Ääripäästä toiseen

Näyttää tulevan komean aurinkoinen naistenpäivä. Pakkasta oli tunti sitten -18 astetta.

Toista oli pari päivää sitten. Lauantai-iltana oli nimittäin melkein talven pahin lumimyrsky. Lunta tuiskutti niin, että välillä naapuritalot peittyivät näkyvistä kokonaan. Se, minkä helmi-maaliskuun vaihteen suojasää hankia madalsi, tuli takaisin oikein korkojen kera. Matalimmalta kohdalta hanget ovat meillä nyt 74 senttimetrin paksuisia, korkein kinos etupihalla lähentelee 1,5 metriä ja lisäksi on melkein pari metriä korkea kasa, johon on talven aikana työnnelty osa etupihan lumista. Vaikka tuuli tyyntyikin eilisaamuun mennessä, lumisade taukosi hetkeksi vasta puolenpäivän aikaan. Heti kun lumityöt oli tehty, alkoikin sitten sataa uudestaan lunta.

Lauantai-iltana keittiön ikkunasta näkyi hyvin paljon lunta.

Olohuoneen ikkunasta ei näkynyt juuri mitään, sillä tuulenpyörre kuorrutti ne lumella.

Aamulla suurin osa lumesta oli onneksi jo karissut pois. Hangenpinta oli noussut yön aikana ikkunan alareunan yläpuolelle.

Nyt on Karolle tarjolla korkeita tähystyspaikkoja. Aita on pihan puolelta katsottuna hävinnyt kokonaan hangen alle ja kuvan vasemmassa reunassa näkyvä kadun pään lumikinoksen huippu alkaa olla naapuritalon räystään korkeudella.

Omaltakin "lumivuorelta" on aika hulppeat näköalat.

Lumitöihin kuuluu Karolle pissipaikan lapioiminen. Aamutarpeensa Karo kävi seinänviertä pitkin taapertaen tekaisemassa kodinhoitohuoneen rappuselle, kun ei muualle muka päässyt.

Tuuli pyöritteli hauskasti lumet talon ympärille.

Lumitöiden jälkeen järjestelin taimiruukkuja. Vanha hoitotaso pääsi taas vierashuoneen pöydän päälle nostamaan pienet taimet ikkunan korkeudelle. Koulin sellerit, paprikat, lehtosinilatvat ja loput hopeaputoukset, joten taimipurkkien määrä kasvoi paljon. Kävin eilen myös kaivelemassa uudelleen syysykylvöruukkuja ja löysin sieltä kaipaamani loistokärhöruukut sekä kesällä kylvetyt levisiat ja kivikkotörmäkukat, joiden olemassaolon olin jo autuaasti unohtanut. Siemenet eivät itäneet kesän aikana, toivottavasti kylmäkäsittely on saanut niiden lepotilan murtumaan. Kärhöruukun pinnalta löysin yhden lahonneen siemenen, joten mahdollisuudet saada kärhövauvoja pienenivät jo heti alkuun suuresti. Viime kesänä kärhöihin ei tullut montaa siementä ja nekin aika pieniä, joten kovin suuria odotuksia ei itämisen suhteen ole. Ja koska hoivattavia ei taida vielä liikaa olla, käväisin myös kellarissa hakemassa sieltä afrikansinisarjan, viimeiset pelakuut ja pienemmän karjalanneidoista.

Taimipöytä alkaa olla jo täynnä, vaikka maaliskuu on vasta alussa. Onneksi isompia kasveja voi siirrellä vähän kauemmas ikkunoista sitten kun tarvitaan pienille lisää tilaa.

Paljon timantteja kaikille naisille.

Hyvää naistenpäivää!

Kaikkea sitä...

Varaston ikkunaan oli syntynyt upea taideteos.

Hanget kantavat nyt sen verran hyvin, että pitkään puutarhasta poissa pysyneet rusakot päättivät heittäytyä suorastaan röyhkeiksi. Eräänä iltana tietokoneella istuessani huomasin, että kaksi pitkäkorvaa oli pomppinut suoraan keittiön ikkunan eteen kinoksen päälle ja näytti etsivän mehukkaita oksankärkiä karvaisten vatsojensa täytteeksi. Huidoin äkäisesti ikkunasta ja onnistuin karkottamaan molemmat. Toinen hyppäsi hangen päältä piharinteeseen ja liukasteli kadulle, toinen pomppi varjokujaa kohti. Eivät olleetkaan mokomat hukkuneet kinoksiin. Kävin aamulla lasten ja Karon kanssa lähimaastossa seikkailemassa. Kevyempi väki pääsi liikkumaan jalkaisin, itse tarvitsin sukset. Jänisten jälkiä löytyi metsän puolelta ja läheisestä taimikosta sen verran paljon, että on selvää, ettei pupukanta ole täältä ainakaan vähenemässä. Siispä ostoslistalle laitetaan tänäkin vuonna säästöpakkaus valkosipulijauhetta.

Varaston ikkuna ulkopuolelta. Minulle tulee kuviosta mieleen kuurapuu.

Meillä on ollut aina koiratalouksille tuttu kompostointiongelma: luut. Ne eivät oikein maadu kompostissa, vaikka miten monta kertaa kulkisivat sen läpi. Kompostimullan seassa olevia luita ei voi myöskään jättää maan pinnalle, ettei Karo syö niitä. Luita kertyy sen verran harvoin, että olemme laittaneet ne sekajätteisiin. Äskettäin paistoimme joulualeista hankitun kokonaisen kalkkunan, josta tuli luita aikamoinen kasa. Päätin testata, hapertuisivatko ne yhtään leivinuunissa paistamalla. Otin testierään siipiluut ja yhden isomman koipiluun ja laitoin ne paistumaan viimeisten punaisten hiilien seuraksi. Alku näytti hyvälle, mutta siinä vaiheessa kun vedin sammuneet hiilet pois ja jätin luut vielä paistumaan, alkoi kaamea käry levitä pitkin keittiötä ja varsinkin työhuonetta, jossa isäntä oli parhaillaan tietokoneen välityksellä yhteydessä kavereihinsa. Olin joutunut jo luiden paistoa suunnitellessani naurun kohteeksi ja nyt vitsit vain yltyivät (kavereilla ei taida olla puutarhahulluja puolisoita). Kostin tämän tietenkin kuskaamalla kärventyneet luunpalaset kattilassa työhuoneen ovesta pihalle. Harmi vain, kun hajujen siirto ei onnistu tietokoneen välityksellä, niin olisivat isännän kaveritkin saaneet nauttia aromeista. Tiedoksenne, että "hyvin kypsynyt" luu ei tuoksu kukkasille... Testi jatkui seuraavana päivänä, jolloin edelleenkin löyhkäävät luut piti saada palasiksi. Kippasin luut ämpäriin ja kokeilin rautalapion kärjellä naputella. Ei mennyt kuin pari minuuttia ja koko kasa oli hajonnut melkein jauhoksi. Hommaan ei tarvittukaan alasinta ja lekaa! 

Toisen erän luita jätin hieman vaaleammaksi. Luukasan pystyi jopa kuvaamaan sisällä ennen jäähtymään viemistä. Kuskasin luut ulos jäähtymään käytöstä poistetulla paistinpannulla.

Kokemuksista viisastuneena laitoin loput kalkkunan luut uuniin jo hyvissä ajoin ennen hiilien sammumista, jotta ne olisivat valmiita ennen kuin pellit pitää laittaa kiinni. Tällä kertaa kaikki käryt menivät suoraan piipun kautta ulos, tosin jätin luutkin vähän vaaleammiksi. Vaaleammat luut eivät hajonneet yhtä helposti kuin oikein tummiksi hiiltyneet, mutta aika hyvin sain nekin murskattua. Enää pitää miettiä, laittaisiko luumurskan siltään kompostiin vai voisiko sen peräti haudata suoraan pensaan tai kärhön istutuskuoppaan lannoitteeksi. Toistaiseksi se on kannellisessa jäätelörasiassa koiran ja muiden eläinten ulottumattomissa.

Vähän yli seitsemänkiloisen kalkkunan luut kutistuivat suunnilleen kahdeksaan desiin.

Ehkä en jatkossa ala paistamaan yksittäisiä luita, mutta jos luita sattuu kertymään isompi kasa ja on leivinuunin lämmityskausi tai kesällä sopivasti nuotio valmiina, niin ei tämä liian iso urakka ollut myöhemmin toistettavaksi. Päätyypähän taas vähän vähemmän biojätettä sekajätteisiin.

Valkoisen lehtosinilatvan taimet alkavat olla koulintakokoisia.

Myös sellereitä pääsee jo koulimaan. Näitä on kiva koulia, kun tuoksuvat niin hyvälle.

Toin yhden syyskylvöruukun sekä tammikuun alussa tehtyjä hankikylvöjä 2.3. sisälle. Ensimmäinen kaukasiantörmäkukan taimi nosti päätään 4.3. Tänä aamuna löysin myös kaksi loistosalvia 'Rose Queenin' tainta, joten eipä kauaa tarvinnut itämistä odotella. Muistin myös kylväneeni syksyllä muutamia loistokärhön siemeniä, jotka piti tuoda maaliskuun alussa sisälle. En vain enää muista, mihin ne syksyllä hautasin. Pitänee käydä kaivamassa syyskylvöruukut uudestaan esille ja tarkistaa joka ruukun merkinnät.

Osuin tällä kertaa melkein oikeaan kohtaan kylvölaatikoita kaivellessani. Toissa talvena kaivoin ensin metrin verran väärästä paikasta. Pitäisi ehkä merkitä laatikot pitkällä oksalla, niin ne löytyisivät helpommin myös silloin kun ovat hautautuneet paksun hangen alle.

Ensimmäinen kaukasiantörmäkukka kurkkii hiekan seasta. Nopeaa toimintaa!

Näyttää lupaavasti siltä, että pääsen vielä kevään aikana puutarhamyymälöihin. Itselleni tekemästäni kuntoiluhaasteesta on jo kolmasosa tavoitteista tullut täyteen. Lisäksi olen saanut tehtyä sen verran ylimääräisiä toistoja kaikkiin liikesarjoihin, että kasveihin käytettävissä oleva rahasummakin on kasvanut jo parilla eurolla. Kuntoillessani olen mietiskellyt, mitkä kasvit nousevat hankintalistan kärkeen. Tarvitsen ainakin pari valkokukkaista kärhöä, rotkolemmikin, sinivuokon (ihan minkä värisenä tahansa), sinikämmenen, valkoisen rentukan, jotain punalehtistä... Ja jos tuo aurinkopenkin kitulias mongolianvaahtera on taas kerran palelluttanut pätkän latvastaan, niin sen tilalle tulee joku kaunis pikkupuu tai syreeni tuomaan näkösuojaa naapuriin. Tässähän saa ihan tosissaan ähkiä kuntoillessa, jotta rahasumma kasvaa tarpeeksi suureksi ja riittää kaikkiin ostoksiin!

Maaliskuun alussa

Miten komeasti helmikuu vaihtuikaan maaliskuuksi! Helmikuun lopun plussakelit jatkuivat maaliskuun puolelle ja kaiken kruunaa upea auringonpaiste. Aurinko on kiivennyt jo sen verran korkealle, että valonsäteet ulottuvat metsän yli ikkunoista sisälle. Hangetkin ovat selvästi alkaneet painua, vaikka vielä saakin kahlata puolireisiä myöten umpihangessa, jos meinaa puutarhassa kierrellä.

Anopinkieli muutti eteläikkunalle saamaan valohoitoa. Toiveissa on saada se innostettua kukkimaan.

Vaihdoin viikonloppuna huonekasveille multia. Anopinkieltä en lähtenyt repimään ruukustaan irti, vaan kaavin ainoastaan pintamultaa pois ja laitoin vähän lannoitetta uuden mullan alle. Pitää katsoa ensi keväänä, joko kasvi tarvitsee suuremman ruukun juurilleen. Mullanvaihdon yhteydessä suihkuttelin kasveista talven pölyt pois. Puhtailla lehdillä kelpaa nauttia kevätauringosta.

Räystäistä kuuluu tiputuksen lisäksi välillä ihan lorinaakin, kun lumet sulavat vauhdilla katoilta. Auringossa lämmennyt tumma tiilikatto sulattaa lunta vielä pitkään senkin jälkeen kun aurinko on laskenut.

Linnut ovat alkaneet liikkua enemmän. Tiaisten lisäksi myös harakat ovat kerääntyneet parviksi. Tässä parvessa oli ainakin kuusi harakkaa, joista vain nämä kolme osuivat samaan kuvaan.

Taimipöydilläkin tapahtuu vauhdilla asioita. Ensimmäisenä itäneet hopeaputoukset on koulittu, samoin chilit ja kaukasiantörmäkukat. Perennakylvöksistä ainoastaan metsäkatkerossa, violetissa tarhakylmänkukassa, syys- ja amerikanvuokossa, purppurapunalatvassa sekä kivikkotörmäkukassa ei näy mitään, joten ne pääsevät lähipäivinä hankeen kylmäkäsittelyyn ja tilalle tuodaan muutama syyskylvöruukku sekä osa tammikuun hankikylvöistä.

Chilit ja osa hopeaputouksista.

Valkoiset tarhakylmänkukat ponnistavat mullasta höyhenhattu päässä.

Kelloköynnöksistä isoin kasvattelee jo ensimmäisiä kasvulehtiään. Oikeassa reunassa olevan pikkutaimen luulin nääntyvän jo ennen kuin se edes pääsee kunnolla alkuun. Se on kuitenkin piristynyt ja kurkottelee sitkeästi valoa kohti.

Talouspaperille kylvetty versotuskokeilu sai multaa päälleen, sillä pienetkin lehdet haihduttivat vauhdilla vettä ja taimet pääsivät kuivumaan jatkuvasti. Peittelyn jälkeen taimia alkoikin yllättäen puskea hirmuista vauhtia, joten osa itämättömistä siemenistä selvästi tarvitsi multaa itääkseen.

Kellarista viikonloppuna tuodut verenpisarat ovat alkaneet heräillä.

Purppurarevonhännät itävät erittäin nopeasti lämpimässä paikassa. Kuva on otettu noin 40 tuntia kylvämisen jälkeen. Pitänee kirjoittaa siemenpussiin, että näille ei tarvitse varata pitkää itämisaikaa.

Äidin alppiruusuvauvat ovat kasvaneet vauhdilla ja ovat jo koulintakokoisia.

Nauttikaahan nyt keväisestä auringonpaisteesta niin kauan kuin sitä riittää!

Synttärikärhö

Blogin kolmivuotissynttärit ovat tänään. Aika on mennyt tänä talvena niin vauhdilla, että asia meinasi ihan livahtaa ohi kokonaan. Jotain erityistä synttäripostaukseen teki mieli kuitenkin kehitellä, joten kävin läpi kärhöluetteloani ja muistelin, onko joku kaunotar kenties jäänyt vielä esittelemättä. 'Multi Blue' ei ole saanut omaa postaustaan ja kun muistiinpanojani selailin, huomasin, että olin ostanut sen juuri samana keväänä jolloin aloitin bloggaamisen. Eipä olisi voinut sattua paremmin! Ennen julkaisemattomia kuviakin löytyi kansioiden uumenista, joten syöksyin saman tien etsimään netin syövereistä tietoa.

'Multi Blue' on nimensä mukaisesti kerrannainen ja sininen (tai ennemminkin sinivioletti). Kuten monilla tummanvioleteilla kärhöillä, myös tällä nuoret versot ovat usein tummia.

'Multi Blue' kukki minulla vasta viime kesänä ensimmäistä kertaa kunnolla. Kukinta ei ollut kovin runsas vieressä komeilleeseen 'Hagley Hybridiin' verrattuna, mutta yksittäisen kukan loistokas ulkonäkö paikkasi vajautta kukkien määrässä. Kukinta kesti myös pitkään, kuten kärhöillä on tapana.

Vasta auenneessa kukassa keskusta on vielä hyvin maltillisen kokoinen. Tässä kukassa oli jännittävä väritys. Sen takana näkyy myös 'Multi Bluen' veikeä nuppu. Kuin Pikku Myy.

Kamerallani oli hyvin suuria vaikeuksia saada kukan väri toistumaan oikeanlaisena. Nyt en äkkiseltään muista, oliko tämän kukan terälehdissä oikeasti näin vaaleat juovat vai johtuiko sekin kameran asetuksista.

Tässä kuvassa kukan väri on luonnollisempi.

Jotkut kärhöt kukkivat vanhoilla versoilla kerrannaisina ja saman vuoden versoilla yksinkertaisena, mutta 'Multi Blue' tekee kumpaankin kerrannaiset kukat. Se on hyvä, sillä täällä IV-vyöhykkeellä vanhat versot usein paleltuvat maanrajaa myöten. Olen joskus nähnyt kuvissa 'Multi Bluella' omiani enemmän isoja terälehtiä ja miettinyt, ovatko ne sitten vanhojen versojen kukkia. Toinen mahdollisuus on se, että vasta vanhempi yksilö tekee näyttävämmät kukat myös uusiin versoihin. Kuinka teidän kärhönne käyttäytyvät? Oletteko nähneet nuorissa versoissa täysin kerrannaisia kukkia, joissa terälehtien koko pienenisi tasaisesti keskustaa kohti?

Vanhemmiten ulommat terälehdet karisevat ja jäljelle jää pörröinen "piikkipallo".

Aika vähän löysin loppujen lopuksi tietoa tästä kaunottaresta. Se on vuodelta 1983 ja jalostettu Hollannissa. Kasvattajan nimeksi on mainittu Bouter & Zoon, josta en löytänyt sen enempää tietoa. Ehkäpä taimisto, joka on jo lopettanut toimintansa? 'Multi Blue' on tunnetun loistokärhön 'The President' jälkeläinen. Sen pitäisi kasvaa 2-3,5 metriä korkeaksi. Omani on jäänyt toistaiseksi vain 1,5-metriseksi, mikä voi johtua kasvupaikan lisäksi myös kärhön nuoresta iästä. Kukkien halkaisija on 8-13cm. Kärhöä myydään myös nimillä 'Multiblue', 'Multi-Blue' sekä 'Tidal Wave'.

Kukkia oli viime kesänä vähän harvakseltaan auki ja niistäkin osa pujotteli seinäkkeen toiselle puolelle. Tähän kuvaan sain kuitenkin ikuistettua peräti viisi avonaista kukkaa.

Tässä kukka on parhaassa vaiheessaan. Pian ulommat terälehdet alkavat varista. Vieressä on jo uusi nuppu melkein valmiina avautumaan.

Kukkien alapinnalla on näyttävät raidat, joten ei haittaa, vaikka kärhö kasvaisi katselukorkeutta korkeammaksikin.

'Multi Blue' on yhdessä 'Hagley Hybridin' kanssa aika hemaiseva näky.

Jos yksityiskohtaisemmat tiedot ja kuvat kärhöistä kiinnostavat, niin tästä pääset lukemaan kahdeksan loistokärhön esittelyt. Löydät ne myös blogin selainversion oikeassa laidassa olevasta tunnisteluettelosta kohdasta historia. Synttäreitä vietetään täällä plussakelissä ja räntäsateessa, joten hanget jatkavat edelleen kasvamistaan. Jossain vaiheessa päivän mittaan aion koulia ensimmäisiä taimia. Mikäs sen parempaa puuhaa viikonlopulle! Ja koska huomisen jälkeen helmikuu on kääntynyt maaliskuuksi, voi ehkä maaliskuun ensimmäisiä kylvöjäkin siirtää muutaman päivän aikaisemmaksi. Ei kai se päivästä tai parista ole kiinni... Mukavaa helmikuun viimeistä viikonloppua!

Kepakonkuskauskeli

Nyt se suojasää tuli tännekin enkä oikein tiedä, iloitsisiko siitä vai harmittelisiko. Työmatkan ajelu kuraloskassa ei ole herkkua, mutta toisaalta tämä on mitä mainioin sää kuljettaa ensimmäinen kuorma kasveja kellarista sisälle heräilemään. Lasti toivottoman näköisiä kepakoita siirtyi kellarin pimeydestä valoisaan eteiseen ja osa peräti vierashuoneeseen lämpimämpään ja kasvivalon alle. Verenpisarat pudottavat kellarissa talvehtiessaan aina kaikki lehtensä eivätkä siksi ole tässä vaiheessa talvea kovin elinvoimaisen näköisiä. Oksia typistellessäni huomasin kuitenkin suurimman osan leikkauspinnoista olevan vihreitä, joten eiköhän silmuja ala pian näkyä.

Tässä on kaksi valko-violettia verenpisaraa, jotka saatan ehkä erottaa omiin ruukkuihinsa. Toinen verenpisararuukku pääsi vierashuoneeseen.

Kellarissa talvehtineet pelargonit ovat vähän kalpeita, mutta kaikki kuitenkin elossa. Leikkasin ne aika lyhyiksi, sillä osa kasvoi viime kesänä vaakatasoon. Hopeaputoukset pärjäsivät kellarissa mainiosti.

Viime talvena ainoastaan eteisessä talvehtineista hopeaputouksista osa selvisi ja kaikki kellarissa olleet kuolivat. Tänä talvena tilanne on päinvastoin, sillä kellarissa talvehtineet ovat kaikki elossa ja eteisessä talvehtineista osa näyttää varsin kehnoilta. Onneksi siemenkylvöt onnistuivat hyvin ja tarvittaessa pistokkaista saa nopeasti lisää taimia, jos on tarvis.

Eteisessä talvehtineet pelakuut ovat vihreämpiä, mutta hopeaputoukset vähän vaisumman näköisiä. Etualan kepakko on kellarista tuotu pasuunakukka, jonka oksista osa oli kuivunut.

Riippapelakuu on viettänyt koko talven eteisen valoisimmassa kohdassa, mutta on silti varsin hontelo ruipelo. Oksien kärjissä on joitakin lehtitupsuja, mutta ehkä se tästä alkaa taas tuuhettua.

Kellariin jäivät vielä syyssyrikkä, kärhöt, hortensiat, afrikansinisarja, karjalanneidot, daalia sekä gladiolukset. Maaliskuun puolivälin tienoilla sisälle pääsevät afrikansinisarja sekä karjalanneidot. Daalia ja gladiolukset saavat odotella huhtikuulle ja loput yritän pitää kellarissa siihen saakka, että ne saa nostaa suoraan ulkovarastoon. Tämä on siis suunnitelma, kevät näyttää sen, pitääkö se vai tuleeko muutoksia.

Jättiverbena näyttää aika kurjalta, mutta ehkä lämpö ja lisävalo saavat senkin heräämään.

Kävin aamupäivällä ennen kasvien kuljetusta ulkoilemassa sen verran, että madalsin hankia luumupuiden ympäriltä ja mittasin lumensyvyyden. Lämpötila oli vasta kohonnut nollan tienoille, joten sain muistiin tähänastisen talven huippulukemat. Vähän jäi talven 2018 ennätys vajaaksi, sillä silloin meillä oli näihin aikoihin peräti 80cm lunta. Lumessa kahlatessa sai kyllä hien pintaan nytkin, sillä jalka upposi tasaisessa pakkaslumihötössä maanpintaan saakka ja tuulen kinostamissa kohdissa joutui jo harkitsemaan, olisiko eteneminen nopeampaa kävelemällä vai kroolaamalla. Onneksi jäniksetkin ovat pysyneet poissa pihalta, joten luumupuut olivat turvassa, vaikka verkot olivat paikoin jo melkein hautautuneet hankeen. Yritin kaivellessani tutkia, ovatko pupujussit kenties siirtyneet pomppimisen sijaan sukellustyyliin, mutta en löytänyt tunneleita. Hyvä niin, ei ole ikävä talttahampaisia pomppupettereitä.

Mittasin aamulla lumensyvyydeksi 72cm.

Ennusteiden mukaan lämmintä säätä näyttäisi olevan suunnilleen viikon verran. Jännä nähdä, miten paljon hanget ehtivät siinä ajassa painua. Joko olette tuoneet kasveja heräilemään vai odotatteko vielä kevättä?

Tekniikka petti

Olipas aikamoinen viikonloppu! Lauantaina vanha tietokoneeni sanoi yhteistyösopimuksensa irti ja viikonloppusuunnitelmat vaihtuivat uuden koneen hankintaan ja käyttöönottoon. Isäntä sai onneksi sen verran elvytettyä vanhaa konetta, että saatiin sieltä varmuuskopioitua tärkeimmät tiedostot ulkoiselle kovalevylle. Varmuuskopioin edellisen kerran kuvakansioitani joskus syksyllä, joten aika paljon kuvia meinasi jäädä elottoman koneen syövereihin. Ehkä kymmenen vuotta olikin jo hyvä ikä tietokoneelle ja on aika kiittää (pieniä hermoromahduksiakin aiheuttaneista) palvelusvuosista. Uusi kone on osoittautunut vanhaa huomattavasti nopeammaksi ja hiljaisemmaksi, tosin hiiren kanssa emme ole tulleet vielä ystäviksi. Ehkä sekin korjaantuu ajan kanssa.

Esikko kukkii iloisesti eteisessä.

Jos siis ehditte ihmetellä pientä blogihiljaisuutta, niin se johtuu vain siitä, että lumityöt ja tietokoneongelmat haukkasivat leijonanosan ajastani. Pikkuisen yritin selailla joutohetkinä puhelimesta postauksianne, mutta tuskastuin sillä kommentointiin.

Lunta on satanut joka päivä enemmän tai vähemmän. Hangessa kahlataan jo haaroväliä myöten ja kolatessa joutuu työntämään lunta entistä korkeammalle.

Lapset halusivat kylvää siemeniä versotettavaksi ja koska multa oli aika lopussa, ajattelin kokeilla, riittäisikö pelkkä talouspaperi kylvöalustaksi. Kylvimme sinapin, punajuuren, rucolan, retiisin ja tatsoin siemeniä yhteen rasiaan ja herneitä toiseen. Kiireisille tai niille, jotka unohtavat kylvää pääsiäisruohot ajoissa, suosittelen rucolaa: sen siemenet puskivat sirkkajuuret jo vuorokauden sisällä kylvöstä. Kaksi päivää kylvöstä sirkkalehdet olivat nousseet ja valoon siirrettyinä alkoivat pian vihertääkin.

Vuorokausi kylvöstä herneet ovat pullistuneet ja rucolassa näkyy juuria (vaaleanruskeat siemenet keskellä vasemmanpuoleista rasiaa).

Kaksi päivää kylvöstä kaikissa lajeissa näkyy edes pikkuisen elämää. Sinappi (oikeassa reunassa) näyttäisi olevan toiseksi nopein.

Sinapin siemenet tekivät pörröiset juuret ja hauskasti eri värisiä lehtisykeröitä.

Kolme päivää kylvöstä myös muutama tatsoi (vasemmassa reunassa) on saanut sirkkalehdet aikaiseksi.

Samassa ajassa herneenversot alkavat vasta miettiä siemenestä kurkistelua.

Talouspaperi kylvöalustana toimi hyvin niin kauan kun kylvöksillä ei ollut sirkkalehtiä haihduttamassa kosteutta. Vaikka paperia oli useampi kerros, löysin eräänä aamuna taimet pitkin pituuttaan rutikuivan paperin päältä. Punajuuret, retiisit ja tatsoit kärsivät eniten eikä niistä ehditty saada edes maistiaisia. Tosin kaikki niiden siemenet eivät edes ehtineet itää, mikä saattoi johtua myös siitä, että niiden parasta ennen päiväykset olivat menneet jo ajat sitten umpeen. Suurin osa rucolan ja sinapin taimista virkistyi vettä saatuaan, joten peittelin koko kylvöksen mullalla. Ehkä hitaammin itävät siemenetkin alkavat pian kasvaa kun kosteus pysyy tasaisempana.

Nestorikin oli käynyt siemenostoksilla ja suunnitteli Minnin kanssa kylvöjen aloittamista. Mitähän kaikkea Nestorin puutarhassa kesällä kasvaakaan?

Olen tänä keväänä kerännyt ja kylvänyt paljon hopeaputouksen siemeniä. Ensimmäinen kylvös vasta kerätyistä siemenistä iti hyvin, mutta ongelmaksi muodostui siemenkuorien huono irtoaminen. Seuraavaan erään kylvin kolmisen viikkoa aikaisemmin kerättyjä siemeniä, joita liotin pari tuntia ennen kylvöä. Löysin myös talvehtivista hopeaputouksista lisää siemeniä, jotka kylvin vertailun vuoksi saman tien. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hopeaputouksen kanssa tuoreus on valttia ja ne siemenet, jotka itävät ensimmäisenä, myös pääsevät omin neuvoin irti siemenkuoristaan. Ehkä teen ensi vuonna vertailun siitä, onko vaaleissa vai tummissa siemenissä eroja itävyyden ja siemenkuorista eroon pääsemisen suhteen. Nyt taimia on joka tapauksessa riittävästi tämän kesän tarpeisiin.

Yläpuolelle on kylvetty aikaisemmin kerätyt siemenet, jotka on liotettu ennen kylvöä. Alapuolella saman tien keräämisen jälkeen kylvetyt siemenet.

Navettapiialla näytti olevan komea kokoelma verililjapuita (vai viherliljapuitako ne nyt virallisesti olivat?). Minulla on vain tämä yksi, mutta se onkin näin komeasti hengissä.

Täällä tuiskuttaa taas lunta ja pakkastakin on aivan liikaa. Tuulen kanssa yhdistelmä tunkee suoraan paksujenkin toppavaatteiden läpi suoraan luihin ja ytimiin. Ilmeisesti loppuviikolle on luvattu lämpimämpää. Jään odottamaan niitä ja toivon, että vesisateet pysyvät loitolla. Pikkupakkanen olisi juuri passeli säätila maaliskuun lopulle saakka. Iloista viikon jatkoa!

Suunnitelmaa pukkaa

Nyt pääsette taas kurkistamaan erään ajatushautomon tuloksena syntyneitä tuherruksia, sillä talven yli muhinut suunnitelmakeitos alkaa olla pureskeltavassa kunnossa. Marraskuun puolivälissä siivoilin pihaa talvikuntoon ja jäin seisoskelemaan pidemmäksi aikaa vanhan kasvimaan nurkalle. Aluehan alkoi muuttua kesän aikana kärhökaaren laajennukseksi ja uudeksi majapenkiksi, mutta muutos jäi marjapensaiden puoleisesta reunasta vähän kesken. Kasvimaan reuna rajasi alueen melko suoraviivaisesti nurmikkoon, mutta monien muutosten myötä vanha ratkaisu ei sovi enää joukkoon. Maanpinta muodostaa myös matalan painanteen, joka syvenee tontin laitaa kohti ja siitäpä tuli mieleen, saisiko syvimpään kohtaan tehtyä pienen kosteikon. Merkitsin linjoja naruilla, kuvasin ja mietin, hautaisiko koko ajatuksen saman tien vai tulisiko siitä jotain.

Mallailin narulla istutusalueen reunaa. Polku muodostuisi luontevasti notkon kohdalle.

Suo ratkaisisi myös erään pintavesiongelman. Autotallin nurkalle on nimittäin kertynyt pieni vesilammikko joka kevät siinä vaiheessa kun lumet alkavat sulaa ja maa on vielä roudassa. Toissa kesänä tekemäni muutokset rakennuksen nurkalla siirsivät lammikkoa jo hitusen oikeaan suuntaan, joten suunnitelmana on ohjata uuden polun avulla vedet vielä tehokkaammin suoraan alamäkeen kohti syvintä notkoa. Koko ongelman toisaalta ratkaisisi se, että kolaisi talvella osan lumesta kauemmas rakennuksesta, mutta ei puututa nyt siihen. Kukkapenkkiähän tässä ollaan suunnittelemassa!

Ja sitten paintilla mallipiirustusta. Kuvan teksteistä ei varmaan saa selvää, mutta avataan niitä seuraavaksi.

Majapenkin istutussuunnitelma kun oli jäänyt totaalisen jumiin, niin samalla sain siihenkin uutta puhtia. Istutin kesällä sinne aikamoisen määrän jaloangervo 'Cattleyaa', sillä taimia oli ja paikka oli sopivasti vapaana. Niiden kaveriksi tulisi valkokirjavaa kuunliljaa, jota minulla on takapihalla jo jaettavaksi asti ja ehkäpä äidin kuunliljapenkistä voi saada muutaman jakopalan lisää, jos nätisti pyytää. Notkon toisella reunalla pienellä kumpareella kasvaa raparperia ja tarhakulleroita, jotka saavat jäädäkin sinne. Raparperin kaveriksi siirrän takapihalta rantakukkaa, joka ei ole oikein viihtynyt siellä. Rantakukka myös kookkaana kasvina saattaisi pärjätä tontin laidalta puskeville nokkosille. Raparperin eteen ja majapenkin reunaan jää melko jyrkkä luiska, jossa kasvaa toistaiseksi vain muutama lehtoimikkä. Majapenkin etupihanpuoleiseen reunaan jaloangervojen ja kuunliljojen eteen tulisi mm. esikoita, haltiankukkaa (jos selviävät talvesta) ja rikkoviuhkaa.

Marjapensaiden suunnalta näytti marraskuussa tältä. Huonosti erottuvan verkkotötterön kohdalla melko keskellä yläreunaa on kuutamohortensia. Pientä maansiirtoakin tarvitaan, jotta polku kulkisi suon tasalla.

Suon ylittävät astinkivet johtavat majapenkin takana kulkevalle polulle. Kivistä yksi odottaa parin metrin päässä ja toivon loppujen löytyvän aluetta kaivellessa. Kuutamohortensiasta olisi tarkoitus tulla 3-5-runkoinen pikkupuu, jotta se muodostaisi visuaalisen parin majapenkin toisella puolella oleville syreeneille eikä myöskään tukkisi koko polkua.

Sama paikka näyttää toivottavasti joskus tulevaisuudessa tältä. Puutarhakompostorin peittää kesäaikaan saksankirveli.

Sitten tuleekin se hankalin osuus, eli itse suo. Tai kylmä ja kostea painanne, mikä ikinä siitä sitten käytännössä tuleekin. Pohja on melko varmasti sinistä savea, pinnassa voi olla 5-20cm parempaa multaa. Paikka on varjoisa ja vähintään kostea, mutta on mahdollista, että notkoon kertyy varsinkin keväisin vettä. Keksittekö matalia kasveja, jotka viihtyisivät näissä oloissa ja pysyisivät suht kiltisti paikoillaan? Itse suo kun ei kovin paljoa yli kahta neliötä varmastikaan olisi, niin sinne ei kaivata metrisiä maailmanvaltaajia. Yksi ehdokas on suo-orvokki, jota voisin kokeilla kasvattaa pistokkaista. Sitä kun luonnostaan kasvaa tuossa tontin lähellä kulkevan ojan pohjalla.

Ja vielä ilmakuva. Kuva on otettu heinäkuussa, joten älkää välittäkö kasvilavojen kulmista ja vanhoista käytävistä, ne on jo poistettu. Limenvihreät sutut merkkaavat suon reunan luiskaa.

Seuraava ei nyt liity tähän suoaiheeseen juuri mitenkään, mutta olkoon vaikka loppukevennyksenä. En ole kovin liikunnallinen tyyppi ja oikeastaan liikunta ja kuntoilu on minusta melko tylsää puuhaa. Tiedän, että pitäisi kuntoilla ja olenkin silloin tällöin tehnyt jotain (lähinnä siis silloin, kun jotain kohtaa on alkanut kolottaa), mutta oma hyvinvointi ei ole riittävän hyvä motivaattori. Lisäksi mitä tahansa liikuntasuoritusta on aina seurannut puolen tunnin päästä alkava sietämätön palelu, joka jatkuu jopa tuntikausia. Suoranainen painajainen vilukissojen kuningattarelle! Koska työpäiväni menevät pääosin istuskellessa ja auton ratissa, päätin tehdä itselleni kunto-ohjelman, jossa olisi tarpeeksi motivoiva palkinto voittamaan kaikki kuntoiluun liittyvät vastenmielisyydet. Valikoin viisi lihaskuntoliikettä ja päätin, kuinka monta toistoa tarvitaan merkinnän saamiseen. Kun saan jokaiseen kohtaan merkinnän 30 päivältä, saan tuhlata puutarhaliikkeeseen 25 euroa. Ja jotta kuntoilu motivoisi vielä enemmän, päätin, että palkintoon lisätään pieni bonus, jos saan tehtyä jotain liikettä vähintään viisi kappaletta yli vähimmäismäärän. Saan tehdä liikkeet milloin vain eikä kaikkia liikkeitä ole pakko tehdä samana päivänä. Ainoa sääntö on se, että yksi liikesarja (ja mahdolliset bonustoistot) pitää vetää kerralla, jotta siitä saisi merkinnän. Bonuksen suuruuden päätän sitten, kun merkintöjä alkaa kertyä taulukkoon enemmän ja näen, olenko arvioinut toistojen määrän liian helposti saavutettavaksi. Ja tokihan siihen vaikuttaa myös hankittavien kasvien listan pituus, mutta se jääköön vain meidän salaisuudeksemme. Listaa voisikin alkaa nyt kasvattaa kosteikkokasvien osalta...