Siemenhyllyllä

Ajattelin ensin, etten pikku puutarhureiden takia esikasvata mitään sisällä. Mutta sitten tuli mieleen, että etupihan ikkunoiden alle on tulossa parvekelaatikoita ja niihin tarvitaan jotain roikkuvaa. Ja valkea pelargonikin kaipaisi jotain kaveriksi. Lobeliaa minulla on ollut melkein joka vuosi, enkä ole kertaakaan pettynyt. Sitä siis. Ihan vain pari pientä ruukkua... eiköhän ne pysty suojelemaan taaperon joka paikkaan ulottuvilta sormilta. Mikähän siinä muuten on, ettei voi odottaa keväämmälle ja ostaa valmiita taimia, vaan itse ne on kasvatettava?

Lobelian kylvöllä alkaakin jo olla kiire, jos meinasi nauttia kukista ennen syksyä, joten nokka kohti siemenhyllyjä mars. Mieli teki yltäkylläisten hyllyjen edessä napata mukaan vähän sitä sun tätä. Sen verran kuitenkin maltoin, että jätin kasvimaalle kylvettävät siemenet vielä odottamaan ja pidin koko ajan mielessä, mitä kaikkea jäi viime kesältä yli.

Valkoista lobeliaa olisin halunnut, mutta sitä ei ollut tarjolla. Toivottavasti verenpisararuukusta löytyneet viimekesäiset taimet ovat valkeita. Sininenkin on kyllä nätti. Karpaattienkelloa minulla on pari alkua kivikkopenkissä, mutta sitä kun oli tarkoitus joka tapauksessa lisätä ja siemeniä sattui tulemaan vastaan... Basilikaa meillä menee jonkin verran ruuanlaitossa. Yleensä ollaan laitettu kaupan vihannesosaston basilika isompaan ruukkuun kasvamaan, mutten voinut vastustaa kiusausta violettilehtisen 'Dark Opal'-lajikkeen edessä. Jospa se ei kelpaisi kirvoille ihan niin hyvin kuin vihreälehtinen serkkunsa. Etanat ainakin meillä ovat hyökänneet ensin vihreisiin salaatteihin ja vasta sitten punaisiin.

Herne oli heräteostos, kun oli taapero mukana siemenhyllyillä (etten ihan joka pussia mukamas ehtisi tutkia...). Yhtenä vuonna laitoin muutaman herneen näihin aikoihin ruukkuun kasvamaan ja niistä saatiin satoa jo toukokuussa. Jos ei muuta, niin se on ainakin hyvä syy puolustella tätä pikku hairahdusta. Sittenpä vain odottelemaan itämisen ihmettä!