Suunnitelmaa pukkaa

Nyt pääsette taas kurkistamaan erään ajatushautomon tuloksena syntyneitä tuherruksia, sillä talven yli muhinut suunnitelmakeitos alkaa olla pureskeltavassa kunnossa. Marraskuun puolivälissä siivoilin pihaa talvikuntoon ja jäin seisoskelemaan pidemmäksi aikaa vanhan kasvimaan nurkalle. Aluehan alkoi muuttua kesän aikana kärhökaaren laajennukseksi ja uudeksi majapenkiksi, mutta muutos jäi marjapensaiden puoleisesta reunasta vähän kesken. Kasvimaan reuna rajasi alueen melko suoraviivaisesti nurmikkoon, mutta monien muutosten myötä vanha ratkaisu ei sovi enää joukkoon. Maanpinta muodostaa myös matalan painanteen, joka syvenee tontin laitaa kohti ja siitäpä tuli mieleen, saisiko syvimpään kohtaan tehtyä pienen kosteikon. Merkitsin linjoja naruilla, kuvasin ja mietin, hautaisiko koko ajatuksen saman tien vai tulisiko siitä jotain.

Mallailin narulla istutusalueen reunaa. Polku muodostuisi luontevasti notkon kohdalle.

Suo ratkaisisi myös erään pintavesiongelman. Autotallin nurkalle on nimittäin kertynyt pieni vesilammikko joka kevät siinä vaiheessa kun lumet alkavat sulaa ja maa on vielä roudassa. Toissa kesänä tekemäni muutokset rakennuksen nurkalla siirsivät lammikkoa jo hitusen oikeaan suuntaan, joten suunnitelmana on ohjata uuden polun avulla vedet vielä tehokkaammin suoraan alamäkeen kohti syvintä notkoa. Koko ongelman toisaalta ratkaisisi se, että kolaisi talvella osan lumesta kauemmas rakennuksesta, mutta ei puututa nyt siihen. Kukkapenkkiähän tässä ollaan suunnittelemassa!

Ja sitten paintilla mallipiirustusta. Kuvan teksteistä ei varmaan saa selvää, mutta avataan niitä seuraavaksi.

Majapenkin istutussuunnitelma kun oli jäänyt totaalisen jumiin, niin samalla sain siihenkin uutta puhtia. Istutin kesällä sinne aikamoisen määrän jaloangervo 'Cattleyaa', sillä taimia oli ja paikka oli sopivasti vapaana. Niiden kaveriksi tulisi valkokirjavaa kuunliljaa, jota minulla on takapihalla jo jaettavaksi asti ja ehkäpä äidin kuunliljapenkistä voi saada muutaman jakopalan lisää, jos nätisti pyytää. Notkon toisella reunalla pienellä kumpareella kasvaa raparperia ja tarhakulleroita, jotka saavat jäädäkin sinne. Raparperin kaveriksi siirrän takapihalta rantakukkaa, joka ei ole oikein viihtynyt siellä. Rantakukka myös kookkaana kasvina saattaisi pärjätä tontin laidalta puskeville nokkosille. Raparperin eteen ja majapenkin reunaan jää melko jyrkkä luiska, jossa kasvaa toistaiseksi vain muutama lehtoimikkä. Majapenkin etupihanpuoleiseen reunaan jaloangervojen ja kuunliljojen eteen tulisi mm. esikoita, haltiankukkaa (jos selviävät talvesta) ja rikkoviuhkaa.

Marjapensaiden suunnalta näytti marraskuussa tältä. Huonosti erottuvan verkkotötterön kohdalla melko keskellä yläreunaa on kuutamohortensia. Pientä maansiirtoakin tarvitaan, jotta polku kulkisi suon tasalla.

Suon ylittävät astinkivet johtavat majapenkin takana kulkevalle polulle. Kivistä yksi odottaa parin metrin päässä ja toivon loppujen löytyvän aluetta kaivellessa. Kuutamohortensiasta olisi tarkoitus tulla 3-5-runkoinen pikkupuu, jotta se muodostaisi visuaalisen parin majapenkin toisella puolella oleville syreeneille eikä myöskään tukkisi koko polkua.

Sama paikka näyttää toivottavasti joskus tulevaisuudessa tältä. Puutarhakompostorin peittää kesäaikaan saksankirveli.

Sitten tuleekin se hankalin osuus, eli itse suo. Tai kylmä ja kostea painanne, mikä ikinä siitä sitten käytännössä tuleekin. Pohja on melko varmasti sinistä savea, pinnassa voi olla 5-20cm parempaa multaa. Paikka on varjoisa ja vähintään kostea, mutta on mahdollista, että notkoon kertyy varsinkin keväisin vettä. Keksittekö matalia kasveja, jotka viihtyisivät näissä oloissa ja pysyisivät suht kiltisti paikoillaan? Itse suo kun ei kovin paljoa yli kahta neliötä varmastikaan olisi, niin sinne ei kaivata metrisiä maailmanvaltaajia. Yksi ehdokas on suo-orvokki, jota voisin kokeilla kasvattaa pistokkaista. Sitä kun luonnostaan kasvaa tuossa tontin lähellä kulkevan ojan pohjalla.

Ja vielä ilmakuva. Kuva on otettu heinäkuussa, joten älkää välittäkö kasvilavojen kulmista ja vanhoista käytävistä, ne on jo poistettu. Limenvihreät sutut merkkaavat suon reunan luiskaa.

Seuraava ei nyt liity tähän suoaiheeseen juuri mitenkään, mutta olkoon vaikka loppukevennyksenä. En ole kovin liikunnallinen tyyppi ja oikeastaan liikunta ja kuntoilu on minusta melko tylsää puuhaa. Tiedän, että pitäisi kuntoilla ja olenkin silloin tällöin tehnyt jotain (lähinnä siis silloin, kun jotain kohtaa on alkanut kolottaa), mutta oma hyvinvointi ei ole riittävän hyvä motivaattori. Lisäksi mitä tahansa liikuntasuoritusta on aina seurannut puolen tunnin päästä alkava sietämätön palelu, joka jatkuu jopa tuntikausia. Suoranainen painajainen vilukissojen kuningattarelle! Koska työpäiväni menevät pääosin istuskellessa ja auton ratissa, päätin tehdä itselleni kunto-ohjelman, jossa olisi tarpeeksi motivoiva palkinto voittamaan kaikki kuntoiluun liittyvät vastenmielisyydet. Valikoin viisi lihaskuntoliikettä ja päätin, kuinka monta toistoa tarvitaan merkinnän saamiseen. Kun saan jokaiseen kohtaan merkinnän 30 päivältä, saan tuhlata puutarhaliikkeeseen 25 euroa. Ja jotta kuntoilu motivoisi vielä enemmän, päätin, että palkintoon lisätään pieni bonus, jos saan tehtyä jotain liikettä vähintään viisi kappaletta yli vähimmäismäärän. Saan tehdä liikkeet milloin vain eikä kaikkia liikkeitä ole pakko tehdä samana päivänä. Ainoa sääntö on se, että yksi liikesarja (ja mahdolliset bonustoistot) pitää vetää kerralla, jotta siitä saisi merkinnän. Bonuksen suuruuden päätän sitten, kun merkintöjä alkaa kertyä taulukkoon enemmän ja näen, olenko arvioinut toistojen määrän liian helposti saavutettavaksi. Ja tokihan siihen vaikuttaa myös hankittavien kasvien listan pituus, mutta se jääköön vain meidän salaisuudeksemme. Listaa voisikin alkaa nyt kasvattaa kosteikkokasvien osalta...