Ryhtiliike ja innostuksen itu

Kasvimaa on aina ollut puutarhani heikko kohta. Kitkemiset ja sadonkorjuut toki hoidan, mutta muuten olen ollut vähän laiska kastelemaan tai suojaamaan kylvöksiä harsoilla (harsot muuten ovat ihan käsittämättömän ruman näköisiäkin!). Kevään ensimmäiset ruohosilput laitan kasvimaalle juuri sen takia, että laiskasta hoidosta huolimatta tulisi edes jotain satoa. Viime vuonna päätin, että perunanviljelystä pidetään tänä vuonna taukoa. Sipulia en myöskään aio kasvattaa, sillä täällä on niin tehokas sipulikärpäskanta, että sato on menetetty ennen kuin on saanut edes istukkaat maahan asti. Peruna ja sipuli ovat molemmat esteettisesti vähän tylsän näköisiä ja niitä saa kaupasta edullisesti. Miksi siis tuhlata rajallista kasvimaata niiden kanssa turhautumiseen?

Valkosipuleilta on turha odottaa ryhtiliikettä :D

Tästä päätöksestä seurasi se, että minulla on ensi kesänä kasvimaalla runsaasti tilaa kokeilla kaikkea uutta. Niinpä huomaan itsessäni jo pientä innostumisen poikasta hyötytarhailuun. Tein ensimmäiset siemenostoksetkin. Aiempina vuosina valikoima on ollut aika suppea, kun olen vasta toukokuussa etsinyt kasvimaalle kylvettäviä siemeniä. Eikä sillä nyt niin väliä ole ollutkaan, sillä tarkoituksena on ollut kasvattaa vain joitain peruskasveja, mitä tulee varmasti syötyä. Tänä vuonna päätin olla ajoissa liikkeellä, sillä tarkoituksenani on kokeilla ennakkoluulottomasti aivan uusiakin lajeja.

Mitäs sitten siemenhyllyltä tarttui mukaan? Tuttuja makuja edustavat ruusukaali, herne, nauris ja mustajuuri. Kaalikasveja en ole kasvattanut tuholaisten pelossa. Tänä vuonna ryhdistäydyn ja suojaan kylvökset tiukasti harsolla, sillä ruusukaali ja nauris kuuluvat niihin kasveihin, joita tulisi kyllä syötyä, jos sitä eksyisi kaupasta kotiin asti.

Ruusukaali 'Hilds Ideal' ja herne 'Alderman'.

Kaunotar ja rumilus, eli nauris 'Snowball' ja mustajuuri 'Lange Jan'. Mustajuuri on mielestäni yksi rumimmista juureksista.

Kasvimaalla pitää olla jotain kaunistakin katseltavaa. Varsinkin juuresten maanpäälliset osat ovat usein todella tylsän näköisiä. Esteetikko minussa valitsi kauniin punaruotisen mangoldin ja vaaleanpunakukkaisen sokeriherneen.

Mangoldia en ole koskaan maistanut, mutta nyt kokeillaan. Eikös olekin aika söpö tuo herneen kukka?

Tatsoita ja salaattivuonankaalia on ehkä tullut jossain salaattisekoituksessa syötyä, mutta enpä ole koskaan niitä itse kasvattanut. Vuonakaalissa kiehtoo se, että se kylvetään vasta heinäkuussa ja sato säilyy syöntikelpoisena talven yli. Vaikea kuvitella sen olevan mahdollista, mutta ajatuksena olisi kyllä hauskaa käydä keskellä talvea hangen alta kaivelemassa tuoretta salaattia ruokapöytään. Ja miten lystikästä olisi heilutella tuoretta salaattinippua naapureille, kun he -15 asteen pakkasessa kolaavat lunta pihoiltaan!

Uusia kokeiluja nämäkin.

Kaivelin myös laatikkoon kertynyttä hyötykasvien siemenvarastoa, johon on kertynyt itse ostettuna, siemenkirjeestä ja tuttavilta vaikka mitä. Uusia kokeiluja noiden ostosten lisäksi ovat salaattifenkoli ja myskikurpitsa, joka ehkä pitää laittaa patio- tai kolmiopenkkiin kasvamaan. Kasvimaalla tuskin riittää valoa ja lämpöä tarpeeksi sille. Edellisten lisäksi on vanhat tutut, kuten jo maassa odottelevat maa-artisokka, saksankirveli, ruohosipuli, syksyllä kylvetyt palsternakka ja talvivalkosipuli sekä keväällä kylvettävät uudenseelanninpinaatti, porkkana, punajuuri, retiisi, erilaiset salaatit, kesäkurpitsa ja kuukausimansikka.

Pussi poikineen löytyi siemenkaapin hyötytarhalaatikosta.

Tomaateille ja paprikoille olen varannut kasvimaan valoisimmasta kohdasta lavan. Tarkoitus on rakentaa siihen kehikko, jonka varaan saa viriteltyä tarvittaessa joko muovin tai harsoa. Chilin ja yrtit persiljaa lukuun ottamatta kasvatan ruukuissa.

Tomaattien ja paprikoiden pitäisi olla suht matalakasvuisia, joten luulisi niiden sopivan avomaallakin kasvatettavaksi.

Yrttivalikoimani on aika basilikapainotteinen, sillä timjami ja oregano talvehtivat kukkapenkeissä ja rosmariini eteisessä.

Tällaisia olen kuluneen talven aikana ehtinyt suunnitella. Kuukausimansikat, chilit ja paprikat saakin jo kohtapuoliin kylvää. Jos pari-kolme viikkoa vielä odottelen, niin eiköhän sitten meilläkin auringon valo yletä ikkunoille asti kylvösten taimettuessa. Mitä luulette, kestääkö tämänhetkinen hyötytarhainnostukseni edes maan sulamiseen asti, vai olenko niin paatunut perennapuutarhuri, että kastelu ja harsot unohtuvat taas tulevanakin kesänä?