Kivikoista tuoksuihin

Edellisessä postauksessa aloittamani aakkossarja jatkuu. Aakkosten alkupää oli vielä suhteellisen helppo, tässä keskiosassa joutui jo vähän miettimään eikä valinnanvaikeuksiltakaan vältytty.

Kivikkokasvit, Katteet, Kompostointi ja Kylvöt. Tässä kohtaa en pystynyt mitenkään valitsemaan vain yhtä, sillä nämä kaikki ovat hyvin tärkeitä itselleni. Kivikkokasveista (ja kivistä) pidän muutenkin ja varsinkin kun tontillamme on luontaisesti hyvin hiekkainen, aurinkoinen luiska, niin olisi suorastaan hullua edes yrittää kasvattaa siinä mitään muuta kuin kivikkokasveja.

Marmorimehitähti.

Katteita käytän sen vuoksi, että helpotan sekä kitkemis- että kastelu-urakoita ja saan samalla parannettua maata. Olen käytännössä huomannut kateviljelyn edut, joten en aio lopettaa sitä kuin äärimmäisen pakon edessä. Ehkä joku tuholaisetanainvaasio saattaisi olla sellainen, että väliaikaisesti lopettaisin katteiden käytön. Äkkiseltään en nyt osaa muuta syytä keksiä. Kompostointi on tärkeää jo ympäristönkin kannalta ja saahan siitäkin mitä mainiointa multaa kasveille.

Jos olisin tehnyt tätä postausta kesällä tai syksyllä, en luultavasti olisi ottanut kylvöjä mukaan. Nyt kuitenkin sormia syyhyttää niin paljon, että oli pakko ottaa myös se mukaan listalle. Tein yhden hankikylvön viikko sitten siltä varalta, että syksyllä kylvämäni perennat eivät itäisikään. Tällä valon määrällä ja ikkunatilan puutteella pitää odotella vielä ainakin kuukausi ennen ensimmäisiä kevätkylvöjä.

Lumi kuuluu puutarhaan talvella, ei kesällä eikä liian myöhään keväälläkään. En haluaisi asua alueilla, joilla talvet ovat pääsääntöisesti loskaisia ja vähälumisia. Pidän siitä, että talvella on lunta ja pakkasta, tosin rajansa niissäkin; -30 astetta on liian kylmä ja metri lunta liian paljon. Onneksi kumpikaan raja ei vielä tänä talvena ole tullut vastaan.

Lunta on tällä hetkellä sopivasti, eli noin 60cm. Pakkaspäivien hyvä puoli on auringon pilkahtelu puiden välistä.

Maksaruohot kuuluvat taas niihin helppoihin, varmoihin ja hyvännäköisiin kasvisukuihin, joita kannattaa suosia. Perhoset ja kaikenlaiset pörriäiset pitävät maksaruohoista ja ovathan ne hienoja ja kestäviä leikkokukkinakin.

'Strawberries and Cream' on komeimpia maksaruohoistani.

Niitty. Niityt ovat kauniita ja tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle. Jännityksellä odotan, millaiseksi kaksi pientä niittyäni kehittyvät. Tulevana kesänä niissä pitäisi jo näkyä kukkiakin.

Nurmikolta löytyi keväällä pieni taimi, jonka siirsin niittyrinteeseen. Tunnistin kasvin ojakellukaksi kun se alkoi kukkia. Niitä kasvaa enemmän toisella
puolella pihaa, mutta tämä yksilö halusi katsella muutakin maailmaa. Toivottavasti se pärjää melko kuivassa niittyrinteessä.

Oppiminen. Tiedonjanoni puutarha-asioissa on kyltymätön. Aina kun löydän itselleni uutta tietoa, jonka koen tarpeelliseksi, painan sen visusti mieleeni. Ja uutta tietoahan löytyy jatkuvasti.

Pistokaslisäys. Pidän pistokkaista lisäämisestä oikeastaan enemmän kuin siemenistä kasvattamisesta. Kesäkukkia on helppo ja nopea lisätä pistokkaista, esim. pelargonistakin saa kukkivan kasvin huomattavasti nopeammin pistokkaasta kuin siemenestä kasvattamalla. Monia perennojakin voisi varmasti lisätä pistokkaista, mutta niiden kohdalla yleensä on helpompi ottaa jakopaloja. Äitini innostuttua kokeilemaan puuvartisten pistokaslisäystä olen saanut vaikka kuinka monta uutta pensasta puutarhaani.

Vasemmassa kuvassa sinisellä ympyröitynä on vuoden vanha pensashanhikin pistokastaimi, vieressä taimistolta viime keväänä ostetut saman lajikkeen taimet. Oikeanpuoleisessa kuvassa samat kasvit pari kuukautta myöhemmin. Kokoero on pienentynyt huomattavasti. Pistokaslisäys on mahtavaa!

'Queen of Night' -tulppaani. Oikeasti, kuka keksii mitään muuta q-kirjaimella alkavaa puutarhaan liittyvää sanaa kuin jonkun kasvin lajikenimi?

'Queen of Night' sopii hienosti yhteen monen väristen kukkien kanssa. Myös nurmikolla ilkkuvien voikukkien...

Runsaus. Kukkia ja rehevyyttä pitää olla paljon, en pidä minimalismista tai pelkistetyistä linjoista puutarhassani. Jonkinasteinen selkeys on ihan hyvä juttu, mutta voihan sitäkin toteuttaa runsaalla kädellä... kai :D

Aurinkopenkki ja kivikkorinne ovat pikkuisen muuttuneet tämän kuvan ottamisen jälkeen, mutta kukkarunsaudesta en ole luopunut mihinkään.

Suunnittelu. Ihan sama, suunnitteleeko istutuskarttoja vai kylvöaikatauluja, suunnittelussa on jotain hyvin koukuttavaa minulle. Kaikki, minkä voi jollain lailla suunnitella, väännän vähintään lyijykynällä ruutupaperille. Aikana ennen lapsia suunnitelmatkin olivat esteettisesti hienompia, nyt yleensä sutaisen nopsaan jotain saman tien kun saan idean, etten vain unohda sitä päivän aikana.

Tuoksut ovat tärkeitä kukissa ja puutarhan aistimaailmassa. Hankalaksi tuoksuvien kasvien etsimisen tekee se, että hajuaisti on niin henkilökohtainen ominaisuus. Se, mikä toisen mielestä tuoksuu ihanalle, on toisen nenään aivan kamala haju. Laventeli taitaa olla yksi tuoksuista, mikä jakaa paljon mielipiteitä. Minusta se haisee erittäin epämiellyttävälle ja tympeälle, enkä ole vielä oppinut pitämään siitä, vaikka aina laventelia nähdessäni käyn tuoksuttelemassa sitä. Onneksi tuoksuvissakin kasveissa riittää valinnanvaraa ja varmasti jokainen löytää suosikkituoksunsa.

Mantsuriankärhön hunajainen tuoksu on mielestäni yksi parhaimmista puutarhan tuoksuista.

Vielä olisi puutarha-aakkosten loppupää jäljellä. Näitä onkin ollut yllättävän hauskaa pohdiskella. Ihan tulee kesää ikävä! Nautitaan kuitenkin ensin näistä kauniista pakkaspäivistä ja kerätään voimia kevään taimirumbaan ja tulevaan kesään. Iloista viikonloppua!