6+1 kuvaa toukokuusta

Jatketaan haastelinjalla kun kerta vauhtiin päästiin. Päätin nimittäin tarttua tähän Kuusi kuvaa toukokuusta -haasteeseen, jonka Saaripalstan Saila on jatkojalostanut Tuplasti terapiaa -blogin kuusi kuvaa kesästä -haasteen pohjalta. Toukokuu totisesti hurahtaa aina ohi ihan silmänräpäyksessä. Voisi viettää hyvin koko päivän puutarhassa eikä siltikään välttämättä pysyisi hirmuista vauhtia maasta nousevien kasvien perässä saati sitten ehtisi raportoimaan jokaisesta kevään ihmeestä blogiin. Minusta tuntuu, että täällä IV-vyöhykkeellä vauhti on vielä hurjempaa kuin Etelä-Suomessa, sillä maa on usein vielä toukokuun alkupuolella roudassa ja silti kuun loppuun mennessä olemme kirineet Etelä-Suomen kanssa ainakin melkein samaan kasvuvaiheeseen. On se ihmeellistä! Kuvien valitseminen oli todella vaikeaa, joten tungin väliin yhden bonuskuvan.

Toukokuun alussa meillä on usein vielä paljonkin lunta, mutta sieltä ne kevättähtien nuput vaan sitkeästi puskevat läpi.

Kevätkurjenmiekat, kevättähdet ja krookukset ovat meillä ensimmäisiä kukkia. Ne puskevat itsensä esiin heti kun vain vähänkin alkaa päivä paistaa lumen läpi, jos maa ei ole kovin syvälle aivan umpijäässä. Aika usein meille sataa pysyvät lumet ennen kuin maa ehtii jäätyä kunnolla, joten routa jää vain ihan pintakerroksiin. Syvemmältä sula ja lämmin maa saattaa jopa ohentaa routaa talven mittaan altapäin, kun paksu hanki suojaa pakkasilta. Siitä on sipulikukkien hyvä ponkaista vauhdilla kasvuun keväällä ja sen ne totisesti tekevätkin. Ensimmäiset kevätkurjenmiekat aloittavat usein huhtikuun lopulla paikassa, josta lapioin kevään edistämisen innossani lunta pois, joten toukokuun alussa ne kukkivat jo komeasti.

Pörriäiset löytävät kevätkukat saman tien kun niitä alkaa aueta. Kevätkurjenmiekoista nautiskelee ilmeisesti joku maamehiläinen.

Vesimyyrä söi viime keväänä melkein kaikki hyasintit, joten nämä pari kukkivaa rypästä olivat kultaakin kalliimpia. Nyt ollaan jo toukokuun puolivälissä.

Laitetaan se bonuskuva tähän väliin. Toukokuussa tulppaanit aloittelevat. Kaikkien piti olla 'Persian Pearl' -tulppaania mutta kolme on selvästi eri sävyisiä ja myös korkeampia. Oikein söpöjä nekin.

Toukokuun puolivälissä esikot ja valkovuokot alkavat päästä kunnolla vauhtiin.

Vaikka päivisin olisikin jo välillä t-paitakelejä, yöt ovat toukokuussa vielä pääsääntöisesti hyvin viileitä. Se hidastaa juuri sopivasti vauhtia, joten monen kasvin kukinnasta pääsee nauttimaan todella pitkään. Eron huomaa selvästi kesäkuuhun, jolloin vaikkapa tulppaanien kukinta on päivissä ohi. Joka vuosi toivon, että toukokuun puolivälistä alkaen ei olisi enää pakkasöitä (-päivistä puhumattakaan), jotta voisin pitää mahdollisimman paljon taimia ja talvetettuja kasveja ulkona yötä päivää. Niitä nimittäin on! Yhtään taimikaaoskuvaa en saanut mahtumaan kuuden kauneimman kuvan joukkoon, mutta ehkä blogiani pidempään seuranneet ovat jo huomanneet, että minulta lähtee joka vuosi esikasvatusmopo käsistä viimeistään maaliskuussa. Siispä toukokuun lopussa olen täysin pulassa taimieni kanssa, jos sattuu tulemaan pitkä pakkasjakso ja purkit pitää raahata takaisin sisätiloihin turvaan kylmältä. Aina on vakaa aikomus vähentää taimimäärää seuraavana vuonna, mutta joka kevät huomaan löytäväni itseni taas kerran samanlaisen taimikaaoksen keskeltä ja pahimmillaan ongelma on juuri toukokuussa, kun taimet ovat isoja ja kaipaavat paljon tilaa, valoa ja lämpöä.

Lehtoimikät kukkivat melkein koko toukokuun ajan ja niistä löytää takuuvarmasti aina kimalaisia. 

31.5.-22 'Laatokan Helmi' kukki täysillä, kaksi muuta luumua alkavat aukoa ensimmäisiä kukkiaan.

Ah, ihana toukokuu! Vielä viisi pitkää kuukautta odoteltavana...