Tammikuun tilannekatsaus

Tulppaanit ilahduttavat talven keskellä.

Päivän ohjelma on ollut tänä talvena harvinaisen selvä: aamu aloitetaan joko lumitöillä tai hakemalla puita uuniin. Aika usein työlistalla on ollut molemmat, kun lämpömittarin lukema on alkanut kolmosella. Enpä muista yhtään talvea, jolloin olisi ollut näin monta kertaa -30 asteen pakkasia eikä talvesta ole mennyt vielä puoliakaan! En myöskään ollut kirjoittanut aiemmin puutarhapäiväkirjaani yhtään merkintää -35 asteen pakkasista, joten tämä talvi taidetaan laittaa muistikirjoihin äärimmäisyyksien talvena. Äärimmäisyydet kun eivät rajoitu pelkkiin pakkaslukemiin, vaan luntakin on saanut lapioida harvinaisen usein.

Vasen polveni on pinkin viivan kohdalla, joten hangessa liikkuminen alkaa käydä jo kuntoilusta.

 Vaikka tuntuu, että näillä seuduilla tämä lumen määrä ei ole mitenkään poikkeuksellinen (vielä), selvisi aiempien vuosien kalenterimerkinnöistä kurja totuus. Mittasin tänään meidän pihalta useammasta paikasta 55-60cm:n lukemat, mikä on viitisen senttiä enemmän kuin koskaan tammikuun puolenvälin paikkeilla sinä aikana kun olemme tässä asuneet. Jonain vuonna tähän aikaan oli vain 25cm, suurimmaksi osaksi hangen syvyys on ollut neljänkymmenen sentin tienoilla. Perinteisesti helmi-maaliskuussa hanget ovat kasvaneet reipasta vauhtia. Toivon, että tämän talven lumet olisivat jo sataneet eikä koko talvena tulisi kovin montaa hiutaletta lisää.

Purppurapunalatvoilla on komeat hatut, kaulaliinat ja tumputkin. Muuten ei tarkene talventörröttäjätkään.

Saaripalstan Saila esitteli jonkun aikaa sitten puutarhansa lumihattuisia talventörröttäjiä. Juksasin hieman, kun kommentoin meillä talventörröttäjien rakentaneen iglut ympärilleen. Oikeasti ne ovat joko hautautuneet umpsukkeluksiin tai sitten kääriytyneet purppurapunalatvojen tapaan kunnon vällyihin. En vain halunnut toisen blogissa repostella meidän hangilla; teen sen omassa blogissani, heh. Vaikka taitaapa sitä lunta olla saman verran jo Etelä-Suomessakin, joten samassa lumiveneessä ollaan ihan porukalla. Hangen pinta on muuten purppurapunalatvojen kohdalla oikeasti tuossa aidan yläreunan yläpuolella. Tuuli on pyöritellyt sen verran lahjakkaasti lunta kukkavarsien ympärille, että niiden kohdalla on noin 90cm:n kinos. Onneksi ei ole vielä joka paikassa yhtä paljoa. Tässä eräänä päivänä yritin houkutella Karoa hankeen rämpimään. Koiranmitan yritettyään luovutti ja kääntyi takaisin. Ei suostunut tulemaan edes namin avulla pidemmälle. Enpä kyllä itsekään sitä tekisi, jos joutuisin rämpimään päälakeani myöten hangessa.

Näyttää siltä, että atsaleat ovat turvassa jänöiltä, vaikka verkon ympäriltä ei madaltaisikaan hankea.

Urakoin tänään jänisverkkojen ympäryksiä matalammiksi. Lumen lapiointi käy kevyemmin nyt kuin parin päivän päästä, jos ennustetut plussakelit toteutuvat. Luumupuiden ja alppikärhöjen ympärillä oli sen verran paljon lapioitavaa, että päätin uhkarohkeasti atsaleojen häkin niine hyvineen. Yhdestäkään atsaleasta ei näy edes latvan kärkeä hangen pinnalle, joten ehkäpä jänötkään eivät niitä lähde sieltä esiin kaivamaan. Lisäksi atsaleojen takana seinäkkeessä on maukasta loistokärhöä mutustettavaksi ja nuotiopaikan portissa lisää. Toistaiseksi jänikset eivät ole tulleet pihaan ollenkaan. Upottaa kai niitäkin liikaa. Tilanne muuttuu varmasti heti, kun hangen pinta vähän kostuu ja alkaa painua tiiviimmäksi. Niinpä laitoin pupuille pienen buffetin kohtaan, jossa meni aiemmin talvella yhdet jäljet.

Varjokujan portista revittyä kelloköynnöstä ja tuoksuhernettä. Taaempana on vapaasti mussutettavissa loistokärhöjä.

Toivottavasti pitkäkorvat maistelevat noita luvallisia eväitä mieluummin kuin taistelevat jänisverkkojen kanssa ja iskevät hampaansa puuvartisten oksiin tai runkoihin. Puutarhakierroksen jälkeen tarkistin kompostorin tilanteen. Puolivalmis massa ehti jäätyä alkutalven aikana enkä saanut kaivettua edellisen kerran kompostoria tyhjentäessäni kaikkea jäistä ainesta pois saati tiputettua jäljelle jäänyttä umpijäähän jämähtänyttä kerrosta kompostorin pohjalle. Niinpä sinne jäi tyhjennysluukun korkuinen tyhjä tila, joka tietenkin jäähdyttää kompostorin sisältöä alakautta. Tyhjennyksen jälkeen olen kaivanut säännöllisin väliajoin kuumavesipullon yläkautta sulattamaan jäätynyttä massaa ja toivonut, että mikrobitoiminnan kunnolla käynnistyttyä loput jäät sulavat ja kompostorin sisältö vajoaa itsestään alas. Kompostori on selvästi alkanut lämpenemään mutta ei aivan sitä vauhtia kuin olisin toivonut. Kovat pakkaset ovat varmasti hidastaneet käynnistymistä. Sain kuitenkin tänään hajoteltua yläkautta tökkimällä jäisen kerroksen niin hyvin, että tuoreempaa biojätettä valui kunnolla pohjalle. Jospa se kompostori nyt hurahtaisi kunnolla käyntiin. Seuraavaksi kulku suuntautui kellariin.

Syksyn alesipulit piipottavat jo innokkaasti.

Joskus lukijat ovat kysyneet, onko kellarissamme ikkunaa. Lampun valonkajo näyttää nimittäin välillä kuvissa siltä kuin ulkoa tulisi valoa. Siksipä otin ylläolevan kuvan tarkoituksella hieman ylempää ja eri kulmasta kuin normaalisti, jolloin paljastuu sekä ikkunaton seinä että kattovalo. Vasemmassa reunassa on oviaukko. Kellarin katto on aikalailla maanpinnan tasalla tai hieman alempana, joten kuinkapa sinne ikkunaa saisikaan. Toisaalta pysyypähän kellari paremmin tasalämpöisenä niin kesät kuin talvetkin, kun ei ole ikkunaa. Nyt siellä oli mittarin mukaan vain kaksi astetta lämmintä, mutta en laittanut vielä lämmitystä päälle, kun lattialla kylmimmässä kohdassa olevassa kastelukannussakaan ei ollut edes hentoa jääriitettä pinnassa. Tuskinpa ihan joka kohdassa niin kylmää on. Pitää kuitenkin vähän seurailla tilannetta, ettei käy kasveille hassusti. Eipähän siellä muuta kylmänarkaa olekaan kuin pari pelakuuta ja muutama gladioluksen mukula.

Loistokärhö SAMARITAN JO ('Evipo075') on jo innoissaan kasvuun lähdössä.

Kellarikärhöt heräilevät joka ikinen kevät tuskastuttavan aikaisin. Osaksi niiden takia kellari saa olla mahdollisimman viileä, sillä hennot valkoiset luikerot katkeilevat herkästi ja keräävät myös kirvoja riesakseen. Hidastin nyt hieman "Samariinin" kasvua pätkimällä pisimpiä versoja poikki. Kuten pikkutaimien latvominen, myös kärhöjen versojen katkaisu hidastaa hetkeksi aikaa kasvua ja kellarin viileydessä se hidastaa enemmänkin kuin vain hetken. Minikokoisessa 'Rouge Cardinalissa' oli pari hyvin pikkuruista versonalkua maanrajassa, viime syksyn uusin hankinta, 'Destiny' oli hieman pidemmällä. Syksyllä ruukussa runsaasti kukkineet 'Blekitny Aniol' ('Blue Angel') ja 'Hagley Hybrid' (jonka piti olla 'Multi Pink') olivat vielä melko lailla unten mailla. Tänä vuonna kellarissa ei ollutkaan useampia kärhöjä, jos siemenkylvöksiä ei lasketa. Kaikki puuvartiset olivat hienosti lepotilassa.

Vihreä ulkoeteinen.

Eteisessä on kaikki tai ainakin melkein kaikki kunnossa. Ikkunan edessä amppelissa roikkuva riippapelargoni on kerännyt taas pitkin talvea kirvoja riesakseen. Sen alle ikkunan eteen olisi voinut laittaa kukkahyllylle rosmariinin tai vaikka muratin, jos ei tarvitsisi varoa ylhäältä tiputtautuvia kirvoja. Nyt eteisen melkein valoisin paikka on tyhjillään ja rosmariiniressukka ikkunan puitteen kohdalla. Viherliljapuuhun kirvat eivät ole koskaan siirtyneet, joten se saa sentään olla lähempänä riippapelakuuta. Muratti oli aiemmin pelakuulaatikoiden yläpuolella vessan ikkunalla, mutta poistimme ikkunan alta naulakon, johon muratin iso ruukku nojasi. Turhaan naulakko siinä olikin, kun ei siihen kukaan koskaan laittanut (tai saanut laitettua) takkiaan roikkumaan. Nyt ikkunan eteen mahtuu ainoastaan pieniä ruukkuja. Tiedänpähän, mihin laitan kellarin sipulikukat sitten kun on aika tuoda niitä sisälle.

Muratti on nyt heti ulko-oven vieressä eteisen toisella seinustalla.

Luulen, että ensi kesä on riippapelakuuni viimeinen mahdollisuus ansaita seuraava talvehtimisvuosi. Saa olla suorastaan järkyttävän runsas kukinta ja voimakas kasvu, jotta viitsin taistella kirvojen kanssa. Onhan se ihan kohtuullisesti kukkinut ja kasvanut joka kesä, mutta ei mitenkään henkeäsalpaavan komeasti. Niinpä siitä luopuminen alkaa tuntua jo ihan realistiselta ajatukselta. Toki sitten pitää miettiä, mitä laittaisi pelakuun tilalle...