torstai 14. toukokuuta 2020

Istumapaikkoja ja sodanjulistus

Meillä ei ole ollut puutarhassa juurikaan istuskelupaikkoja, jos ei itse kanna puutarhatuolia johonkin ja istahda siihen. Pieni korjausliike asiaan tuli viime kesänä, jolloin valmistui patio. Tänään istuskelupaikkoja tuli kolme lisää, tosin kaikki pation läheisyyteen.
Isäntä siirsi tänään koronaturvalliselle istuskelupaikalle tuon vasemmapuolimmaisen kiven. Kaksi muuta on siirretty aiemmin.
Kaksi istumapaikkaa syntyi ihan vain sillä, että siivosin liiterin kuistin kaikesta roinasta, mitä siihen oli kertynyt. Puolet kuistista valloitti halkokasa, joka ei mahtunut syksyllä liiteriin, toisen puolikkaan vei edellisten asukkaiden jättämä penkki, lasten hiekkalelut sekä vessaremontista jäänyt pieni pussillinen laatanpalasia ja muuta roskaa. Remontistahan on siis aikaa vasta kolme vuotta, kai nyt sen aikaa voi viimeisiä muistoja 80-luvun kaakelityylistä säilöä...
Liiterin kuistilla ollut penkki löysi ainakin väliaikaisen paikan talon seinustalta. Tällä kun istuskelee, niin voi ihastella luumupuiden kukintaa (sitten kun ne kukkivat).
Tyhjennetylle kuistille mahtuivat mainiosti viisi vuotta melkein käyttämättöminä lojuneet tuolit.
Ruokaryhmän käyttömukavuus koheni kummasti aurinkovarjolla. Kuvanottohetkellä tosin ei aurinko paistanut.
Uusi istuskelupaikka on myös suunnitteilla, hankimme nimittäin ulkopadan. Ajattelimme tänä kesänä testailla sitä eri puolilla pihaa ja tehdä sitten parhaaseen kohtaan mukavan grillailupaikan. Tällä hetkellä suunnitelmana on tehdä padalle hiekalla, kivituhkalla tai kivillä päällystetty alue ja sen ympärille puolikaareen istumapaikat. Toinen sivu rajautuisi nurmikkoon, jolle voisi levittää piknikpeiton. Ympärille tulee tietenkin tuulensuojaksi pensaita ja muita istutuksia, sillä muutenhan tuulenpuuska saattaisi viskata hiilet tai grillattavat ympäri pihamaata. Ainakin sillä (teko)syyllä voi hyvin perustella uuden istutusalueen tarpeen!
Tänään grillailtiin takapihalla paprikaa, kesäkurpitsaa ja kanaa (ei kuvassa). Hehkupelti tulipesän alla estää maata kuumenemasta, joten ainakin valvottuna myös nurmikolla uskaltaa grillata.
Siinäpä olemassa olevat ja tulevat istuskelupaikat. Sitten siihen sodanjulistukseen. Muistanette alkukuusta esittelemäni myyräntunnelin varjokujalta (muistinvirkistystä täältä)? Viime yönä todennäköisesti sama myyrä oli käynyt kaivamassa täsmälleen saman kuunliljan alta tunnelin. Edelliskerrasta poiketen tunneli oli jätetty kummastakin päästä auki ja kaiken kukkuraksi joka ikinen posliinihyasintti oli pupellettu kitusiin maanrajaa myöten. Melkein kallistuisin jo siihen, että rusakko oli syönyt posliinihyasintit ja myyrä kaivoi u:n mallisen tunnelinsa ihan vain haistatellakseen minulle. Taisi suuttua siitä, että tuhosin viimeksi sen tunnelit täyttämällä ne perusteellisesti mullalla.
Tästä sisään ja kuunliljan toiselta puolelta ulos. Yksi lehdenriekale ja nuppu (oikeassa reunassa) oli jätetty jäljelle.
Koska Karo pyöri joutilaan oloisena lähistöllä, houkuttelin sen haistelemaan myyrän tunnelia. Haju selvästi kiinnosti sitä, joten päätin kokeilla, olisiko siitä apua myyräjahdissa. Karolle on opetettu "missä relli" -käsky (kanttarellin etsiminen) ja "missä (lapsen nimi)" -käsky (etsii kadoksissa olevaa lasta), joten ajattelin kokeilla, yhdistääkö pieni seurakoira "missä myyrä" -käskyn tunnelissa olevaan hajuun. Koska kukkapenkistä ei löytynyt enempää myyräntunneleita, lähdimme aidan toiselle puolelle. Ei tarvinnut kauaa etsiä, kun kepillä tökkimällä löytyi selvästi onttoja kohtia, joita Karo alkoi haistella nenä tuhisten. Kehuin Karoa ja yllytin sitä jatkamaan samalla kun itse jatkoin "koeporauksia". Karo kuljeskeli välillä kauempanakin ja arvelin sen kyllästyneen jo koko touhuun, mutta pian huomasin, että se alkoi kaivaa vimmatusti yhtä kohtaa. Isäntä toi kameran siltä varalta, että saisimme pian todistusaineistoa sohvaluhniaisen myyränmetsästyksestä.
Tässä kohdassa on ilmiselvästi jotain.
Toivottavasti seuraava video toimii. Harmi, että videolle ei taltioitunut Karon nenän tuhina, joka kuulosti siltä, että herneiden sijaan sinne on vedetty multanokareita. Tassut. naama ja mahakarvat kaipasivat kaivuuoperaation jälkeen pesua.

Sohvaperuna ansaitsi herkkuluun palkkioksi löytyneestä myyräntunnelista.
Tällä kertaa itse myyrä jäi löytymättä, mutta aika pitkälti siltä saatiin tunneleita tukittua. Lapsetkin olivat hetken aikaa apuna ja hyppivät tunneleita kasaan. Jos mokoma jyrsijä vielä tekee tunneleita kukkapenkkeihini, jätän tunnelit auki ja sujautan sinne loukun. Uskon tihulaisen olevan vesimyyrä, sillä niitä on joskus ollut naapurin pihalla. Täällä saakka ei tietääkseni ole kontiaisia minkä lisäksi en ole löytänyt yhtään varsinaista multakekoa. Aidan toiselta puolelta metrin päässä tunneleista oli joitakin pieniä multakasan tapaisia, mutta niistä ei lähtenyt tunneleita. Mikä muukaan tuo tihulainen sitten olisi kuin vesimyyrä?
Seuraavassa postauksessa saattaakin sitten olla kukkia. Ainakin hyasintit ovat juuri avautumassa.
Tällaisia mietteitä oli minulla tänään. Paljon muutakin on puutarhassa tapahtunut parin päivän sisään, mutta niistä lisää sitten myöhemmin.

26 kommenttia:

  1. Kontiainen on lihansyöjä, luultavammin syyllinen on vesimyyrä. Toivottavasti saat sen häädettyä. Meillä ei ole noin kymmeneen vuoteen näkynyt vesimyyriä mutta tänä kesänä Jalo-kissa toi yhden kotipihaan, mistä lie löytänyt, toivottavasti ei kovin läheltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tihulainen tosiaan häipyisi tai joutuisi jonkun metsäneläimen saaliiksi. En kaipaa ylimääräistä kaivuuapulaista kukkapenkkeihini. Edellinen asukas kertoi, että heiltä oli vesimyyrä syönyt vasta istutetun omenapuun juuret, mutta koko sinä aikana, kun me olemme tässä asuneet, ei ole näkynyt tunneleita tai tullut tuhoja ennen kuin vasta nyt. Onneksi vielä ei ole tapahtunut mitään peruuttamatonta, posliinihyasintitkin kukkivat varmasti taas ensi keväänä, vaikkakin eri paikassa.

      Poista
  2. Koirasta on niin moneksi! Ja kun ne vielä tykkäävät puuhata tällaisia asioita. JOtkut elukat (koiraa lukuunottamatta) ovat viheliäisi otuksia puutarhassa. Toivottavasti puuhistanne oli hyötyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karo näytti nauttivan myyränmetsästyspuuhista ja nukkui tyytyväisenä koko illan ja yön. Pitää alkaa seurailla Karoa tarkemmin, jos se vaikka löytäisi uusia tunneleita nyt kun on päässyt homman makuun. Toivottavasti saimme niin paljon tuhoa myyrän tunneleille, että se päättäisi suosiolla vaihtaa asuinpaikkaa rauhallisemmille maille.

      Poista
  3. Kiva juttu tuo tulikori, itsekin olen semmoista haikaillut tänne, joskus on vaan niin kiva istuksia ja tuijotella tuleen.
    Monta asiaa semmoisen kanssa pitää kuitenkin huomioida kuten tuuli ja alustan kuumeneminen.

    Sullahan on hyvässä jamassa remontin loppusiivous, meillä ne 80-luvun kaakelitrendien näytteet ovat edelleen vanhan vessan seinässä ja keittiön välitilassa. Uudet kaakelit ostin jo 10 vuotta sitten mutta ne ovat paketissa odottelemassa *huutonaurua*.

    Siivouspalkkana saadut oleskelupaikat ovat kyllä kivoja lisiä pihaelämään, kun vain malttaisi istahtaa.

    Pätevä myyräkoira sinulla, tuosta on hyvä jatkaa! Mitäpä jos tunkisit jotain kamalan pahan hajuista, vaikka avatun purkillisen hapansilakkaa myyrän tunneliin? Luulisi vähän aikaa tihulaisen rykivän jossain muualla.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Grillailuun tulee aivan erilainen tunnelma tuollaisella tulipadalla kuin pallo- tai kaasugrillillä. Ja toki tuolla voi polttaa tunnelmatulta ilman grillattavaakin. Olemme testanneet nyt kahdesti tuota ja kummallakin kerralla hehkupelti tulipesän alla on pitänyt maanpinnan viileänä. Tuuli sen sijaan on aikamoinen riesa. Siksi onkin hyvä testailla yksi kesä ja pohdiskella rauhassa parasta paikkaa.
      On meillä vielä keittiön välitila sekä työtasot 80-luvun lookissa, eli ihan koko aikakautta ei hävinnyt yhden roskasäkin myötä. Vessa oli niin mahdoton sekä ulkonäön että käytettävyyden suhteen, että se oli pakko remontoida ajoissa. Keittiö sen sijaan on melkein toimiva ja suht siisti näinkin, joten en ole käynyt vielä uusia kaakeleita ostamassa :D
      Sitä nauroimmekin, että lammaskoirasta tulikin myyräkoira! Luulen, että hapansilakat ja muut "herkut" häviäisivät ahneen myyräkoiran suuhun... Niillä saattaisi olla myös se teho, että myyrä kaivaisi tunnelinsa toiseen kukkapenkkiin.
      Kiitos! Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  4. Istuskelupaikat näyttävät käteviltä ja niitä saa olla eri puolilla, jotta voi istahtaa hetkeksi silmäilemään ympäristöä. Ja teillä istuimet ovat helposti liikuteltavia, joten niitä voi tarpee mukaan siirtää.
    Myyräongelma on usein pitkäaikainen, joten eliminointikeino toivottvasti löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, penkki ja nuo kaksi tuolia siirtyvät helposti sinne missä tarvitaan levähdyspaikkaa. Meillä ei ole ennen vesimyyriä näkynyt. Toivottavasti tuokaan ei jää tänne asumaan.

      Poista
  5. Minäkin pidän kovasti tuosta tulikorista, sen ympärille aikoinaan valmistuvasta oleskelualueesta tuulensuojineen tulee varmasti kiva. Myös koronaturvalliset kivet sopivat tosi hyvin paikkaansa. Puutarhasi näyttää valmistuvan selvin harppauksin. Aurinkovarjot ja muut suojat ovat tarpeellisia mukavuutta lisääviä apuja ruokailu- ja oleskelupaikkoihin, auttavat myös suojaamaan tarjottavia herkkuja pahimmalta paahteelta.

    Hyvä Karo! Kaikenlaiset tehtävät ovat koirille mieleisiä, varsinkin kun niistä kiitellään. Toivottavasti vesimyyrä ei tekisi tuhojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt onkin hyvin koko kesä aikaa testailla tulipataa ja suunnitella sille sopivaa paikkaa ja sen ympäristöä. Kyllä tämä puutarha tästä pikku hiljaa alkaa muotoutua. Viime kesänä selvisi, että patiolla on hellepäivänä aika kuumat oltavat, kun aurinko porottaa koko päivän sinne. Karo sai kovasti kehuja myyräntunnelien löytämisestä. Koko sivupihan seutu on nyt tarkkailussa siltä varalta, että myyrä keksii etsiä uutta syötävää. Loukku on jo vakavasti harkinnassa.

      Poista
  6. Ihana tunnelin tonkija :) Kyllä pihalla pitää istumapaikkojakin olla! Muista käyttää niitä kesän kuluessa. Istu ja nauti vaan näkemästäsi. Ihana tuo kivialue aloituskuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karo pääsi ihan oikeisiin töihin :) Muistan käyttää istumapaikkoja, eilenkin lasten kanssa testasimme joka istuimen :D Heinäkuussa joutaa ehkä istuskelemaan enemmän, kun puutarhassa ei voi ihmeempiä tehdä. Toivotaan sopivia hellekelejä, jotta paikoillaan istuminenkin olisi houkuttelevaa.

      Poista
  7. Tulikori on kiva kesäruoan valmistamiseen. Ilman muuta sen ympärille on laitettava vähän "sisustusta" eli pensaita muine istutuksineen. Oleskelu- ja istuskelupaikat ympäri puutarhaa ovat kivoja nekin. Jos vain malttaisi istua, eikä aina heilua ympäri lapion kanssa.
    Karolle löytyi hyvä homma. Toivottavasti saa vielä myyrän kitusiinsa tai ainakin sen verran pelkääväksi, ettei enää uskalla tulla pihaasi möyrimään.
    Mukavaa viikonloppua ja hyasinttien tuoksua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se avotulella ruuan valmistaminen luo oman tunnelmansa ja ainakin meillä grillailu kuuluu kiinteästi kesään. Hyvä, että saan kannatusta suunnitelmilleni. Luulen, että heinäkuussa on sen verran vähemmän puutarhatöitä, että joutaa istuskelemaan. Tulisi vain sopivasti hellepäiviäkin, kukapa sitä kylmässä ja vesisateessa viitsisi istua puutarhassa.
      Karo selvästi nautti myyräjahdista. Jos Karon aikaisemmista puuhista voi mitään päätellä, niin myyrä pääsee hengistään, jos uskaltautuu Karon nenän edessä näyttäytymään. Kiitos! Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  8. Istumapaikkoja pihassa ei ole koskaan liikaa. On kiva valita paikka aina fiiliksen ja sään (aurinko, tuuli) huomioon ottaen. Onpa melkoinen myyräntunneli. Toivottavasti Karo tekee myyrän tuhotöistä lopun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelilla oli kieltämättä kokoa. Toivottavasti itse myyrä ei ole yhtä kookas kuin tunnelinsa... Myyrä pääsee varmasti hengestään, jos Karo sen näkee. Toivoisin kyllä, että joku muu otus pistelisi sen poskeensa.

      Poista
  9. vesimyyrä on aikasen iso.kissamme lienee metsästänyt yhden ja hoitanut 2/3 osasta pihalle jauhelihaa.eläinrakas lapsenlapsi löysi sen.järkyttyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tunnelin koosta mitään voi päätellä, niin iso jötkälehän se varmasti on. Toivottavasti lapsenlapsellesi ei jäänyt pahoja traumoja. Meillä lapset onneksi ovat vielä siinä iässä, että heistä on vain mahdottoman jännää nähdä kaikkea ällöttävää. Toivoisin silti, etteivät he törmäisi raadeltuun vesimyyrään.

      Poista
  10. Hyvä olla usseita istumapaikkoja puutarhassa ja ihailen tuota laatoista ja kivistä tehtyy polokuu. Lapset on varmaan riemuissaan tuosta tulikorista. Harmi tuo vesimyyrä, kun pihaanne tul. Meillä kontiainen myllevää. Ei oo nähty, vaan kasoja nostaa eikä syö mittään juuria. Tulppaanitkin suap olla ihan rauhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tarkkana saa olla, etteivät lapset mene liian lähelle tulta tai visko sinne mitään ylimääräistä. Onneksi vesimyyrä ei ole vielä eksynyt muualle kuin tuohon yhteen, pieneen kohtaan tontin laidassa. Saisi häipyä sieltäkin pian pois ennen kuin tulee isompia tuhoja. Mieluummin minäkin ottaisin kontiaisen kuin vesimyyrän, jos on pakko joku maanmyllääjä puutarhaan ottaa.

      Poista
  11. Istumapaikkoja tarvitsee olla. Jos ei aina itse malta niissä istua, niin muut malttavat. Toivottavasti vesimyyrät häviäisivät teiltä. Nekin ehtivät tehdä tuhoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan muut istuvatkin noilla penkeillä enemmän kuin minä itse :D Ehkä heinäkuussa tulee istuskeltua enemmän, jos on hellepäiviä. Toistaiseksi vesimyyrä ei ole ehtinyt saada tuhoa aikaiseksi, mutta pakko se on pois hätää tai metsästää ennen kuin niitä on iso populaatio mylläämässä puutarhaa nurin.

      Poista
  12. Istumapaikat puutarhassa ovat kyllä mukavia, voi valita paikkansa vaikka auringonkierron mukaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ja sadepäiviä varten on pari sateensuojaistakin istumapaikkaa :D

      Poista
  13. Hieno ulkopata, ehdottomasti hyvä syy uusille istutuksille! Puskii Karo! Luulisi myyrän ymmärtävän häipyä muille maille jos on tuollainen kaivuukone perässä. Toivon ainakin, kovasti koska ovat kauhea riesa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota, että saan kannatusta istutussuunnitelmilleni :D Toivottavasti myyrä ymmärtäisi oman parhaansa. Vaikka se ei ole vielä ehtinyt saada meillä kovin suurta tuhoa aikaiseksi, en silti ole toivottamassa sitä tervetulleeksi puutarhaani.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!