Istumapaikkoja ja sodanjulistus

Meillä ei ole ollut puutarhassa juurikaan istuskelupaikkoja, jos ei itse kanna puutarhatuolia johonkin ja istahda siihen. Pieni korjausliike asiaan tuli viime kesänä, jolloin valmistui patio. Tänään istuskelupaikkoja tuli kolme lisää, tosin kaikki pation läheisyyteen.

Isäntä siirsi tänään koronaturvalliselle istuskelupaikalle tuon vasemmapuolimmaisen kiven. Kaksi muuta on siirretty aiemmin.

Kaksi istumapaikkaa syntyi ihan vain sillä, että siivosin liiterin kuistin kaikesta roinasta, mitä siihen oli kertynyt. Puolet kuistista valloitti halkokasa, joka ei mahtunut syksyllä liiteriin, toisen puolikkaan vei edellisten asukkaiden jättämä penkki, lasten hiekkalelut sekä vessaremontista jäänyt pieni pussillinen laatanpalasia ja muuta roskaa. Remontistahan on siis aikaa vasta kolme vuotta, kai nyt sen aikaa voi viimeisiä muistoja 80-luvun kaakelityylistä säilöä...

Liiterin kuistilla ollut penkki löysi ainakin väliaikaisen paikan talon seinustalta. Tällä kun istuskelee, niin voi ihastella luumupuiden kukintaa (sitten kun ne kukkivat).

Tyhjennetylle kuistille mahtuivat mainiosti viisi vuotta melkein käyttämättöminä lojuneet tuolit.

Ruokaryhmän käyttömukavuus koheni kummasti aurinkovarjolla. Kuvanottohetkellä tosin ei aurinko paistanut.

Uusi istuskelupaikka on myös suunnitteilla, hankimme nimittäin ulkopadan. Ajattelimme tänä kesänä testailla sitä eri puolilla pihaa ja tehdä sitten parhaaseen kohtaan mukavan grillailupaikan. Tällä hetkellä suunnitelmana on tehdä padalle hiekalla, kivituhkalla tai kivillä päällystetty alue ja sen ympärille puolikaareen istumapaikat. Toinen sivu rajautuisi nurmikkoon, jolle voisi levittää piknikpeiton. Ympärille tulee tietenkin tuulensuojaksi pensaita ja muita istutuksia, sillä muutenhan tuulenpuuska saattaisi viskata hiilet tai grillattavat ympäri pihamaata. Ainakin sillä (teko)syyllä voi hyvin perustella uuden istutusalueen tarpeen!

Tänään grillailtiin takapihalla paprikaa, kesäkurpitsaa ja kanaa (ei kuvassa). Hehkupelti tulipesän alla estää maata kuumenemasta, joten ainakin valvottuna myös nurmikolla uskaltaa grillata.

Siinäpä olemassa olevat ja tulevat istuskelupaikat. Sitten siihen sodanjulistukseen. Muistanette alkukuusta esittelemäni myyräntunnelin varjokujalta (muistinvirkistystä täältä)? Viime yönä todennäköisesti sama myyrä oli käynyt kaivamassa täsmälleen saman kuunliljan alta tunnelin. Edelliskerrasta poiketen tunneli oli jätetty kummastakin päästä auki ja kaiken kukkuraksi joka ikinen posliinihyasintti oli pupellettu kitusiin maanrajaa myöten. Melkein kallistuisin jo siihen, että rusakko oli syönyt posliinihyasintit ja myyrä kaivoi u:n mallisen tunnelinsa ihan vain haistatellakseen minulle. Taisi suuttua siitä, että tuhosin viimeksi sen tunnelit täyttämällä ne perusteellisesti mullalla.

Tästä sisään ja kuunliljan toiselta puolelta ulos. Yksi lehdenriekale ja nuppu (oikeassa reunassa) oli jätetty jäljelle.

Koska Karo pyöri joutilaan oloisena lähistöllä, houkuttelin sen haistelemaan myyrän tunnelia. Haju selvästi kiinnosti sitä, joten päätin kokeilla, olisiko siitä apua myyräjahdissa. Karolle on opetettu "missä relli" -käsky (kanttarellin etsiminen) ja "missä (lapsen nimi)" -käsky (etsii kadoksissa olevaa lasta), joten ajattelin kokeilla, yhdistääkö pieni seurakoira "missä myyrä" -käskyn tunnelissa olevaan hajuun. Koska kukkapenkistä ei löytynyt enempää myyräntunneleita, lähdimme aidan toiselle puolelle. Ei tarvinnut kauaa etsiä, kun kepillä tökkimällä löytyi selvästi onttoja kohtia, joita Karo alkoi haistella nenä tuhisten. Kehuin Karoa ja yllytin sitä jatkamaan samalla kun itse jatkoin "koeporauksia". Karo kuljeskeli välillä kauempanakin ja arvelin sen kyllästyneen jo koko touhuun, mutta pian huomasin, että se alkoi kaivaa vimmatusti yhtä kohtaa. Isäntä toi kameran siltä varalta, että saisimme pian todistusaineistoa sohvaluhniaisen myyränmetsästyksestä.

Tässä kohdassa on ilmiselvästi jotain.

Toivottavasti seuraava video toimii. Harmi, että videolle ei taltioitunut Karon nenän tuhina, joka kuulosti siltä, että herneiden sijaan sinne on vedetty multanokareita. Tassut. naama ja mahakarvat kaipasivat kaivuuoperaation jälkeen pesua.

Sohvaperuna ansaitsi herkkuluun palkkioksi löytyneestä myyräntunnelista.

Tällä kertaa itse myyrä jäi löytymättä, mutta aika pitkälti siltä saatiin tunneleita tukittua. Lapsetkin olivat hetken aikaa apuna ja hyppivät tunneleita kasaan. Jos mokoma jyrsijä vielä tekee tunneleita kukkapenkkeihini, jätän tunnelit auki ja sujautan sinne loukun. Uskon tihulaisen olevan vesimyyrä, sillä niitä on joskus ollut naapurin pihalla. Täällä saakka ei tietääkseni ole kontiaisia minkä lisäksi en ole löytänyt yhtään varsinaista multakekoa. Aidan toiselta puolelta metrin päässä tunneleista oli joitakin pieniä multakasan tapaisia, mutta niistä ei lähtenyt tunneleita. Mikä muukaan tuo tihulainen sitten olisi kuin vesimyyrä?

Seuraavassa postauksessa saattaakin sitten olla kukkia. Ainakin hyasintit ovat juuri avautumassa.

Tällaisia mietteitä oli minulla tänään. Paljon muutakin on puutarhassa tapahtunut parin päivän sisään, mutta niistä lisää sitten myöhemmin.