keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Viides huti ja projektia pukkaa

Koska kukkii? -haaste on osaltani päättynyt ja on aika tarkistella, kuinka veikkausten kävi. Kuten otsikostakin jo voi päätellä, ei yhtään nappiosumaa sattunut kohdalle, mutta hauskaa oli jännätessä, kuinka arvaukset osuvat kohdilleen.

Viimeisin veikkaamani kukka oli tete-narsissi, jonka arvelin aloittavan kukinnan 9.5. Tämä osui arvauksistani lähimmäksi ja meni vain päivällä pieleen: 10.5. aukesi tämä ensimmäinen kukka.
Huhtikuun helleaalto vauhditti alkupään kukkijoita niinkin paljon, että kevätkurjenmiekat aloittivat kukinnan 21.4. (veikkaus 26.4.), krookus 22. tai 23.4. (veikkaus 26.4.) ja posliinihyasintti 25.4. (veikkaus 28.4.). Lehtoimikän veikkasin kukkivan myös 28.4, mutta juuri silloinpa sää vaihtui jäätävän kylmäksi ja nuput tarkenivat aueta vasta 6.5. Kyllä se vaan sää vaikuttaa todella paljon kukinnan ajankohtaan näin keväisin. Veikkaaminen oli kuitenkin niin hauskaa, että ehkäpä laitan haasteen liikkeelle ensi vuonnakin. Ehkä se pitää tehdä jo helmikuun lopulla, niin ehtivät kaikki halukkaat osallistua.
Taitaa olla joku menneiden joulujen jouluhyasintti tämä. Onpa vain sattunut aika veikeä kombo hiljalleen lakastuvien 'Frozen Planetien' kanssa. Keittiön ikkunasta samaan näkymään osuvat vaaleanpunaiset kevättähdet.
Aurinkopenkistä alkaa olla kevätkurjenmiekkojen loistokkain kausi ohi, vaikka vielä jokunen myöhempään noussut yksilö availee nuppujaan. Takapihalla sen sijaan ne ovat vasta aloittelemassa kukintaa. Olen iloinen siitä, että aurinkopenkin lisäksi myös takapihalla on kevätkurjenmiekoille mieluisia kasvupaikkoja. Ne näkyvät nimittäin kivasti olohuoneen ikkunasta. Kukkasipulien istuttaminen on niin tympeää touhua syksyllä, että mieluummin annan sipulien ja mukuloiden hoitaa lisääntymisen itse. Seuraavassa kuvassa olevia purppuraisia nimettömiä kevätkurjenmiekkoja oli viime vuonna kukassa 11 kappaletta. Nyt laskin nuppuja ja kukkia olevan 13 kappaletta ja lehtiäkin on selvästi viime vuotta enemmän. Näkee selvästi, että alkuperäiset mukulat ovat tehneet vierelleen toisen tai jopa pari pienempää mukulaa. Istutin syksyllä metrin päähän 'Purple Hill' ja 'Blue Hill' -sekoituksen, jotta pääsen vertaamaan kukkia keskenään. 
Näiden piti olla 'Harmonya', mitä selvästikään eivät ole. Seassa oli viime keväänä yksi tummansininen, mutta sitä ei vielä näy. Siitä kuitenkin arvelin, voisivatko nämä olla 'Purple Hill' -lajiketta.
Toissailtana katselin ikkunasta pihalle ja bongasin kutsumattoman vieraan. Puuvartisissa on vielä verkot paikoillaan, mutta yksi mätäs krookuksia ja muutama tulppaanirypäs ovat ilman suojia. Ja nuo edellisen kuvan kurjenmiekat kivipolun vierellä.
Onneksi rusakko tyytyi tällä kertaa laiduntamaan harvaa heinää ja sammalen seasta nousevia voikukan lehtiä, ja painui nurmen leikattuaan takaisin metsään.
Näittekö muuten pari kuvaa taaksepäin alppiruusun ja istumakiven välissä tämän vanhimman jouluruusun? Varsia nousee vähintään 30cm:n levyiseltä alueelta ja koko puskan leveys on ainakin 60 senttiä.
Toinenkin vieras piipahti melkein tontilla. Olin Karon kanssa iltakierroksella kun molemmat kuulimme rapinaa metsästä. Karo kävi nopeasti vilkaisemassa siiliä, mutta malttoi kuitenkin tulla takaisin omalle pihalle rapistelijan olemuksen tarkistettuaan.
Äitienpäivänä oli niin kylmää, ettei mistään pikkunäpräämisestä tullut mitään. Marjapensaat leikkasin ja totesin siinä samalla, että kylmä viima puhaltaa suoraan vaatteiden läpi. Niinpä päätin jatkaa lokakuussa ex tempore aloitettua projektia. Sain nimittäin syksyllä päähäni kaivaa nurmikossa olevan kumpareen kohdalta jättikiven esille ja tehdä sille jotain. Suunnitelma on jalostunut talven ja kevään aikana sen verran, että erillinen ellipsinmuotoinen matala kukkapenkki kärhökaaren eteen on hylätty. Sen sijaan päätin laajentaa vähän kärhökaaren etureunaa ja yhdistää kärhöportin alta ja kompostoreilta tulevat polut samaan lähtöpisteeseen. Tasapintaisia kiviä ei ole riittävästi päällystämään kaikkia polkuja, joten päädyin tekemään nurmikon ja polkujen kohtauspisteeseen isoista luonnonkivistä "lähtötasanteen". Majaan johtava polku tulee hiekalle, sillä se jatkuu kärhöportin jälkeenkin hiekkapintaisena. Kompostoreille johtava polunpätkä taas oli jo ennestään kivituhkalla ja betonilaatoilla, joten se tulee jatkumaan samanlaisena. Samalla suunnalla on myös puutarhavarasto, joten polulla liikutaan paljon edestakaisin ja sen pitää kestää myös painavan kottikärryn alla. En usko, että erilaiset polkujen pinnoitteet häiritsevät loppujen lopuksi silmää kovin paljoa. Enemmän sen sijaan arveluttaa, miten penkin keskelle jäävä kärhöportti istuu maisemaan. Pitää tämä kesä katsella ja toivoa, ettei asiasta tule ongelmaa. Kuutta kärhöä en nimittäin ala siirtämään tuosta mihinkään!
Puolet alueesta on jo kaivettu, puolet vielä työn alla. Homma kävi nopeasti, kun isäntä tuli avuksi kaivamaan. Kivien edessä on muutama kaivetulta osuudelta irrotettu nurmipalanen ja verkko suojaamassa juurtumista.
Jotta puutarhakomposti ei täyttyisi jo heti tässä vaiheessa ääriään myöten täyteen nurmimättäistä, tarkistin jokaisen irrotetun palasen ja nypin niistä voikukat, rönsyleinikit ja apilat pois. Keräsin puhdistetut mättäät yhteen kasaan, jotka istutan hiekka- ja kivituhkakasojen alla kuolleen nurmikon tilalle. Siirtonurmikkoa omalta pihalta siis. Kaivannosta nousi myös valtava määrä kiviä, jotka lajittelin saman tien kolmeen kasaan: polkukelpoisiin, kasvimaan rajauksiin sopiviin ja epämääräisiin pikkukiviin. Harmillisesti kolmas kategoria on aina se suurin ja käyttökelpoisia on maksimissaan neljäsosa kaikista maasta nousseista kivistä. Ei auta kuin kaivaa lisää. Jos olisin ollut fiksu, olisin eilen istuttanut kaikki kasassa odottelevat nurmimättäät paikoilleen, jotta ne olisivat saaneet vauhtia juurtumiseen ennen tämän päivän sadetta. Ei vain tullut mieleenkään, kun tuli inspiraatio kylvää kasvimaalle yhtä sun toista hyötymään myös alkavista parista sadepäivästä. Eipä kyllä aikakaan riittänyt ihan kaikkeen. 
Entinen penkin linja meni ihan vasemmassa reunassa näkyvien rönsyakankaalien ja kärhöportin etureunan kohdalta. Etureunaan tuli neljä pensasmustikkaa ja pieni palanen verkkoa ohjaamaan neli- ja kaksijalkaisia juoksijoita.
Laajennusoperaation ansiosta sain siirrettyä kärhökaaripenkin takaosasta pari pensasmustikkaa valoisampaan etulaitaan, joten nyt kaikki pensasmustikat ovat samalla puolella penkkiä. Helpottaa jänisverkkojen virittelyä kun saa kaikki samaan pakettiin. Toissa syksynä istutettu 'Sinikka'-luumu tuli aivan liian lähelle paria pensasmustikkaa, sillä puulle suunnitellussa istutuskohdassa tulikin jättikokoinen kivi vastaan. Nyt sain mustikoita siirrettyä kauemmas luumupuusta, vaikka kyllä ne silti aikaa myöten hyvin lähelle toisiaan leviävätkin. Uskoisin niiden kuitenkin pärjäävän, kun saavat jo näin alusta alkaen totutella elämään rinnakkain. Minua on myös pitkään häirinnyt ennen suorassa rivissä olleet komeamaksaruohot. Ne vain tuntuivat olevan aina väärin. Siirsin yhden, lohkaisin toisesta puolet ja ne istuttamalla sain kolmiomaisen ryhmän mustikoiden ja pionin väliin. Tällä hetkellä ratkaisu vaikuttaisi toimivan ainakin vähän entistä paremmin. Väliin jäi vielä tilaa daalialle ja muille kesäkukille. Ainakin leijonankitaa ja astereita olisi tyrkyllä tuohon, ehkä myös jotain suorakylvettävää lajia. Maanpeitoksi taidan levittää rönsyakankaalia, sillä se toimii todella hienosti mustikoiden syysvärityksen kanssa.
'Sinikan' juurella on jo lupaava kevätkukkalämpäre. Krookus 'Vanguard' ja kevättähdet sopivat kauniisti yhteen. Valkovuokot ja helmililjat jatkavat kukintaa näiden jälkeen.
Lumien sulettua huomasi hyvin, että rönsyakankaalit ovat verkon vierestä melko suurelta alueelta ruskettuneet. Lapioin talvella muutaman kerran lumia vähemmäksi verkon ympäriltä, jotta rusakot eivät pääse luumupuun kimppuun tai kaivamaan mustikoita hangen alta. Uskoisin akankaalin kuitenkin versovan uudelleen juuresta ja äkkiä nuo elävät osat peittävät kuivahtaneet alueet. Akankaalit myös lähentelevät turhan innokkaasti muutamaa pensasmustikkaa, joten saan paikkataimia varmasti aivan riittävästi. Saa nähdä, kuinka nopeasti tuo uusi työmaa tästä edistyy. Vapaapäiviä on nimittäin tuskallisen vähän verrattuna työn määrään. Keväällä on paljon kiireellisiä pikkuaskareita, jotka kiilaavat uuden istutusalueen kaivamisen edelle ja työpäivän aikana ei ehdi tekemään juuri muuta kuin kastelemaan esikasvatettavat tai tekemään pikaisesti jonkun pikkujutun.
Yksi pikkujutuista olisi korjata talven aikana ränsistynyt keijupuutarha, jotta keijut pääsisivät muuttamaan kesäkotiinsa. Kasvit sen ympärillä alkavatkin jo nousta.
Kivikkorinteen vähäistä kukintaa. Kevättähtiä pitäisi käydä istuttamassa tänne vielä lisää, vaikka leviävät ne aika kiitettävästi ihan omine aikoineenkin.
Lasten äitienpäivälahjat: esikoiselta kaulakoru, kuopukselta paperimassasydän. Kuopus jo paljasti, että sydämen sisään on leivottu kolme siementä, joten sehän piti sitten istuttaa ruukkuun. Jännittävää odotella, mitähän sieltä nousee.
Tänään onkin ohjelmassa viimeisten esikasvatettavien kylvöt. Havahduin eilen siihen, että kurkku ja kesäkurpitsa ovat edelleen kylvämättä. Taidan myös laittaa muutamia salkopapuja esikasvamaan, niin saa satoa aikaisemmin. Vahapavut kasvavat niin nopeasti satokokoisiksi, että kylvän ne suoraan maahan. Taimikaaos sisällä on helpottanut, sillä osa kesäkukista ja muutama sellerintaimi ovat siirtyneet kokopäiväisesti ulos. Arimmat tietysti minikasvarin suojiin  kun sieltä vapautui tilaa ulkoilmaan tottuneiden kasvien siirryttyä taivasalle. Niinpä eteiseen siirtyi sisätiloista osa tomaateista ja kelloköynnöksistä sekä uusi lasti kesäkukkia. Onnen päiviä nämä kun sääennusteissa ei enää näy kylmiä öitä!

18 kommenttia:

  1. Ihanaa, että sielläkin ovat yöt lämmenneet! Helpottaa puutarhurin elämää kummasti. Täällä viime yön alin oli +7, ihan huimaa! Mutta se olikin kovan lounaistuulen ja sateen yö.
    Ihana projekti ja ihanat näkymät, alkaa näkyä jo sitä sun tätä kiinnostavaa. Harmi vain, että päivässä olisi niin paljon tekemistä, ettei päivän päätteeksi ikinä ole kaikkea ehtinyt - se ei varmaan olisi fyysisesti mahdollistakaan.
    Aika hyvin olit onnistunut veikkausten kanssa, lämpötilat nyt tosiaan ovat aiheuttaneet hoputuksia ja jarrutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä muuta virka! Harkitsin jo sitäkin, että jättäisin pelakuulaatikotkin ulos, mutta en vielä ihan uskaltanut. Harsothan niille olisi varmuuden vuoksi pitänyt ainakin tuoda lähemmäs, jotta voi suojata ne tarpeen tullen, mutta työpäivän jälkeen ei välttämättä muisti pelaa niin hyvin, että se tulisi tehtyä :D Viime yön olisivat kyllä pärjänneet, sillä täälläkin oli 7 astetta ollut alimmillaan. Tuntui vain niin kylmältä illalla kun kävin siirtelemässä ulos jääviä kasveja sateensuojaan, etten jättänyt kuin yhden pienemmän pelakuun testin vuoksi.
      Äitienpäivän iltana oli kyllä joka paikka hapoilla päivän uurastuksen vuoksi. Ei se talvinen lumen kolaaminen taida ihan vastata puutarhatreeniä.
      Niin, ei nuo arvaukset nyt viikkotolkulla pieleen menneet. Saa olla ihan tyytyväinen.

      Poista
  2. Sinä taisit joka tapauksessa onnistua minua paremmin veikkauksissa, pitää tehdä oma kooste, kunhan viimeisinkin kasvi avaa kukkansa.
    Kiva projekti ja uskon, että tuo suunnitelma osoittautuu toimivaksi ja näyttää hyvältä. En epäile kärhökaaren sopivuutta näkymään, mutta näet asian toki paremmin, kunhan homma on valmis ja kasvit kasvavat. Minulla on monen vuoden kokemus täysin ruskettuneista akankaalikasvustoista, mitkä versovat uuden pontevan kasvun ja kasvavat sekä kukkivat täyttä päätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullahan on sitten vielä mahdollisuus osua täysin kohdilleen, jos listalla on vielä joku laji odottelemassa. Minun listani loppui tuohon tete-narsissiin.
      Toivotaan, että projektista tulee onnistunut. Mustikat todennäköisesti ainakin kiittävät siirroista valoisampiin ja väljempiin oloihin. Pitää vain muistaa kastella niitä hyvin, niin eivät pahastu siirrosta. Minäkin muistelin, että äidilläni rönsyakankaalit versoivat oikein hyvin, vaikka isäni veti talvella traktorilla niiden päältä lumet pois.

      Poista
  3. Kaikkien valitsemieni kasvien arvaukset kukinta-ajoista menivät omalta kohdaltani paljon enemmän pieleen.
    Siilin vierailu omassa puutarhassa olisi mitä mieluisin. Moneen vuoteen niitä ei näet ole enää meillä näkynyt. Projektistasi tulee varmasti onnistunut ja uskon kärhöportinkin sopivan ihan hyvin kokonaisuuteen.
    Suloiset äitienpäivälahjat lapsiltasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että siellä Etelä-Suomessa monia hämäsi runsaan lumen määrä. Onhan se uskomatonta, miten nopeasti paksut kinokset voivat hävitä, kun sopiva säärintama osuu kohdalle. Meillä viime talvi ei ollut mitenkään poikkeuksellinen, vaikka lunta olikin runsaasti. Täällä päin myös kevät kestää ehkä ajallisesti lyhyemmän aikaa kuin etelässä, joten arvauksetkin sattuvat todennäköisemmin oikein.
      Meillä näkyi ensimmäisenä vuonna aika usein siili pihalla, mutta sitten tuli ankara talvi, jonka jälkeen niitä ei oikein näkynyt edes yliajettuina muutamaan vuoteen. Viime kesänä niitä alkoi taas olla enemmän ja varmasti viime talven jäljiltä kanta on taas kasvamaan päin.
      Kiitos!

      Poista
  4. Taisi mennyt talvi ja tämän kevään tavallista oikullisempi sää tuottaa yhdelle jos toisellekin vaikeuksia kukinta-ajan veikkaamisessa. Ainakin itse koin olevani "ihan pihalla". Sinulla osumatarkkuus on aika hyvä. Laita vaan sama haaste liikkeelle ensi keväänä. Kukinnan toteutuminen on ollut kaikkinensa mielenkiintoinen seurattava.
    Kiersin hetki sitten puutarhan silläkin ajatuksella, että tsekkaan kukintakisaan osallistuneet. Viimeisin veikkaamani kukintapäivä on 20.5., joten vielä ehtivät kiriä.
    Mahtava jouluruusupuska. Tuota kelpaa kierrellä moneen kertaan ja esitellä muillekin. Kiva, että pihapiiristänne löytyy siilejä. Rusakko sen sijaan toivon mukaan pysyttelee nurmikkoravinnolla.
    Siellä taas kivet siirtyvät. Kiva nähdä, miltä alue näyttää valmistuttuaan.
    Lapsesi tietävät tarkkaan, mistä äiti tykkää. Siemeniä olla pitää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa juuri Kruunuvuokolle vastasin, että meillä kevät on ehkä ajallisesti lyhyempi kuin etelässä, joten arvauksetkin sattuvat todennäköisemmin kohdilleen. Runsasluminen talvi varmaan hämäsi monia kun taas meillä nuo lumimäärät eivät olleet mitenkään poikkeuksellisia. Sinulla on vielä hyvin aikaa jännittää, kuinka hyvin viimeinen arvaus osuu kohdilleen. Voi olla, että toukokuun lopun kukkijat pysyvätkin paremmin aikataulussaan, sillä niitä ei niin paljoa hetkauta alkukevään keikkuvat säät. Tietysti, jos toukokuussa sattuu lämpöaalto tai kylmä rintama kohdalle, niin vaikuttaa sekin.
      Ei ole enää pieni ja söpö tuo jouluruusu! Voisi sanoa melkein jo pensaaksi, lehdetkin ihan valtavat. Siili on kiva puutarhavieras. Paljon mukavampi kuin rusakot. Toistaiseksi rusakot ovat pysyneet kiltisti nurmea pupeltamassa.
      Kuopuksen päiväkotiryhmässä oli keksitty kiva idea. Yritin vähän udella, miltä ne massan sisään ujutetut siemenet näyttivät, mutta vastaus ei oikein antanut selvyyttä asiasta. Toivon todella, että siemenet lähtevät itämään, niin eivät lapset pety. He odottavat sitä ehkä vielä innokkaammin kuin minä. Jos ei ala pariin viikkoon näkyä mitään, käyn salaa ujuttamassa vaikka kehäkukan siemeniä mullan sekaan.

      Poista
  5. Viileä sää on paras kaivuusää ja juuri sopiva keli kivien pyörittämiseen. Upea jouluruusupensas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Vaikka kiireellistä pikkuhommaa olisi ollut muutakin, niin kylläpä nuo pensasmustikatkin oli jo korkea aika siirtää ennen kuin puhkeavat lehteen. Ja nyt kun on satanut muutaman päivän, niin saivat nekin hyvin kosteutta juurtumisen tueksi.

      Poista
  6. Projektihommat ovat pihallanne lähteneet jo hienosti käyntiin! Kiviä tuntuu kasvavan puutarhassa sitä enemmän, mitä maata joutuu kaivamaan. Onneksi sinulla on hyödynnettäviä kohteita kivikasoillesi. Jouluruususi on kyllä muhkea! Tuosta saa jo mukavasti siementaimiakin muualle istutettavaksi. Ihanat lahjat sait äitienpäiväksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyllä kun jättää kesken, niin on hyvä keväällä jatkaa :D Kivet eivät tältä tontilta kyllä lopu kesken. Olisi vain enemmän käyttökelpoisia murikoita ja vähemmän pikkukiviä. Toistaiseksi kumpikaan jouluruusuistani ei ole onnistunut tekemään siementaimia. Viime kesänä ihan tarkoituksella seurasin siementen kypsymistä ja ripottelin niitä puhtaalle mullokselle. Tänä vuonna pitää seurata tarkasti, löytyisikö sieltä yhtään taimia.

      Poista
  7. Sinulla on kiva keijupuutarha, minäkin siitä haaveilen, mutta tekemättä se on vielä. 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime kesänä minäkin tuon vasta tein. Sinulle keijupuutarha sopisi kyllä hyvin, kun sinulla on niitä keijupatsaitakin puutarhassasi.

      Poista
  8. Yllättävänkin lähelle pääsit arvauksissa, saa nähdä miten omieni käy.
    Ihana siili siellä, ne on niin symppiksiä 😍 Meidän pihalla ollaan vielä täysin vaiheessa kevät töiden suhteen. Sateet sotkee suunnitelmat ja tehdään silloin kun miehelle sopii. Itse alan olla lähes jalaton, ottaa niin päähän!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melko lähelle ainakin osa noista arvauksista osui. Sinulla onkin vielä jännitettävää.
      Siili on kyllä hauska lyllertäjä. Pahasti vaiheessa on minullakin puutarhatyöt. Viikoilla ei hommat juuri edisty töiden takia. Onneksi nyt sattui edes sade sopivasti työviikon ajalle, niin ei häirinnyt vähiä vapaapäiviä. Ymmärrän kyllä tuon tunteen, kun tekisi mieli tehdä, mutta ei pysty. Tsemppiä!

      Poista
  9. Minäkin sain tyttäreltäni äitienpäivälahjaksi tuollaisen paperimassasydämen, johon oli kätketty siemeniä. Ihana lahja! Ihana on myöskin tuo saamasi kaulakoru. Pojaltani sain valmiiksi kylvettyjä samettikukkia. Todella mieluisia lahjoja. Ihana siilivieras ja rusakkokin on suloinen, kunhan ei syö istutuksia. Sinulla on siellä mukava, mutta iso projekti meneillään. Kiva nähdä lopputulos sitten joskus. Minäkin aloittelin tänään kukkapenkkien mylläämisen. Huomenna menemme mökille ja pääsen toivon mukaan aloittamaan hyötytarhan teon. Elämme ihanaa aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saamme kumpikin paperimassat "kasvamaan". Minulla ei vielä näy minkäänlaista elonmerkkiä mullan pinnalla. Samettikukan taimetkin ovat kiva äitienpäivälahja.
      Sinulla voi olla kasvimaassa isompi urakka kuin minulla tuon pikku laajennuksen kanssa. Mutta talven jälkeen isommatkin projektit menevät kuin itsestään kun on energiaa puuhata.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!