa. Minä tosin jouduin tänä aamuna vaihtamaan luumupuun istutuskuopan ja uuden istutusalueen kaivamiset mansikkamaan kitkentään, kun en löytänyt mökiltä lapiota. :D Minne lie olen lapion kätkenyt. Pitää ottaa illalla kotoa toinen mukaan. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hitsaamistaito voisi olla puutarhaharrastajalle hyödyllinen, varsinkin jos olisi tilat hitsailla turvallisesti.
      Ehkä lapiosi oli mennyt johonkin turvaan helteiltä :D Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!