Toivepostaus: aika

Aika... voi kun sitä olisikin aina riittävästi. Joskus se voisi pysähtyä ja varsinkin lumien sulamista odotellessa sen soisi kiitävän hirmuista vauhtia. Nila (Lappalainen etelässä -blogista) kysyi syksyllä kukkasipuliarvonnan yhteydessä, kuinka saan ajan riittämään lapsiperheen arjen pyörittelyyn ja puutarhan hoitoon, kun koko ajan on kaivauksia tai projekteja menossa. Välillä sitä ovat ihmetelleet muutkin postauksiani kommentoidessaan. Kerroin tasan kaksi vuotta sitten samasta aiheesta (löytyy täältä), mutta naputtelen nyt päivitetyn version. Ovathan lapset paljon isompia ja elämäntilanne on muutenkin muuttunut. 

Tänään kasvit ovat vaihdelleet paikkoja. Oikeanpuoleinen muratti on ollut koko talven tuossa eteisen ja vessan välisellä ikkunalla, tänään sen kaveriksi siirtyi sisältä kaksi pieni- ja liuskalehtistä murattia.

Pari vuotta sitten olin töissä vain muutaman päivän kuukaudessa, nyt töitä on viitenä päivänä viikossa. Se on nipistänyt ylimääräistä joutoaikaa sen verran, että kyllähän sen jossain huomaa. Edelleen teen usein montaa asiaa yhtä aikaa ja aikataulutan asioita mielelläni. Auton ratissakin ehtii miettimään ja suunnittelemaan monenmoisia juttuja. Tehokkuus on erittäin tympeä sana, mutta se kuvaa oikeastaan parhaiten sitä, millä saan ajan riittämään ilman, että stressaantuneena ja sykkeet korkealla yritän saada kaikki tehtyä. Jos ripeillä liikkeillä saa vaikkapa keittiön siivouksesta nipistettyä minuutin, jonka voi käyttää kevään ensimmäisen krookuksenpiipon ihasteluun, niin minusta se on silloin hyvin käytettyä aikaa.

Tammikuussa kylvetyt hopeaputoukset ovat jo "näin isoja".

Taimipuuhista en tingi, sillä ne ovat pitkän syksyn ja talven jälkeen odotetuinta puuhaa lumien sulamista odotellessa. Aamurutiineihini näin keväisin kuuluu käydä tarkistamassa, mitä taimille ja kylvöksille yön jälkeen kuuluu. Kastelukannu ja suihkepullo ovat valmiina taimipöydällä, jotta taimien kastelu ei varmasti unohdu kastelukannua etsiessä. Lapsiperheessä kun tilanteet saattavat muuttua yllättävän nopeasti ja selän yhdelle asialle käännettyä ei välttämättä enää hetken päästä joko muista koko asiaa tai sitten sitä ei ehdi enää tekemään. Yritänkin tehdä kaikki mahdolliset asiat heti kun ne tulevat ilmi, jos sillä hetkellä on aikaa se tehdä.

Kelloköynnös ilmeisesti kaipasi sumuttelua, kun oli yön aikana ulottanut lonkeronsa suihkepullon kahvaan. Pitänee hakea tukikepit näille.

Lisää vapaa-aikaa nipistän kotitöistä. Kaikki välttämättömimmät hommat teen, mutta on myös asioita, jotka tulevat tärkeysjärjestyksessä vasta puutarhajuttujen jälkeen. Sellaisia ovat esim. säännöllinen lattianpesu kerran viikossa. Ehei, meillä lattiat näkevät mopin ehkä kolme kertaa vuodessa, keittiön ja vessan lattiat toki useammin. Naapurimme pesee ikkunoitaan kerran kuukaudessa, meillä isäntä pesee ne kerran tai kahdesti vuoteen. Matot on meillä puisteltu ulkona viimeksi viime kesänä, mutta imuroin ne kyllä kummaltakin puolelta säännöllisesti. Meillä imuroidaan vähintään kerran viikossa, sillä jotenkin kummassa tuuheaturkkisesta, pitkäkarvaisesta koirasta lähtee karvaa myös karvanlähtöajan ulkopuolella. 

Kokeilen nyt toista kertaa lautalla idätystä. Testissä vanhoja kääpiösamettikukan siemeniä ja 'Maja'-tomaattia, jotka eivät ole suostuneet itämään mullassa. Eipähän tarvitse haaskata multaa näihin, jos yksikään ei lähde itämään.

Vaikka ajansyöjiä onkin, niin vastapainoksi jostain on myös vapautunut aikaa. Ruuanlaittoon kuluu nykyään vähemmän aikaa kuin ennen, sillä lapset syövät muutamana päivänä viikossa päivän kummankin lämpimän aterian hoidossa ja aikuiset töissä. Aamu- ja iltapalojen laittoon ei kovin kummoista aikaa mene. Silloin kun pitää hellan ääressä hyöriä, ruokaa tehdään kerralla useamman päivän tarpeiksi ja joskus pakastimeenkin kiireisempiä päiviä varten. Kumpikin lapsista osaa vaihtaa itsenäisesti vaatteensa ja viedä pyynnöstä puhtaat vaatteensa kodinhoitohuoneesta omiin kaappeihinsa. Heille voi myös delegoida pieniä kotitöitä, kuten tiskikoneesta ruokailuvälineiden tyhjennystä ja pölyjen pyyhkimistä. Vaipparalli on taakse jäänyttä elämää eikä lasten kylpyhetkeenkään tarvita aikuisen täyttä työpanosta. Samalla voi vaikka lueskella puutarhablogeja ja seurata kylpyhuoneen oven raosta, etteivät tenavat aiheuta isoa vesivahinkoa. 

Koulin tänään loistosädekukkia, tiibetinkatkeroita ja purppurarevonhäntiä. Samoilla sotkuilla useampaa sorttia, kun kerta aikaa oli. Lapset olivat osan ajasta katselemassa vierestä.

Siinä oli käsiteltynä syksy, talvi ja kevät, seuraavaksi siirrymme kesään. Kuulun siihen onnekkaaseen väestöryhmään, jolla on pitkä kesäloma. Tämä varmaan selittää hyvin sen, kuinka ehdin tehdä niitä isoja kaivauksia ja projekteja. Kesän joutohetkinä mietin, mistä olisi kiva postailla talven mittaan. Aloitan postauksia tai teen niitä jopa melkein valmiiksi asti. Siinä säästää talvella paljon aikaa. Vaikka olenkin nopea kirjoittamaan, ei minunkaan kellossani ole kuin 24 tuntia vuorokaudessa.

Isommat kasvit siirtyivät sivummalle, kun pienten määrä taimipöydällä lisääntyi.

Kirjoitin tämän postauksen tekstin tähän saakka aamupalaa syödessä. Sen jälkeen puuhastelin taimien ja talvehtijoiden parissa ja kuvasin niitä, kylvin vähän sitä sun tätä, lämmitin lapsille ruuan, vähän järjestelin paikkoja ja laitoin välipalan pöytään. Välipalaa syödessäni siirsin kuvat tietokoneelle, pienensin ne, siirsin tähän postaukseen ja kirjoitin kuvatekstit. Seuraavaksi esikatselen postauksen ja painan julkaise-nappia. Välipalan jälkeen lähden lasten kanssa ulkoilemaan ja palaan jossain vaiheessa illan mittaan lukemaan teidän postauksianne. Aika usein lauantain päiväjärjestys näyttää samalta. Toivottavasti tämä nyt vastasi Nilan kysymykseen.

Karjalanneito on viehkeän värinen vasta heränneenä. Lähipäivinä haen toisen yksilön kellarista sisälle heräilemään.

Hauskaa viikonloppua!