Kepakonkuskauskeli

Nyt se suojasää tuli tännekin enkä oikein tiedä, iloitsisiko siitä vai harmittelisiko. Työmatkan ajelu kuraloskassa ei ole herkkua, mutta toisaalta tämä on mitä mainioin sää kuljettaa ensimmäinen kuorma kasveja kellarista sisälle heräilemään. Lasti toivottoman näköisiä kepakoita siirtyi kellarin pimeydestä valoisaan eteiseen ja osa peräti vierashuoneeseen lämpimämpään ja kasvivalon alle. Verenpisarat pudottavat kellarissa talvehtiessaan aina kaikki lehtensä eivätkä siksi ole tässä vaiheessa talvea kovin elinvoimaisen näköisiä. Oksia typistellessäni huomasin kuitenkin suurimman osan leikkauspinnoista olevan vihreitä, joten eiköhän silmuja ala pian näkyä.

Tässä on kaksi valko-violettia verenpisaraa, jotka saatan ehkä erottaa omiin ruukkuihinsa. Toinen verenpisararuukku pääsi vierashuoneeseen.

Kellarissa talvehtineet pelargonit ovat vähän kalpeita, mutta kaikki kuitenkin elossa. Leikkasin ne aika lyhyiksi, sillä osa kasvoi viime kesänä vaakatasoon. Hopeaputoukset pärjäsivät kellarissa mainiosti.

Viime talvena ainoastaan eteisessä talvehtineista hopeaputouksista osa selvisi ja kaikki kellarissa olleet kuolivat. Tänä talvena tilanne on päinvastoin, sillä kellarissa talvehtineet ovat kaikki elossa ja eteisessä talvehtineista osa näyttää varsin kehnoilta. Onneksi siemenkylvöt onnistuivat hyvin ja tarvittaessa pistokkaista saa nopeasti lisää taimia, jos on tarvis.

Eteisessä talvehtineet pelakuut ovat vihreämpiä, mutta hopeaputoukset vähän vaisumman näköisiä. Etualan kepakko on kellarista tuotu pasuunakukka, jonka oksista osa oli kuivunut.

Riippapelakuu on viettänyt koko talven eteisen valoisimmassa kohdassa, mutta on silti varsin hontelo ruipelo. Oksien kärjissä on joitakin lehtitupsuja, mutta ehkä se tästä alkaa taas tuuhettua.

Kellariin jäivät vielä syyssyrikkä, kärhöt, hortensiat, afrikansinisarja, karjalanneidot, daalia sekä gladiolukset. Maaliskuun puolivälin tienoilla sisälle pääsevät afrikansinisarja sekä karjalanneidot. Daalia ja gladiolukset saavat odotella huhtikuulle ja loput yritän pitää kellarissa siihen saakka, että ne saa nostaa suoraan ulkovarastoon. Tämä on siis suunnitelma, kevät näyttää sen, pitääkö se vai tuleeko muutoksia.

Jättiverbena näyttää aika kurjalta, mutta ehkä lämpö ja lisävalo saavat senkin heräämään.

Kävin aamupäivällä ennen kasvien kuljetusta ulkoilemassa sen verran, että madalsin hankia luumupuiden ympäriltä ja mittasin lumensyvyyden. Lämpötila oli vasta kohonnut nollan tienoille, joten sain muistiin tähänastisen talven huippulukemat. Vähän jäi talven 2018 ennätys vajaaksi, sillä silloin meillä oli näihin aikoihin peräti 80cm lunta. Lumessa kahlatessa sai kyllä hien pintaan nytkin, sillä jalka upposi tasaisessa pakkaslumihötössä maanpintaan saakka ja tuulen kinostamissa kohdissa joutui jo harkitsemaan, olisiko eteneminen nopeampaa kävelemällä vai kroolaamalla. Onneksi jäniksetkin ovat pysyneet poissa pihalta, joten luumupuut olivat turvassa, vaikka verkot olivat paikoin jo melkein hautautuneet hankeen. Yritin kaivellessani tutkia, ovatko pupujussit kenties siirtyneet pomppimisen sijaan sukellustyyliin, mutta en löytänyt tunneleita. Hyvä niin, ei ole ikävä talttahampaisia pomppupettereitä.

Mittasin aamulla lumensyvyydeksi 72cm.

Ennusteiden mukaan lämmintä säätä näyttäisi olevan suunnilleen viikon verran. Jännä nähdä, miten paljon hanget ehtivät siinä ajassa painua. Joko olette tuoneet kasveja heräilemään vai odotatteko vielä kevättä?