'Elina'-pionin tarina

Postausta päivitetty ja kuvia lisätty 7.7.2020.

Pihallani kasvaa jakopala todella vanhasta pionista, joka kulkee tällä hetkellä nimellä 'Elina'. Oikeaa lajiketta pionille ei toistaiseksi ole löytynyt, joten nimesimme sen suvussa kulkevan Elina-nimen mukaan. Luultavasti pioni on jokin oikein vanha lajike, mutta on myös mahdollista, että se on aikoinaan siemenestä itsekseen kylväytynyt.

Syksyllä 1957 mummoni äiti, Anna-Elina, sai Pielavedeltä silloisen metsänhoitajan pihalla kasvaneesta pionista jakopalan ja toi sen Vehmersalmelle. Mummoni vuorostaan otti pionista keväällä 1966 kaksi alkua ja toi ne Tuusniemelle. Toinen taimista kuoli pian, mutta toinen kasvoi ja kukoisti keskellä mummolani pihamaata syksyyn 2007 asti. Mummola oli tulossa myyntiin, joten yksissä tuumin mummoni, äitini ja minä päätimme, että moinen perintöaarre otetaan parempaan talteen.

'Elina' äitini puutarhassa muutaman vuoden kuluttua jakamisesta.

Voitte kuvitella, mikä urakka oli kaivaa 40 vuotta samalla paikalla kasvanut pioni ylös. Paikalle jäi metrin levyinen ja 70 sentin syvyinen monttu, eikä kaikkia juurenkärkiä taidettu edes saada mukaan. Juurakon annettiin kuivahtaa muutaman päivän ajan, minkä jälkeen otettiin puukko kauniiseen käteen. Muutama tunti siinä vierähti, mutta lopulta juurakko oli kymmeninä palasina. Suurin osa saatiin istutettua maahan äitini kukkapenkkeihin, muutama pala jaettiin sukulaisille ja loput ruukutettiin kellariin talven ajaksi. Yksi ruukutetuista pioneista muuten kukki keskellä talvea sopivasti Elinan päivänä (10.2.).

Ensimmäinen 'Elinan' kukka omalla pihallani oli melko yksinkertainen (kukki kesällä 2017).

Syksyllä 2016 yksi pioneista sai kokea saman kohtalon uudelleen, jotta minäkin saisin omalle pihalleni 'Elinan'. Tai no, kaksi. En ole niin intohimoinen pionifani kuin äitini, mutta kyllä pihalle kuin pihalle pari pionia sopii. Varsinkin kun 'Elina' ei juuri kaipaa tukemista, kukkii ahkerasti ja kukka on sekä hyvän värinen että kauniin mallinen. Harmaahomekaan ei vaivaa tätä kaunotarta.

Kesällä 2020 kukkia oli kummassakin pionissa yli 50 kappaletta. Hyvin elinvoimainen kasvi siis! Runsaat sateet ja kovat tuulet saivat varret taipumaan maata kohti, mutta ei ihan maata vasten kuitenkaan.

'Elina' tekee ahkerasti sivunuppuja, sillä joka varressa niitä on vähintään kaksi, useimmiten kolme. Tässä ennätysvarressa niitä on peräti neljä.

Parisataa kilometriä 'Elina' on vuodesta 1957 matkannut. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä se aikoinaan Pielavedelle päätyi. Kerro ihmeessä, jos sinulla tai tuttavallasi on Pielavedeltä lähtöisin oleva, 'Elinan' näköinen pioni. Tai tiedätkö jotain 50-luvulla Pielavedellä asuneesta metsänhoitajasta tai hänen pihapiiristään? Kasvaakohan 'Elinan' äiti siellä edelleen? Kaikki 'Elinaan' mahdollisesti liittyvä historia kiinnostaa minua.

Ihan hyvän kokoiset kukatkin 'Elina' tekee.

Tietoja voi laittaa kommenttikenttään tai sähköpostilla osoitteeseen hiidenkivella (ät) gmail.com.