maanantai 19. elokuuta 2019

Kaikenlaista eläjää ja lapiohommia

Kasvatin tänä vuonna ensimmäistä kertaa tarhakukonkannuksia ja olin jo melkein päättänyt, että saivatkin jäädä yhden kesän kokeiluiksi. Melkein kaikki taimet ovat kasvaneet maata myöten luikerrellen ja piilotelleet kauniita kukkiaan mullan ja rikkaruohojen seassa. Ainoastaan kaksi yksilöä on kasvanut alusta lähtien pystyssä. Nyt toinen niistä kukkii.
Herkullisen liila tarhakukonkannus, joka pysyy hienosti pystyssäkin. Hyvä tuki myös hämähäkin seitille. Löydätkö kuvasta seitin tekijän?
Tummansininen nojailee purppurarevonhäntiin ja muodostaa varsin sähäkän yhdistelmän. Onneksi taustalla retkottava (kysykää lapsilta!) hempeän vaaleanpunainen leijonankita rauhoittaa tilannetta.
Enpä muuten kesäkukkia istuttaessani tullut ajatelleeksi ollenkaan, että istutin aurinkopenkkiin kurjen (siperiankurjenmiekka) eteen revon (=ketun), leijonan ja kukon. Varsin eläimellistä menoa, varsinkin kun rusakot poikasineen kirmailivat melkein joka yö näiden keskeltä kadulle. Onneksi meno on nyt rauhoittunut ja puutarha on muuttunut perhosten valtakunnaksi. Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota perhosten suosimien kasvien yksittäisten kukkien ulkonäköön. Aivan kaikki eivät hivele silmiä, kun tarkemmin katsoo.
Nokkosperhonen esittelee jättiverbenan varsin kauniita kukkia.
Amiraalin nurinkurinen tyylinäyte hassusti hapsottavasta punatähkästä. Aika monet kasvit aukaisevat ensin kukinnon alimman kukan ja jatkavat siitä ylöspäin. Miettikääpä vaikka leijonankitaa tai ritarinkannusta. Punatähkä aloittaa latvasta.
Purppurapunalatvan yksittäinen kukka on varsinainen rumilus. Harva tukka sojottaa kuin sähköiskun saaneena joka suuntaan. Onneksi perhoset eivät hätkähdä erikoisempaa ulkonäköä, vaan ymmärtävät katsoa pintaa syvemmälle. Ruokailemassa neitoperhonen.
Takapihalla oleva valkea varjopenkki on kokenut pientä uudelleenmuotoilua ja järjestelyä. Pidensin ja levensin penkkiä jo aiemmin kesällä grillikatoksen suuntaan, mutta nyt pidensin sitä hieman myös varjokujaa kohti. Aion vielä jossain vaiheessa leventää ja pidentää penkkiä, mutta olkoon nyt toistaiseksi tuon muotoinen. Pitää ensin keksiä joku kiva reunuskasvi jaloangervojen eteen ja jotain sulkavaleangervon toiselle puolelle. Nyt kun illat alkavat jo olla aika pimeitä, olen huomannut, kuinka kauniilta valkoiset jaloangervot ja kuunliljat näyttävät ikkunasta katsottuna.
Tämän päädyn tein jo aiemmin. Siisrin kuunliljojen välistä kaikki 'Brautschleier'-jaloangervot omaksi ryhmäkseen laajennukseen. Etureunaan istutin tädiltäni saatuja esikoita, joiden väreistä minulla ei ole mitään aavistusta. Siirtelen niitä sopiviin kohtiin ensi keväänä.
Sulkavaleangervo siirtyi vajaan metrin tänne päin. Nyt se on keskellä ikkunoiden välistä seinänpätkää. Sen ja kuunliljojen väliin jaoin äidiltäni saamat kaksi valtavaa 'Weisse Gloria' -jaloangervoa reiluksi ryhmäksi. Pieni jouluruusun siementaimi siirtyi sulkavaleangervon eteen.
Sitten kärhökaaren kaunottaria.
'Justan' väri on tismalleen sama kuin penkin etureunassa olevien 'Halcyon'-kuunliljojen kukat.
'Piilu' alkaa päästä vauhtiin. Sen väri taas sopii hienosti komeamaksaruoho 'Herbstfreuden' nuppuihin ja myöhemmin punastuviin kukkiin.
Jos muutamia viikkoja sitten olleet kovat tuulet eivät olisi taivuttaneet vaalean 'Jan Pawel II':n versoja poispäin kaariportista, niin se ja tummansininen 'The President' paiskaisivat kättä kaaren huipulla. Siinä missä aurinkopenkissä on eläimellistä menoa, niin kaariportissa on toinen ääripää: paavi, presidentti ja prinsessa ('Princess Kate', ei kuki vielä).
Esikoinen on ilmiselvästi innostunut nyt floristin hommista. Katkoin eilen etupihan pelargoneista kuihtuvia kukintoja pois. Kuopus halusi pari kukintoa itselleen ja kiikutti ne nurkan taakse, missä esikoinen oli leikkimässä. Kuulin heidän jutustelevan ja pian kuopus tuli hakemaan lisää kukkia. Hetken päästä hän kävi pyytämässä vielä lisää ja juoksutti nekin pois. Sain työni tehtyä ja lähdin katsomaan, mitä lapset puuhastelevat. Esikoinen esitteli ylpeänä istuttamiaan kukkia ja käski äidin ottaa niistä kuvan.
Esikoinen istutti kukkalähetin tuomat pelargonit ämpärilliseen hiekkaa kasvamaan
 Aurinkoista uutta viikkoa!

16 kommenttia:

  1. Minä pidän valtavasti jaloangervoista ja niitä minulla onkin paljon ja ne on edukseen suurissa ryhmissä. Minulla on niitä kotona ja mökillä. Siirtelen niitä vielä lisää samaan kasaan syksyn aikana. Minusta taas punalatvan kukinnot on aivan ihania. Ihanaa kukintaa sinulla, kärhöt on tosi upeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaloangervot ovat helppohoitoisia, hyvän näköisiä koko kesän ja kukkivat komeasti. Punalatvan kukinnot ovat minustakin kauniita, mutta yksittäiset kukat rumia. Kuin punainen riisinjyvä, johon on kasvanut lonkeroita :D Kärhöt ovat ihania ja komistuvat vuosi vuodelta.

      Poista
  2. Eläimiä ja silmäätekeviä... hauskat teemat sinulla noissa istutusalueissa :) Samoin pelargoniaistutus on ihastuttava <3 Jaloangervot ovat näyttäviä suurissa ryhmissä ja oli hyvä ajatus siirtää ne omaksi ryhmäkseen. Oikein onnistunut muutos, penkkisi näyttää hienolta. Samoin kärhöt! Aivan ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan vahingossa on tullut hauskoja kasvivalintoja lähekkäin. Mitähän kaikkea vielä löytyykään, kun alkaa miettiä muitakin penkkejä. Kiitos! Minustakin istutusalue muuttui nyt reilusti parempaan suuntaan. Nyt se ei enää näytä siltä, että olisi vain kaivanut seinän viereen pätkän kukkapenkkiä, johon saa lykättyä kaikki ylimääräiset taimet. Sisältäkin katsottuna näyttää paljon paremmalta kuin ennen.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Ovathan ne kieltämättä kauniita. Nyt jo kukkivatkin komeammin kuin aiempina vuosina. Varsinkin 'The President' on tämän vuoden yllättäjä.

      Poista
  4. Kärhösi ovat upeita, niiden katselemiseen ei ikinä kyllästy! Hienoa, kun lapset alkavat osoittaa noin suurta kiinnostusta kukkasiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on hyvä, sillä kärhökuvia tulee niin pitkään kuin on kuvattavaa. Lasten kiinnostus on toistaiseksi onneksi pysynyt leikkaamissani kukissa eivätkä ole menneet omin lupineen repimään kukkapenkeistä kukkia. Yritän ruokkia kiinnostusta parhaani mukaan antamalla heille aina erilaisia kukkia ja kertomalla niiden nimiä.

      Poista
  5. Hieno kokonaisuus tuo penkki! Valkoiset angervot valaisevat ihanasti hämärtyviä iltoja. Meillä ei vielä toistaiseksi ole jaloangervoille sopivaa paikkaa, mutta sitten kun trampoliinista päästään eroon, voin alkaa työstää puutarhan varjoisampaa osaa. Suloinen tuo lasten pelargoni-istutus<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hauska kuulla, että muillakin on näitä "sitten kun lapset ovat isompia eivätkä tarvitse..." -projekteja odottamassa :D Esikoinen oli hyvin ylpeä aikaansaannoksestaan. Vetää ehdottomasti vertoja äidin pelargoniruukuille!

      Poista
  6. Viikonloppuna oli paljon perhosia liikkeellä. Meillä ne eivät oikein viihdy punatähkässä, en nähnyt sunnuntaina siinä yhtään perhosta, olisikohan kukinta ollut jo liian pitkällä. Hienot kärhöt, sopivat hyvin kumppaneihinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä oli varmaan jotain perhosten mielestä mielenkiintoisempia kasveja kukassa. Eri lajin perhosetkin taitavat olla viehättyneitä eri kasveista. Ainakin meillä amiraali viihtyy parhaiten juuri punatähkällä, nokkos-, herukka- ja neitoperhoset jättiverbenalla tai purppurapunalatvalla, hopeatäplät auringonkukilla ja muilla keltaisilla ja oransseilla kukilla. Herukkaperhosen näkee myös usein punatähkällä ja neitoperhosen silloin tällöin. Minusta on todella mielenkiintoista se, että oregano oli todella hyvä perhosmagneetti silloin kun se oli kivikkorinteessä ison kiven edessä. Siirsin sen vuosi sitten keväällä parin metrin päähän aurinkopenkin keskiosaan enkä ole sen jälkeen nähnyt siinä juuri ollenkaan isoja päiväperhosia. Oreganoa odottaakin siirto kivikkorinteeseen kunhan saan tuoksuvatut kaivettua pois. Kasvin sijaintikin voi siis olla perhosten mielestä jotenkin pielessä.

      Poista
  7. Jaloangervot ovat minunkin suosikkejani. Terveitä, kauniita, monilajisia ja pysyvät tukematta hyvin pystyssä. Voiko kasvilta paljon muuta vaatia.
    Hienoa kärhöjen kukintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaloangervoilla on valtavasti hyviä ominaisuuksia. Noiden lisäksi minusta on hyvä myös se, että ne pysyvät kiltisti paikoillaan: eivät leviä siemenistä eivätkä juurista riesaksi asti. Vähän parempi kuivuudensieto olisi toivomuslistalla, mutta ehkä se on tosiaan liikaa vaadittu. Kiitos! Pikku hiljaa kärhöt komistuvat minullakin.

      Poista
  8. Osuva kuvaus tuosta purppurapunalatvan yksittäisestä kukasta :D Hekotan sille täällä itsekseni :D Mulla ei vielä kyseistä kasvia ole, mutta on hankintalistalla perhospuutarhaan näitä sähköiskun saaneita harvahapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin hyvä perhoskasvi ja kauempaa katsottuna oikein hyvän näköinenkin. Lähitarkkailua ei onneksi tarvitse muulloin tehdä kuin perhosia ja muita pörriäisiä kuvatessa :D

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani. Jättäisitkö myös viestin käynnistäsi, ilahdun jokaisesta kommentista! Tervetuloa uudelleenkin!