Jäljillä ja köynnössuunnitelmia

Hiihtolomaviikon tehtäviin kuuluu tietysti hiihtoretki. Sivakointiseuraksi lähti yksi sisaruksista ja matka suuntautui suuresti muuttuneisiin lapsuuden hiihtomaisemiin. Sieltä, missä ennen (=15 vuotta sitten) oli hakkuuaukko, oli nyt läpipääsemätön taimikko. Jostain oli kaadettu metsää ja entisistä taimikoista oli kasvanut jo oikea metsä. Kartalla kuitenkin pysyttiin koko ajan. Viimeisimmäksi sataneen lumen alla oli kantava hanki, joten matka eteni suht kevyesti. Jänisten ja hirvien jälkien takia en vaivautunut kaivelemaan kameraa laukusta, mutta kaukana kaikesta löytyi juuri niitä jälkiä, mitä etsinkin. Kaupunkilaisille ja valmiilla laduilla liikkujille jäljet saattavat olla vieraampia mutta vähänkään metsäisemmissä maisemissa hiihtelijät ovat varmaan näitä nähneet.

Arvaatteko, mikä telaketjumonsteri auraamattomalla metsätiellä on mönkinyt?

Sama otus. Tarkkaan kun katsoo, niin keskellä kuvaa näkyy siivenjäljet. Lintu siis. Kesken matkan on tehty pieni hypähdys.

Jälkien alkupiste. Maahan laskeutumisen jälkeen lintu onkin päättänyt lähteä eri suuntaan.

Joko arvasitte, mistä linnusta on kyse? Teerihän se melko varmasti on hangella taaperrellut. Metsän puolelta löytyi enemmänkin jälkiä, joten todennäköisesti paikalla on ollut pieni parvi. Yritin etsiä kieppejä (metsäkanalintujen hangen sisään kaivamia "luolia", joissa ne nukkuvat pakkasöinä), mutta en löytänyt. Ehkä suojasäällä kovettunut hangen pinta onkin ollut liian kova teerien kaivettavaksi eikä uutta pakkaslunta ollut ainakaan meidän reittimme varrella tarpeeksi paksulti kieppiä varten. Toivottavasti teeret ovat kuitenkin päässeet johonkin suojaan pakkaselta, sillä parina yönä kävi yli -30 asteessa.

Kuvassa näkyy kaksi pikkukäpylintua. Ne eivät siis ole tahroja kameran linssissä.

Törmäsimme myös parveen pikkukäpylintuja. Kuuntelimme muutaman minuutin pienen matkan päässä olevan parven ääntelyä, mutta emme nähneet, missä linnut ovat. Siitä on todella kauan aikaa kun olen viimeksi kuullut pikkukäpylintuja, joten en varmuudella äänestä tunnistanut niitä. Koska kännykkä oli mukana, kuuntelin netistä pikkukäpylinnun ääntelyä ja totesin sen olevan sama, mitä kuului puiden latvoista. Laitoin kännykästä "nupit kaakkoon" ja eikös pian koko parvi pyrähtänyt katsomaan reviirilleen ilmestynyttä tunkeilijalaumaa. Osa linnuista jäi puiden latvuksiin tarkkailemaan kun pari rohkeampaa teki tarkempaa tutkimusta sujahdellen alempana. Yritin ottaa niistä kuviakin, mutta kamera ei ymmärtänyt, että haluan tarkentaa nopeasti liikkuviin pikkulintuihin enkä suinkaan heti kameran edessä oleviin oksiin. Onneksi sain otettua edes yhden kuvan linnuista silloin kun ensimmäiset lähtivät tulemaan äänen houkuttelemina lähemmäs.

Tänään kylvin miinanköynnös 'White Featherin' pussinpohjat sekä muutaman valkoisen mustasilmäsusannan.

Tulevan kesän köynnössuunnitelmat on nyt lyöty lukkoon. Yksivuotisia köynnöksiä tulee lähinnä varjokujalle sekä kaariporttiin että aitaa ja seinää vasten oleviin paksuihin oksiin kiipeilemään. Viime keväänä saamani koruköynnöksen pistokas sinnitteli talven yli ja on nyt lähtenyt reippaaseen kasvuun. Latvoinkin sen jo ensimmäisen kerran. Sen kasvutapa sopi toissa kesänä todella kauniisti seinää vasten olevaan oksaan kiipeilemään, joten tämäkin yksilö pääsee aikanaan sinne. Kelloköynnöksen yhdeksästä siemenestä vain kolme on selvinnyt tähän saakka, joten niillä tuodaan vehreyttä varjokujan alkupäähän. Kaksi istutan kaariporttiin ja yhden aitaa vasten oleviin oksiin kiipeilemään. Kaariporttiin tulee myös muutama valkokukkainen mustasilmäsusanna siltä varalta, etteivät kelloköynnökset suostu siinä kukkimaan. Siemenvarastoissa oli vielä parin vuoden takaisia miinanköynnöksen siemeniä, joista en ole saanut yhtään taimea selviämään ulkona hengissä. Luulen, että aikaisemmilla kerroilla taimet ovat olleet liian pieniä ja hentoja pärjätäkseen ulkona. Kylvin loput siemenet 12-senttiseen ruukkuun enkä häiritse niiden kasvua koulimalla, vaan annan taimien kasvaa rauhassa mahdollisimman isoiksi. Jos ruukku näyttää käyvän liian pieneksi, vaihdan niille isomman ruukun. Jospa tällä konstilla edes joku selviäisi kukkivaksi saakka. 

Koruköynnös vasemmalla, kelloköynnökset oikealla. Pikkuinen kokoero taimissa.

Patiolle tulee taas tänä vuonna tuoksuherneitä ja koska innostuin viime kesänä keräämään "vähän" niiden siemeniä, aion istuttaa taimia myös ympäri pihaa. Ihan jokaista 120 siementä en sentään aio kylvää! Viime keväänä testatut ohjeet (samat Cecilian ohjeet kuin teillä muillakin) ovat visusti tallessa ja niitä noudatan myös tänä vuonna. Toivottavasti viime kesän tuoksuhernerunsaus johtuikin juuri täydellisistä kylvöohjeista eikä viime kesän säistä.

Muutamaan kertaan nähty kuva, mutta ah, niin ihana!

Mukavaa loppuviikkoa!