Kukkia, talvehtijoita ja piippoja

Orkidea, joka kukki minulla yli pari vuotta yhteen menoon, piti loppusyksyllä kolmisen kuukautta taukoa ja teki pari lehteä lisää. Sitten se alkoi työntää uusia nuppuja ja samaan aikaan kokonaan uuden kukkavanan. Tauko on hänen mielestään nyt pidetty ja kukinta voi jatkua. Mielenkiinnolla odotan, kuinka kauan tämä kukinta kestää.

Uusi kukkavarsi ilmestyi vaivihkaa lehtien välistä. En edes huomannut sitä ennen kuin sen kärki ilmestyi lehden takaa esiin.

Eteisessä asusteleva jouluruusuni näyttää nyt tältä. Kukat eivät ole missään vaiheessa auenneet tämän isommiksi. Mikähän minilajike lie...
Pääasia, että viihtyy kevääseen asti ja kotiutuu hyvin kukkapenkkiin.

Minusta tuntuu, että olen nyt keksinyt jotain olennaista rosmariinin talvettamisesta. Olen sumuttanut parin päivän välein vettä diy-minikasvariin, jossa rosmariini, muratti ja jouluasetelman pikkuhavu oleskelevat ja minun mielestäni rosmariini on selvästi pirteämpi kuin joulukuun lopussa.

Lehdet eivät ole enää niin kippurassa eikä uusia lehden kärkiä ole mustunut. Mittasin ilmankosteuden sekä muovin sisästä että eteisestä: muutama tunti sumuttamisen jälkeen suhteellinen kosteus oli 70%, kun muuten eteisessä on 50%. Vertailun vuoksi: huoneilma talvella on yleensä n.30%. Ilmeisesti rosmariinille ei riittänyt eteisen ilmankosteus.

Mustuneet lehdenkärjet tulivat ennen kuin aloitin sumuttelun. Eikös näytäkin muuten aika hyvältä?

Käväisin myös kellarissa vilkaisemassa talvehtijoita. Sinne piti laittaa pari viikkoa sitten lämmitys päälle, sillä lämpötila meinasi pudota liian lähelle nollaa. Edellinen asukas oli asentanut sinne lämmittimen, joka nostaa lämpötilan välillä liian korkeaksi kasvien talvehtimisen kannalta, joten olen käynyt hieman useammin tarkistamassa kellarin tilanteen ja ottanut lauhemmalla säällä lämmityksen pois. Tokihan sinne voisi laittaa sellaisen lämpömittarin, jonka johto kulkisi kellarin luukun raosta varaston puolelle, ettei tarvitsisi kömpiä kellariin asti tarkistamaan lämpötilaa, mutta nyt saan hyvän syyn käydä kurkkimassa kasvejani useammin. Lämpötila kellarissa oli 4,3 astetta ja ilmankosteus 58%. Kasvit pärjäilivät hyvin ja myös kasvunsa aloittaneet kärhöt olivat toistaiseksi pysyneet maltillisen kokoisina.  Vaikka luonto ja osa kellarin asukeista nukkuu vielä talviunta, kukkasipulit eivät laiskottele. Kolmisen viikkoa sitten hyasinteista kaksi oli puskenut piipot esille, nyt oli noussut kolmaskin. Lisäksi yhdestä tasettiruukusta pilkisti jo ensimmäinen piippo ja yksi yllättäjäkin löytyi.

Mielestäni istutin hyasintit kauemmas toisistaan. Kai piipotkin kaipaavat seuraa kellarin pimeydessä...

Tasetti 'Minnow'.

Yksi iksian sipuleista (vai mukuloitako nämä ovat?) oli päättänyt aloittaa kasvukauden ja puski päättäväisesti pussin reiästä ulos.

Maatiaiskanasen elämää -blogin Hillevin liikkeelle laittama siemenkirje odotti tänään postilaatikossa. Voin kertoa, että sitä oli todella hauska penkoa. Esikoinen halusi välttämättä olla mukana ja valitsi sieltä vaikka mitä. Minulla oli alun perinkin tarkoitus kokeilla tänä vuonna kasvimaalla kaikkea uutta, sillä perunan kasvatus jätetään tulevana kesänä ammattilaisille. Katsotaan kuinka käy, kun kokeillaan mm. vesikrassin, violettien papujen ja paprikan kasvatusta.

Kuka malttaisi pitää sormensa irti kirjeestä, joka sisältää tällaisen kasan siemeniä? Ei ainakaan meillä kauaa ehtinyt keittiön pöydällä lojua ennen aukaisua.

Ja kuinkas kävikään tämän postauksen alussa esittelemälleni orkidealle? Kun hetkeksi silmä välttää, kiipeää kuopus tuolille ja...

... äiti saa leikkokukan. Tämä oli se lehtien välistä pujotellut kukkavarsi.

Näitähän aina sattuu lapsiperheessä. Onneksi ehdin pari tuntia aiemmin kuvata orkidean ehjänä. Viime aikoina olen saanut monta uutta lukijaa. Tervetuloa Niina, Karoliina, Päden paja, Päivi ja Virpi! Iloista loppuviikkoa sekä uusille että vanhoille lukijoilleni!