Tulevaisuuden herkkumailla

Nyt on taas kaivettu ja kärrätty multaa niin, että tuntuu ja näkyy! Nurmipinta-ala on pienentynyt roimasti ja vaikka mitä kivaa tulossa tilalle. Kaiken kaivamisen tarkoitus on saada suuta makeaksi myöhemmin kesällä, joten kurkataanpa, kuinka herkkumaat alkavat muotoutua.

Yhdellä herkkumaalla kasvaa mustikkaa ja pikkuisen puolukkaa sekä ketunleipää (käenkaali).

Viime kesänä keksin, että marjapensasalueen hyödyttömään takanurkkaukseen voisi istuttaa kokeeksi metsämustikkaa. En ehtinyt kaivella aluetta syksyllä, joten tartuin toimeen heti kun routa oli viimein sulanut. Kaivoin noin neliömetrin kokoisen ja nelisenkymmentä senttiä syvän montun, jonka vuorasin läheisen koivun takia paksulti sanomalehdillä. Murustelin viime kesänä keräämääni savea parin sentin kerrokseksi pohjalle ja täytin montun pois kaivetun mullan, havuhakkeen ja puutarhakompostin seoksella. Pintamaahan sotkin vielä pari multasäkillistä metsästä kerättyä kariketta. Wanna-be-mustikkametsä jäi odottamaan vanhemmiltani tulevaa mustikkakuormaa, joka saapui eilen. Mustikat ja niiden mukana salamatkustaneet seuralaiset olivat vielä lepotilassa, joten toivon mukaan ne eivät edes huomaa asuinpaikan vaihdosta.

Oho, onko Biolan muuttanut mustan mullan koostumusta?! Ei sentään, säkkiin oli vain helppo käydä keräämässä mäntyjen ja kuusten juurelta kariketta ja lahopuuhöttöä.

Kuvassa taustaan häviävät, mutta oikeasti reilun kokoiset mustikkamättäät pääsivät nyt kokeilemaan eloa kuusimetsän sijaan illasta valoisan marjamaan nurkkaukseen. Vettä niskaan ja harso päälle! Toivottavasti edes osa lähtisi kasvuun.

Mustikkamaan kaivaminen oli pientä alkuverryttelyä tämän kevään pääurakkaan, eli kasvimaahan. Alue on vihdoin ottanut suuren harppauksen eteenpäin, sillä mustikoiden kanssa samassa kuormassa oli kierrätyshenkisesti rautaputkia kasvimaan aitatolpiksi. Isännän kanssa ahkeroimme tänään tolpat ja aitaverkon paikoilleen ja minä jatkoin kasvimaan päädyn parissa.

Portti on näinkin tekninen taidonnäyte: seinään on lyöty kaksi mutkalle väännettyä naulaa, joiden varassa verkko pysyy silloin kun "portin" pitää olla kiinni. Toisessa päädyssä on samanlainen viritelmä.

Portti rullautuu auki kasvimaan puolelle. Mallailin narulla, että tuohon nurkkaan sopisi vielä yksi istutusallas. Se pitäisi kyllä aivan vieressä olevan kuusen takia vuorata juurimatolla, jotta siinä mitään kasvaisi.

Hypätäänpä edellisen kuvan istutusaltaaseen ja katsotaan koko kasvimaata. Seinälle kiinnitetyissä altakastelulaatikoissa mansikat ovat selvästi heräilemässä. Pelkäsin, että ainakin osa olisi kuollut talven aikana, mutta melkein kaikissa näkyy jo pientä elonmerkkiä. Ensimmäisenä laitettuun kasvilavaan on kylvetty jo porkkanaa, tatsoita ja retiisiä. Lavaan on tarkoitus istuttaa myöhemmin joku kurpitsoista. Aivan aidan viereen on tarkoitus tulla kapea, koko kasvimaan mittainen penkki, johon istutan ainakin kuukausimansikkaa, ruohosipulia ja samettiruusuja. Väliin mahtuu varmasti myös herneitä tai matalia papuja. Pitää vielä hieman leventää kaivantoa, ettei sammaleinen nurmi ihan heti leviä hyötykasvien sekaan. Käytävät tulevat varmasti jossain vaiheessa saamaan toisenlaisen pinnoitteen, mutta ainakin alkukesälle on ollut jo riittävästi kaivamista ilman käytävien nurmipinnan poistoakin.

Ensimmäisen lavan harso oli revennyt kovassa tuulessa tukikepin kohdalta, jos ihmettelitte, mikä tuo kepakko on. Mustikkamaata peittävä harso pilkottaa ihan pikkuisen autotallin ja risukartion välissä. Kaikki herkkupaikat ovat siis näppärästi lähekkäin.

Kävellään seuraavaksi kasvimaan toiseen päätyyn, johon urakoin kattotiilillä kohotetun istutusaltaan. Tännekin puolelle pihaa oli upotettu suuria kiviä, joten niiden mukaan piti yrittää taiteilla. Laitoin aidan viereen vanhoja, osittain rikkinäisiä betonisia reunakiviä tukemaan kattotiiliä ja estämään nurmikon kasvamista kattotiilien mutkiin. Maahan jääneet jättimurikat sanelivat betonireunuksen korkeuden ja pakottivat naputtamaan parista kattotiilestä nurkkaa rikki. Onneksi naapuri antoi suostumuksensa pieneen nurmikonkohotusoperaatioon, niin reunasta tuli heidänkin suuntaansa siistimmän näköinen. Nurmikko oli joka tapauksessa kiven vierestä selvästi montulla, joten samaan tasoon kohottaminen helpottaa myös ruohonleikkuuta.

Etureunaan kokeilen tehdä matalan risuaidan naamioimaan sadevesitynnyrin jalustaa ja ylivuotosaavia. Vielä on mietinnässä, jatkuuko risuaita pidemmälle rajaamaan myös osaa aidanvieruspenkistä. Multaa saa kärrätä vielä muutaman kottikärryllisen.

Aidan toiselta puolelta näkee selvemmin, paljonko multatilaa tuli lisää kattotiilireunuksella. Yksi aidan tieltä kammetuista kivistä näkyy kuvan oikeassa reunassa. Noin sileälle löytyy käyttöä!

Lupasin viimeksi, että seuraavassa postauksessa voisi olla kukkiakin. Täältäpä tulee muutama sinisävyinen.

Herukkapensaan juurella ei lainehdi vieläkään scillameri, mutta on siellä jo neljä pientä scillalätäkköä ja yksi pieni pisara (oikeassa alanurkassa).

Vanhan kasvimaan takareunalla lehtoimikkä on levinnyt jo A3-paperiarkin kokoiseksi lämpäreeksi.

Pari pientä mätästä siirsin kantopuutarhaa sulostuttamaan.

Kantopuutarhaa kukkapenkistä kuvattuna. Luonnossa etualan kevättähti ja taaempana juuri ja juuri näkyvät liilat esikot ovat hurmaava yhdistelmä, kuvassa eivät näytä oikein miltään. Tämä alue heräilee aika hissun kissun kevääseen, joten enemmän kuvia on tulossa myöhemmin.

Huomiseksi on ennustettu sadepäivää, eli se tarkoittaa myös lepopäivää puutarhatöistä. Luulenpa, että huomenna voi vähän joka paikkaa kolottaa tämän päivän urakoinnista, joten lepo tulee varmasti sopivalla hetkellä. Mukavaa lauantai-illan jatkoa!