lauantai 13. tammikuuta 2024

Inkeri pisti tuulemaan!

Muistatteko, mitä Nestorin ja Minni-kissan huushollissa tapahtui viime talvena? Jos ette, niin täältä löytyy helmikuisia jorinoita muistinvirkistykseksi. Silloin Inkeri Kieloniitty muutti Nestorin kumppaniksi ja kuten naisilla yleensä, tavaraa riitti. Mietin jo, kuinka miniväki edes mahtuu asustamaan Nestorin pienessä kämpässä. Vaikka sopu onkin tainnut pääosin säilyä, niin välillä Nestori on ehkä joutunut pikkuisen koville määrätietoisen Inkerin naisellisessa otteessa. 

"Ei kai sentään ruusukuvioisia petivaatteita?!"
Nestorilla oli ennen paljon kapeampi sänky mutta eihän siihen kahta kotitonttua mahdu koisimaan. Niinpä asuntoon hankittiin niin leveä sänky kuin makuusoppeen mahtuu. Siksipä myöskin Nestorin vanhat petivaatteet piti korvata uusilla. Kuten naiset yleensä, Inkeri sai tahtonsa läpi vuodevaatteiden kuosien suhteen. Olohuonetta piti myös sisustaa, sillä eihän vanhaan keinutuoliin mahtunut kuin yksi kerrallaan istumaan. Sohva piti siis saada. Jos oikein tiukka (riita)tilanne sattuu tulemaan, hätätilanteessa sillä mahtuu yksi äkäinen tonttukin pötköttelemään. Jalat koukussa ainakin, jos ei muuten. Sohvan alaosassa on ulosvedettävä laatikko, sillä kunnollisia kaapistoja ei pieneen kämppään mahdu ja säilytystilaa tarvitaan aina.
Mitä se nainen nyt puuhaa? Näyttäisi olevan pitsinvirkkaus menossa.
"Eiih... pitikö sitä pitsiä nyt joka paikkaan tunkea? Mitähän ne tonttukaveritkin tästä tuumivat?"
Saunan eteinenkin on kokenut muodonmuutoksen. Nestorin vanha peili ja pieni hyllynpätkä sen edessä riittivät kyllä poikamiestontun hammasharjalle mutta naisilla niitä purkkeja ja purnukoita tunnetusti riittää. Niille Nestorin piti siis väsätä ihan kunnon hyllykkö. Ja olihan Inkerin muuttokuormassa myös iso seinäpeili, jolle tarvittiin sopiva paikka. Eihän nainen ilman peiliä pärjää! Vanha peili sai lähtöpassit ja Inkerin kuvastin tuli tilalle.
Tässä kelpaa Inkerin kaunistautua. Toilettilaukulle löytyi paremman puutteessa paikka penkin päältä.
Miniresidenssin paloturvallisuuskin on Inkerin tulon jälkeen parantunut selvästi: entinen avotakka sai nimittäin ihka oikeat luukut. Nyt ei vahingossa lentele kipinöitä tai peräti hiiliä lattialle. Se olisikin muuten aikamoinen katastrofi, sillä kämppä on rakennettu pääosin pahvista ja paperista. Itse asiassa takkakin on, joten ehkä ne luukut eivät lopulta vaikuttaneet paloturvallisuuteen lainkaan... No mutta tunnelma kuitenkin parani! Olohuoneen vanha, kiikkerä pikkupöytäkin sai Inkerin sisustuspuuskassa lähteä ja tilalle tuli matalampi sohvapöytä, johon Nestorin vanha pöytävalaisin sopi mainiosti. Se sopi Inkerinkin sisustusmakuun.
Pökköä pesään, jotta tulee lämmintä tupaan. Pikkukuvassa tarkemmin luukkujen yksityiskohtia.
Lämmin on tunnelma... Nyt ei jouda Inkeri virkkaamaankaan.
Talven tultua Nestori on tehnyt tulet takan lisäksi usein myös leivinuuniin ja siinähän pikkuväki on päässyt sitten leipomispuuhiinkin. Mitähän mahtaa minileipureiden käsissä syntyä? Hyvin näyttää homma sujuvan ja työnjakokin taitaa olla selvillä. Puuhellalla kotitontut kokkaavat joka päivä jotain. Minikämpässä kun ei kellaria kummoisempaa ruuansäilytystilaa ole.
Onkohan Nestori pääleipuri, kun on saanut essun ylleen? Vai onko Inkeri siistimpi keittiössä eikä siksi tarvitse essua?
Taitaa olla oikein jättisatsi karjalanpiirakoita tulossa tästä leipomosta; taikinaa vielä iso kasa ja puuroa täysi kattilallinen.
Nam!
Inkerikin osaa selvästi keittiöhommat. Nestori on tainnut käydä kalassa, kun on kuhafileet pannulla.
Nestori unohti kattaa aterimet, mutta äkkiäkös ne laatikosta hakee.
Oijoijoi, mitä herkkuja lautasilta löytyykään. On katettu ihan parempaakin Minibiaa pöytään.
Jälkkäriksi viinirypäleitä ja klementiinejä.
Minitalon puutarhassakin on laitettu tuulemaan. Postilaatikon vanha sijainti köysitikkaiden vasemmalla puolella oli kovin epäkäytännöllinen, joten se siirtyi tikkaiden oikealle puolelle. Nyt on Nestorin helpompi kolata lumet portaiden edestä. Joululahjaksi Nestori ja Inkeri saivat hienon lintujenruokinta-automaatin, jonka voitin Hurauskadun talot -blogin arvonnassa. Sopivaa ripustuspaikkaa sille ei ollut, joten puutarhaan piti "istuttaa" puu. Sisäremontin lisäksi tiedossa on siis lumien sulettua pientä puutarharemonttiakin, sillä kasvimaa ei enää taida mahtua entiselle paikalleen. Siinäpä on Nestorille ja Inkerille mukavaa tekemistä talvikuukausiksi, kun suunnittelevat puutarhan muutostöitä.
Talvisen puutarhan yksityiskohtia.
Tällaisia minikuulumisia tältä suunnalta.

10 kommenttia:

  1. Voi Nestorin epätoivoa :-D Ruusukuvioiset lakanat! Aivan ihanat kuviot kyllä... kelpaisivat tännekin.
    Ja yhden äkäisen tontun nukuttava sohva :-DDD
    Minni vaikuttaa varsin tyytyväiseltä. Sänky on nyt paremmin kissanmentävä, samoin sohva, kun on leveyttä ja pehmustetta.
    Upeat luukut takassa! Näyttää siltä, että miniväki viihtyy hyvin, vaikka ymmärrän Nestoria... hänestä tuntuu varmaan joskus siltä, että mihin hänen kotinsa ja tavaransa hävisivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä miehisyys karisee kun ruusukuvioisissa lakanoissa ja pitsikoristeisissa vuodevaatteissa joutuu nukkumaan :D Tuo kangas on minustakin kaunis. Ja sitä on vielä paljon jäljellä, joten riittää moniin näpertelyihin.
      Minnillähän olot kohenivat kummasti: paljon pehmoisia paikkoja käpertyä unille, palvelijoiden määrä tuplaantui ja luukkujen ansiosta takanreunuksellakin on turvallisempi käydä lämmittelemässä. Olen kyllä aikamoisen ylpeä noista takanluukuista ja varsinkin siitä, että sain niistä tehtyä myös avattavat. Koko luukkuhässäkkä piti tehdä helposti irrotettavaksi, jotta tulipesän alla olevan ledikynttilän saa sytytettyä. Kynttilässä on oikean liekin lailla lepattava valo, joten luukkujen ollessa kiinni näyttää siltä, että takassa palaisi tuli ihan oikeasti.
      Alun pienistä järkytyksistä huolimatta uskon, että Nestori on tyytyväinen Inkeriinsä. Hyvin sopuisasti näyttävät hyllyssään asustelevan.

      Poista
  2. Kyllä Nestorin nyt kelpaa asustaa hellästä huolenpidosta nauttien (turha marista lakanoiden kuosista tai pitseistä), eikös se tie vie miehen sydämeen vatsan kautta. Takan luukut ovat ällistyttävän onnistuneet, mietinkin tuota tulta, mutta onneksi siellä ei pala tuikku 😅.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla jo pieni alkujärkytys unohtunut Nestorilta. Juu, ei ole oikea tuikku, lediversio vain.

      Poista
  3. Nestorilla onkin nykyisin "kissanpäivät", vaikka hän ei ehkä ole vielä täysin selvillä parisuhteen parhaista puolista. Ottaahan se itsenäiseen elämään tottuneelle ukolle koville, kun illalla on luikahdettava kukkalakanoiden väliin ja kylppärissäkin saa partakonettaan etsiä naisihmisen kosmetiikan keskeltä. Inkeri taitaa vanhat metkut eli vatsan kauttahan tie miehen sydämeen vie. Nam, millaisia piirakoita ja lautasellakin lautasympyrän mukainen ateriakokonaisuus. Taitaa lautasetkin olla taattua Arabian tuotantoa. Mitähän kivaa pariskunta suunnittelee kesäksi puutarhaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tuo parisuhde-elämä ole jo vajaassa vuodessa tullut Nestorille tutuksi. Partakonetta Nestorilla ei onneksi ole, joten on yksi järkytys vähemmän siedettävänä. Enpä ole minipariskunnan uuden astiaston pohjia tarkistellut, mutta en ihmettelisi, jos siellä pikkuruinen piippuleima näkyisi. Kesän suunnitelmiakaan en vielä tiedä. Jää yllätykseksi.

      Poista
  4. Nestorilla on ollut selvästi hieman sopeutumisvaikeuksia määrätietoisen vaimon kanssa, mutta hyvin yhteiselo näyttää kaiken kaikkiaan kuitenkin sujuvan. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienet yhteentörmäykset silloin tällöin tekevät Nestorille varmasti vain hyvää :)

      Poista
  5. Ehkä Nestori selviää kukista, laittoi jo kukkaessunkin päällensä... tai ehkei ollut vaihtoehtoa. Onneksi takkatulen lämmössä on kiva istuskella näillä pakkasilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ei tosiaan ollut vaihtoehtoa :D Takkatulen lämpöä ei voita mikään, kun ulkona paukkuu pakkanen.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!