Maaliskuun alussa

Miten komeasti helmikuu vaihtuikaan maaliskuuksi! Helmikuun lopun plussakelit jatkuivat maaliskuun puolelle ja kaiken kruunaa upea auringonpaiste. Aurinko on kiivennyt jo sen verran korkealle, että valonsäteet ulottuvat metsän yli ikkunoista sisälle. Hangetkin ovat selvästi alkaneet painua, vaikka vielä saakin kahlata puolireisiä myöten umpihangessa, jos meinaa puutarhassa kierrellä.

Anopinkieli muutti eteläikkunalle saamaan valohoitoa. Toiveissa on saada se innostettua kukkimaan.

Vaihdoin viikonloppuna huonekasveille multia. Anopinkieltä en lähtenyt repimään ruukustaan irti, vaan kaavin ainoastaan pintamultaa pois ja laitoin vähän lannoitetta uuden mullan alle. Pitää katsoa ensi keväänä, joko kasvi tarvitsee suuremman ruukun juurilleen. Mullanvaihdon yhteydessä suihkuttelin kasveista talven pölyt pois. Puhtailla lehdillä kelpaa nauttia kevätauringosta.

Räystäistä kuuluu tiputuksen lisäksi välillä ihan lorinaakin, kun lumet sulavat vauhdilla katoilta. Auringossa lämmennyt tumma tiilikatto sulattaa lunta vielä pitkään senkin jälkeen kun aurinko on laskenut.

Linnut ovat alkaneet liikkua enemmän. Tiaisten lisäksi myös harakat ovat kerääntyneet parviksi. Tässä parvessa oli ainakin kuusi harakkaa, joista vain nämä kolme osuivat samaan kuvaan.

Taimipöydilläkin tapahtuu vauhdilla asioita. Ensimmäisenä itäneet hopeaputoukset on koulittu, samoin chilit ja kaukasiantörmäkukat. Perennakylvöksistä ainoastaan metsäkatkerossa, violetissa tarhakylmänkukassa, syys- ja amerikanvuokossa, purppurapunalatvassa sekä kivikkotörmäkukassa ei näy mitään, joten ne pääsevät lähipäivinä hankeen kylmäkäsittelyyn ja tilalle tuodaan muutama syyskylvöruukku sekä osa tammikuun hankikylvöistä.

Chilit ja osa hopeaputouksista.

Valkoiset tarhakylmänkukat ponnistavat mullasta höyhenhattu päässä.

Kelloköynnöksistä isoin kasvattelee jo ensimmäisiä kasvulehtiään. Oikeassa reunassa olevan pikkutaimen luulin nääntyvän jo ennen kuin se edes pääsee kunnolla alkuun. Se on kuitenkin piristynyt ja kurkottelee sitkeästi valoa kohti.

Talouspaperille kylvetty versotuskokeilu sai multaa päälleen, sillä pienetkin lehdet haihduttivat vauhdilla vettä ja taimet pääsivät kuivumaan jatkuvasti. Peittelyn jälkeen taimia alkoikin yllättäen puskea hirmuista vauhtia, joten osa itämättömistä siemenistä selvästi tarvitsi multaa itääkseen.

Kellarista viikonloppuna tuodut verenpisarat ovat alkaneet heräillä.

Purppurarevonhännät itävät erittäin nopeasti lämpimässä paikassa. Kuva on otettu noin 40 tuntia kylvämisen jälkeen. Pitänee kirjoittaa siemenpussiin, että näille ei tarvitse varata pitkää itämisaikaa.

Äidin alppiruusuvauvat ovat kasvaneet vauhdilla ja ovat jo koulintakokoisia.

Nauttikaahan nyt keväisestä auringonpaisteesta niin kauan kuin sitä riittää!