Kivihommissa

Tänään oli sen verran koleampi päivä, että päätin tehdä odottaville kivitöille jotain. Hommahan oli hyvä aloittaa tarkistamalla, ovatko kivikkorinteen kevättähdet jo täydessä kukassa.

Tällä hetkellä kivikkorinteessä kukkii ainoastaan neljä pientä rypästä kirjokevättähtiä.

Rautakanki toisessa kourassa ja lapio toisessa lampsitaan takapihaa kohti. Matkan varrella pysähdytään tarkistamaan toissapäivän työmaa. Pation viereen on jo muodostunut mukavankokoinen kukkapenkki ja pieni pätkä polkua. Työtä riittää vielä monelle päivälle.

Kuusenrisujen suojaan on istutettu jo pieni syyshortensia 'Vanille Fraisen' taimi. Äitini viime kesän pistokaskokeiluja.

Ja matka jatkuu polkua pitkin luumupuiden ohi kohti metsänreunapenkkiä. Kolmen ja puolen tunnin aherruksen jälkeen kukkapenkki on pidentynyt vajaan metrin ja muutama kivi on kangettu pengertämään sen reunaa. Istutin myös mysteeripensaan taimen (voi olla nuokkusyreeni), pikkujasmikkeen sekä syysasteria. Mysteeripensaan lopullinen paikka olisi ollut nykyisestä vähän oikealle, mutta törmäsin sellaiseen ongelmaan kuin punahatut, joita ei löydy. Koska en onnistunut löytämään viime kesänä istuttamiani punahatun taimia lemmikkien seasta, päätin istuttaa pensaan toistaiseksi laajennusosaan. Saahan näitä kasveja siirreltyä syksylläkin. Toivottavasti punahatut eivät ole hävinneet talven aikana, vaan ovat vielä talviunilla.

Vihreällä ympyröity mysteeripensas, valkoisella jasmike. Syysasterit ovat jasmikkeen takana aivan kivireunan vieressä. Multaa kärräsin seitsemän kukkurallista kottikärryllistä.

Puutarhan kivisin kohta taitaa olla tämä tontin takalaita. Edellisen kuvan etualalla oleva kasa on tänään tuolta alueelta kaivettuja. Ne löytyivät reunukseksi kaivamieni isojen kivien väleistä ja alta. Yleensä saan kivet haluamiini asentoihin ja paikkoihin, mutta tällä kertaa yksi kivi päätti itse oman paikkansa enkä mahtanut sille mitään. Jääräpäinen ja muhkea murikka näkyy allaolevassa kuvassa sinisellä nuolella merkityn kiven oikealla puolella maanpinnan tasalla. Kuvasta näkyy myös, että nurmikko sen vieressä on kasattu palasista. Aikamoisen montun kaivoin kiven ympärille, jotta saisin sen liikkeelle, mutta ei auttanut. Kun heti sen vieressä on reunuksen reunimmainen kivi, jonka pohja on vähintään 30 senttiä maan pinnan alapuolella, niin eipähän kaivaudu heinät, puunjuuret tai myyrät niiden läpi kukkapenkin puolelle.

Sinisellä nuolella merkitty kivi oli tarkoitus alunperin siirtää toiselle puolelle pihaa, mutta nyt en enää tiedä, jaksaako...

Metsänreunapenkistä löytyi myös todellinen yllätys: lapiolla syksyllä 2018 halkaistu keisarinpikarililja. Tätä ei taida tappaa mikään!

Kun on monta tuntia kammennut kiviä, joiden siirtämiseen tarvittaisiin pieni kaivinkone, niin tietää tehneensäkin jotain. Positiivista sentään on se, että ainakin tällä hetkellä rasitus tuntuu lähinnä reisi-, käsivarsi- ja vatsalihaksissa, joten ehkä työergonomia on ollut kohdillaan. Lukion fysiikanopettajalle terveiset myös hyvästä mekaniikan opetuksesta. Vipuvarret sekä tuki- ja painopisteet muistuivat mieleen kuin itsestään pohtiessa, miten oma massa riittäisi vähintään 500-kiloisen järkäleen siirtämiseen.

Onkohan tässä aurinkopenkin kevätkurjenmiekkaloisto komeimmillaan? Laskin tänään 44 avonaista kukkaa ja lisäksi vielä vaaleanpunaiset kevättähdet ja pari sekaan vahingossa eksynyttä sinistä kirjokevättähteä.

Luulenpa, että huomenna teen jotain muuta kuin siirtelen kiviä. Pikkutaimien parissa puuhailu saattaisi olla sopivan kevyttä tekemistä tähän väliin. Iloista viikonloppua!