Välietappi

Keväisin tapahtuvan kasvien kellarista kaivelun syksyinen vastine on nyt alkanut täälläkin, tosin sen raportointi jäi vähän roikkumaan muiden puuhien vuoksi. Koska hommassa ei ole viikossa tapahtunut edistystä mihinkään suuntaan, ei ole vielä myöhäistä laittaa merkintää muistiin. Vaikka tahdin hidastuminen talvea kohti on todella tylsää, antaa se toisaalta myös armoa puutarhurille. Ei haittaa, vaikka kastelu tai muut huoltovälit venähtäisivät päivätolkulla, sillä valon ja lämmön puutteessa kasvitkin käyvät yhtä hitaalla kuin niiden hoitaja.

Kerrannaiskukkainen pelargoni kukkii vielä. Pinkki kukka taustalla on se monta vuotta kasvattamani jouluatsalea.

Ennen kuin kuskaan kasveja kellariin, nostan suurimman osan väliaikaissijoitukseen eteiseen tai ulkovarastoon. Eteiseen nostelen yleensä ne kasvit, jotka vielä kukkivat tai vaativat huonojen lehtien nyppimistä tai jotain muuta siistimistä ennen kellariin vientiä. Ja tietysti osa myös jää eteiseen koko talveksi. Tänä vuonna en jotenkin osannut ennakoida syksyn säitä, joten melkein kaikki kasvit olivat muutaman pakkasyön yli ulkona vain yksinkertainen harso päällään. Toki seinän varressa oli vähän suojaisampaa kuin muualla, mutta silti jouduin nyppimään pelargoneista jonkun verran paleltuneita lehtiä pois. Onneksi vain muutama versonkärki oli paleltunut, joten ei tarvinnut typistellä kasvustoja kovin paljoa. Ja siitä olin erittäin iloinen, että hurmaava 'Appleblossom' oli koko kasviröykkiön keskimmäisenä saanut sen verran hyvin suojaa kookkaammilta kasveilta, että ainoastaan kaksi lehdenkärkeä oli mustunut. Kerrankin sattui siis olemaan sen verran järkeä päässä, etten laittanut arinta kasvia reunimmaiseksi sen vuoksi, että se olisi helppo ottaa tarvittaessa sisälle.

Nämä ovat olleet jo pari viikkoa eteisessä. Ikkunan edessä oleva verenpisara, lattialla pieni pelargoniruukku sekä seinän vierestä ainakin yksi pelakuulaatikko ovat menossa kellariin.

Laatikkopelakuissa on yksinkertaiset kukat.

Verenpisarassa olisi vielä aika paljon nuppuja ja joitakin kukkiakin mutta lepokauden lähestyminen alkaa näkyä jo siinäkin.

Viime talvena pikkuikkunalla oli neljä murattia, nyt enää kaksi. Toinen on ollut keväästä saakka maassa ja isoin kaikista odottelee ulkovarastossa kellariin vientiä.

Minulla ei ole sisällä kovin montaa huonekasvia, sillä niille sopivia paikkoja ei liiemmälti ole eikä toisaalta moni kasvi viihdy täysvarjossa ja lämpimässä huoneilmassa. Eteisessä sen sijaan on kiva olla vihreyttä eikä viileässä ole valon vähyydestä juurikaan kasveille haittaa. Esimerkiksi muratit talvehtisivat varmasti myös kellarissa vallan mainiosti mutta ne näyttävät minusta kauniilta eteisen ja vessan välisellä ikkunalla, jossa moni muu kasvi ei pärjäisi. Eteisen valoisimmalle ikkunalle sijoitin jouluatsalean, rosmariinin ja pari pelakuuruukkua. Toinen pelakuista on lähdössä kellariin talveksi mutta toisen, sen 'Appleblossomin', siirrän tarpeen mukaan sisälle kasvivalon alle. Jos tulee -30 asteen pakkasia, eteisessä voi tulla sille vilu enkä tiedä, onko ulko-oven aukominen pienemmälläkään pakkasella sille mieleen. Rosmariinin talvehtimiseen suhtaudun ensimmäistä kertaa optimistisesti, sillä sama yksilö selvisi viime talven yli tuolla samalla ikkunalla. Niksi taisi olla tarpeeksi runsas kastelu ja nyt kun samanlaista hoitoa vaativa atsalea on sillä vieruskaverina, kastelukin tulee varmaan hoidettua aiempaa säntillisemmin. Atsalea alkaa lurpottaa lehtiään hyvin herkästi janoisena, joten se toimii hyvänä muistuttajana. Sormituntumaan ei parane luottaa, sillä kylmä multa tuntuu aina kostealta, vaikka se olisikin liian kuivaa nirppanokille.

Rosmariini on tuuhettunut paljon kesän aikana. Sen takana oleva pelargoni on menossa myös kellariin talveksi.

Eteisen kasvit on nyt kurkittu, joten siirrytään seuraavaksi ulkovarastoon. Siirsin sieltä viime viikonloppuna daalian, gladiolukset, suklaakosmoksen, verenpisaran, muutama puuvartisten pistokastaimen, afrikansinisarjan sekä yhden pelargonilaatikon jo kellarin puolelle. Varastoon piti nimittäin saada tilaa siihen saakka ulkona olleille kasveille. Ja niitähän oli! Kunhan kasvit saa pois, pääsee siivoamaan varastoa kaikesta sinne kesän aikana kulkeutuneesta mullasta, kasvien lehdistä ja muusta roskasta, sekä laittamaan tavarat omille paikoilleen odottamaan ensi kesää.

Kellarin luukun päällä on hieman pakkasen purema hortensia (hups!) sekä kaksi kärhöä.

Ikkunan edessä silityslaudan päällä lisää kärhöjä, alppiruusu (vasemmalla) sekä kellariin matkalla oleva muratti (piilottelee laitimmaisena oikealla).

Kärhöjä on tulossa kellariin peräti yksitoista kappaletta. Taitaa olla ennätys enkä yhtään ymmärrä, kuinka siinä pääsi näin käymään. Omien hankintojen lisäksi joukossa on äitini pistokaslisäyskokeiluja sekä kaksi äitini kukkapenkistä muun mylläämisen seurauksena löytynyttä alkua. Olin alkusyksystä äitini apuna peruskorjaamassa yhtä istutusta ja yli metrin päässä alkuperäisestä istutuspaikasta löytyi muutama kärhön verso melko hyväkuntoisella juuristolla. Sen istutin ruukkuun ja jätin äidilleni mutta hetken päästä löytyi eri kohdasta toinen, edellistä pienempi juurakko, joka hajosi kahteen palaseen. Toiseen palaseen jäi hento verso, toiseen vain kasvupisteen tapainen osa juurineen. Ruukutin molemmat ja sain mukaani. Kyseiseen penkkiin on istutettu varmaan 15 vuotta sitten 'Rouge Cardinal', 'Miss Bateman' ja 'Multi Blue', joista 'Rouge Cardinal' sinnitteli pisimpään näkyvillä. Kärhöt eivät oikein tuntuneet viihtyvän melko kuivassa paikassa ja sitten vuorimäntykin alkoi ahdistella niitä. Koska alkuperäisestä kohdasta ei löytynyt merkkiäkään kärhöistä, uskon, että joku niistä, ehkä Cardinal, päätti ottaa "jalat allensa" ja etsiä suotuisampaa asuinpaikkaa muiden kasvien seasta kunnes minä keskeytin vahingossa moisen toimenpiteen. Nyt onkin jännittävää seurata, selviävätkö juurakot talvesta ja mikä mahtaa olla pelastetun yksilön nimi. Tai voivathan ne kaikki olla eri kärhöjä, jos ovat aikanaan päättäneet yksissä tuumin lähteä vaellukselle niin kuin norsut konsanaan.

Edellisten lisäksi kellariin on menossa mustaluumu (lattialla oikealla) ja lankaköynnös (tikkaiden päällä). Alppiruusun taimi näkyy nyt paremmin.

Aiemmin kesällä suunnittelin talvettavani puolet alppiruusun siementaimista vielä toisenkin talven kellarissa ja puolet maassa mutta talvetettavien kasvien vain lisääntyessä päätin istuttaa niitä enemmän maahan. Kellariin valitsin yhden isoimmista taimista ja nyt toivon, että talvi olisi oikein suotuisa kaikille kasveille. Keväällä harmittaisi kovasti, jos kymmenestä reippaasta taimesta selviäisi vain yksi kellarissa talvehtinut yksilö. Kuvista puuttuu vielä iso syyssyrikkä, joka on edelleen kukkapenkissä eikä näytä hätkähtävän minkäänlaista säätä. Kunhan lämpötilat alkavat tippua pysyvämmin pakkaselle ja varastosta on kasvit nostettu kellariin, käyn kaivamassa syrikän ruukkuun ja leikkaan puskan pienemmäksi.

Kun kerta tuli aiemmin mainittua huonekasvit, niin esitelläänpä samalla vaivalla pullopuutarhan pilkkulehden kukintaa.

Melkein kaksi viikkoa on satanut vettä aamusta iltaan mutta nyt sää näyttäisi vihdoin kirkastuvan. Ensimmäistä kertaa näen jopa pienen vilahduksen sinistä taivasta pilvien raosta. Viimeiset jänisverkot on edelleen laittamatta mutta suunnitelmissa on uhmata tuulista säätä sen verran, että saan näprättyä verkot paikoilleen. Löysin kaupungissa käydessäni 150 senttiä korkeaa verkkoa, joten otin kerralla niitä kolme rullaa. Luulisi riittävän, vaikka ovatkin vain 2,5 metriä pitkiä. Kasvien siirron kellariin jätän vielä ainakin viikoksi odottelemaan, jotta talvetettavat saavat nauttia vielä viimeisistä valonrippeistä ennen kellarin pimeyttä.