Vihdoin lämmintä!

Saittehan tekin nauttia tänään samanlaisesta kesäsäästä, mistä meillä otettiin ilo irti? Tänään oli nimittäin lämmintä! Kasveillakin hyrähti niin iso vaihde silmään, että ei meinaa itse kyydissä pysyä.

Kummitädin esikoista tummanvioletin rinnalle olikin eksynyt valkea. Siinä esikkopostauksessani tämän väri oli sinisempi mitä luonnossa. Tähän kuvaan onnistuin saamaan värin melko oikeanlaisena.

Ensimmäisenä kukinnan aloittanut jouluruusu on vaihtanut vanhimman kukkansa väriä hienostuneen vaaleanpunaiseksi. Muut jouluruusuistani vasta aloittelevat kukintaa.

Kasvimaa on edistynyt taas pienen harppauksen. Kaikki kasvilavat ovat nyt paikoillaan eikä multaa tarvitse kärrätä enää ainokaistakaan kuormaa. Istutin tänään kaikki esikasvatetut sellerit, härkäpavut ja ruusukaalit sekä kylvin lasten kanssa salaattia, herneitä, naurista ja muutaman salko- ja ruusupavun. Vanhalle kasvimaalle kylvin pikkuisen punajuurta, retiisiä sekä porkkanaa. En tiedä, mikä kuunvaihe on, mutta kun on kylvöfiilis, niin silloin kylvetään. Kyllä ne riittävän hyvin meidän tarpeisiin nähden kasvavat niinkin. Uusi kasvimaa sai myös muutamaan lavaan harsotunnelin. Hoksasin harsoja viritellessäni, että mullan pinnallehan mahtuu mainiosti vaikka miten monta kesäkukkaruukkua suojaan auringolta ja tuulelta. Taimikaaos sisällä helpotti kummasti! Vielä kun muistaisin käydä päivittäin niitä kastelemassa...

Kattotiilipenkki kylpee auringossa melkein koko päivän. Ainoastaan iltapäivällä puiden latvat varjostavat sitä kevyesti parin tunnin ajan. Muu osa kasvimaasta nauttii auringonpaisteesta puolestapäivästä iltaan saakka.

Aidan viereen istutetut kuukausimansikat alkavat jo vihertää. Takimmaisena näkyy ruohosipulitupas. Kylvin mansikoiden väleihin sokerihernettä, sillä näin pienellä kasvimaalla kaikki tila täytyy ottaa haltuun.

Ei enempää kasvimaalta, sillä perennapenkeissä on vaikka miten monta riemunkiljahduksen aihetta.

Kuolleelta aiemmin näyttänyt himalajanesikko tupsautti kerralla sekä lehtiruusukkeet että monta kukkanuppuakin. Ja mikä parasta: viime kesänä tästä ottamani jakopala on hengissä ja aikoo myös kukkia!

Palloesikoista isoin sivuruusukkeineen on myös hengissä ja nuppua pukkaamassa. Nyt tarvitaan kovaa kannustusta, jotta kukkavarsi nousisi edes kymmenen sentin korkeudelle eikä kääntyisi maata vasten, niin kuin viime keväänä.

Helmililjakausikin alkaa aivan pian.

Luumutarhassa piti laskeutua makuulleen, jotta sain kaikki kolme balkaninvuokonkukkaa sekä kevättähdet samaan kuvaan.

Eilen löysin vain yhden minikokoisen hämyvuokon verson, tänään niitä oli näin komea tupas. Jos en olisi ollut jo valmiiksi makuullani balkaninvuokkojen takia, olisin varmaan pudonnut polvilleni nämä huomatessani. 

Luumutarhan nurkkaan on myös ilmestynyt ilmiselviä tulppaanin piippoja ja joitain tanakampia, valkoisen ja vaaleanpunaisen kirjavia piippoja. Loistavaa, mutta muistiinpanoistani näitä ei löydy. Puutarhakansiota selatessani löysin 'Finola'-tulppaanipussin pahvin, mutta en ollut merkinnyt mihinkään niiden istutuspaikkaa. Minulla on selvä mielikuva siitä, että istutin niitä viime syksynä kärhökaaripenkkiin, samoin kuin pallolaukkoja (allium karataviense) mutta sitä en muista, että olisin istutellut mitään luumutarhaan. Vanhoja postauksia selatessani tulin siihen tulokseen, että istutin nämä viime syksynä sairastamani superflunssan aikoihin ja tietenkin unohdin merkitä istutuspaikat ylös. Jopa flunssapöhnässä olen ilmeisesti ollut niin kaukaa viisas, että päätin istuttaa loput sellaiseen paikkaan, josta näkisin ne myös olohuoneen ikkunasta.

Ylijäämäsipulit? Oikein tarkkaan kun katsoo, niin vasemmassa yläneljänneksessä olevien piippojen väleistä puskee balkaninvuokkojakin.

Pensasryhmässä ei ole vielä scillameri, mutta iloisia sinisiä roiskeita sieltä jo löytyy. Siirsin marjapensaiden juurelta idänsinililjat tänne, sillä kaikkien marjapensaiden aluset katetaan rikkaruohojen takia hakkeella.

Auringon lämpö mielessä käyn nukkumaan. Hyvää yötä!