Kaikkea sitä...

Varaston ikkunaan oli syntynyt upea taideteos.

Hanget kantavat nyt sen verran hyvin, että pitkään puutarhasta poissa pysyneet rusakot päättivät heittäytyä suorastaan röyhkeiksi. Eräänä iltana tietokoneella istuessani huomasin, että kaksi pitkäkorvaa oli pomppinut suoraan keittiön ikkunan eteen kinoksen päälle ja näytti etsivän mehukkaita oksankärkiä karvaisten vatsojensa täytteeksi. Huidoin äkäisesti ikkunasta ja onnistuin karkottamaan molemmat. Toinen hyppäsi hangen päältä piharinteeseen ja liukasteli kadulle, toinen pomppi varjokujaa kohti. Eivät olleetkaan mokomat hukkuneet kinoksiin. Kävin aamulla lasten ja Karon kanssa lähimaastossa seikkailemassa. Kevyempi väki pääsi liikkumaan jalkaisin, itse tarvitsin sukset. Jänisten jälkiä löytyi metsän puolelta ja läheisestä taimikosta sen verran paljon, että on selvää, ettei pupukanta ole täältä ainakaan vähenemässä. Siispä ostoslistalle laitetaan tänäkin vuonna säästöpakkaus valkosipulijauhetta.

Varaston ikkuna ulkopuolelta. Minulle tulee kuviosta mieleen kuurapuu.

Meillä on ollut aina koiratalouksille tuttu kompostointiongelma: luut. Ne eivät oikein maadu kompostissa, vaikka miten monta kertaa kulkisivat sen läpi. Kompostimullan seassa olevia luita ei voi myöskään jättää maan pinnalle, ettei Karo syö niitä. Luita kertyy sen verran harvoin, että olemme laittaneet ne sekajätteisiin. Äskettäin paistoimme joulualeista hankitun kokonaisen kalkkunan, josta tuli luita aikamoinen kasa. Päätin testata, hapertuisivatko ne yhtään leivinuunissa paistamalla. Otin testierään siipiluut ja yhden isomman koipiluun ja laitoin ne paistumaan viimeisten punaisten hiilien seuraksi. Alku näytti hyvälle, mutta siinä vaiheessa kun vedin sammuneet hiilet pois ja jätin luut vielä paistumaan, alkoi kaamea käry levitä pitkin keittiötä ja varsinkin työhuonetta, jossa isäntä oli parhaillaan tietokoneen välityksellä yhteydessä kavereihinsa. Olin joutunut jo luiden paistoa suunnitellessani naurun kohteeksi ja nyt vitsit vain yltyivät (kavereilla ei taida olla puutarhahulluja puolisoita). Kostin tämän tietenkin kuskaamalla kärventyneet luunpalaset kattilassa työhuoneen ovesta pihalle. Harmi vain, kun hajujen siirto ei onnistu tietokoneen välityksellä, niin olisivat isännän kaveritkin saaneet nauttia aromeista. Tiedoksenne, että "hyvin kypsynyt" luu ei tuoksu kukkasille... Testi jatkui seuraavana päivänä, jolloin edelleenkin löyhkäävät luut piti saada palasiksi. Kippasin luut ämpäriin ja kokeilin rautalapion kärjellä naputella. Ei mennyt kuin pari minuuttia ja koko kasa oli hajonnut melkein jauhoksi. Hommaan ei tarvittukaan alasinta ja lekaa! 

Toisen erän luita jätin hieman vaaleammaksi. Luukasan pystyi jopa kuvaamaan sisällä ennen jäähtymään viemistä. Kuskasin luut ulos jäähtymään käytöstä poistetulla paistinpannulla.

Kokemuksista viisastuneena laitoin loput kalkkunan luut uuniin jo hyvissä ajoin ennen hiilien sammumista, jotta ne olisivat valmiita ennen kuin pellit pitää laittaa kiinni. Tällä kertaa kaikki käryt menivät suoraan piipun kautta ulos, tosin jätin luutkin vähän vaaleammiksi. Vaaleammat luut eivät hajonneet yhtä helposti kuin oikein tummiksi hiiltyneet, mutta aika hyvin sain nekin murskattua. Enää pitää miettiä, laittaisiko luumurskan siltään kompostiin vai voisiko sen peräti haudata suoraan pensaan tai kärhön istutuskuoppaan lannoitteeksi. Toistaiseksi se on kannellisessa jäätelörasiassa koiran ja muiden eläinten ulottumattomissa.

Vähän yli seitsemänkiloisen kalkkunan luut kutistuivat suunnilleen kahdeksaan desiin.

Ehkä en jatkossa ala paistamaan yksittäisiä luita, mutta jos luita sattuu kertymään isompi kasa ja on leivinuunin lämmityskausi tai kesällä sopivasti nuotio valmiina, niin ei tämä liian iso urakka ollut myöhemmin toistettavaksi. Päätyypähän taas vähän vähemmän biojätettä sekajätteisiin.

Valkoisen lehtosinilatvan taimet alkavat olla koulintakokoisia.

Myös sellereitä pääsee jo koulimaan. Näitä on kiva koulia, kun tuoksuvat niin hyvälle.

Toin yhden syyskylvöruukun sekä tammikuun alussa tehtyjä hankikylvöjä 2.3. sisälle. Ensimmäinen kaukasiantörmäkukan taimi nosti päätään 4.3. Tänä aamuna löysin myös kaksi loistosalvia 'Rose Queenin' tainta, joten eipä kauaa tarvinnut itämistä odotella. Muistin myös kylväneeni syksyllä muutamia loistokärhön siemeniä, jotka piti tuoda maaliskuun alussa sisälle. En vain enää muista, mihin ne syksyllä hautasin. Pitänee käydä kaivamassa syyskylvöruukut uudestaan esille ja tarkistaa joka ruukun merkinnät.

Osuin tällä kertaa melkein oikeaan kohtaan kylvölaatikoita kaivellessani. Toissa talvena kaivoin ensin metrin verran väärästä paikasta. Pitäisi ehkä merkitä laatikot pitkällä oksalla, niin ne löytyisivät helpommin myös silloin kun ovat hautautuneet paksun hangen alle.

Ensimmäinen kaukasiantörmäkukka kurkkii hiekan seasta. Nopeaa toimintaa!

Näyttää lupaavasti siltä, että pääsen vielä kevään aikana puutarhamyymälöihin. Itselleni tekemästäni kuntoiluhaasteesta on jo kolmasosa tavoitteista tullut täyteen. Lisäksi olen saanut tehtyä sen verran ylimääräisiä toistoja kaikkiin liikesarjoihin, että kasveihin käytettävissä oleva rahasummakin on kasvanut jo parilla eurolla. Kuntoillessani olen mietiskellyt, mitkä kasvit nousevat hankintalistan kärkeen. Tarvitsen ainakin pari valkokukkaista kärhöä, rotkolemmikin, sinivuokon (ihan minkä värisenä tahansa), sinikämmenen, valkoisen rentukan, jotain punalehtistä... Ja jos tuo aurinkopenkin kitulias mongolianvaahtera on taas kerran palelluttanut pätkän latvastaan, niin sen tilalle tulee joku kaunis pikkupuu tai syreeni tuomaan näkösuojaa naapuriin. Tässähän saa ihan tosissaan ähkiä kuntoillessa, jotta rahasumma kasvaa tarpeeksi suureksi ja riittää kaikkiin ostoksiin!