Voi jukrat mikä aarre!

Eilen oli odotettu kirje postilaatikossa ja kyllä siinä muuten levisivät silmät niin minulla kuin mukana olleella kuopuksellakin, kun teippaukset saatiin vihdoin auki. Kyllähän te muut osallistujat vihjaisitte matkan varrella, että valikoimaa oli suorastaan yltäkylläisesti mutta enpä osannut silti odottaa ihan moista määrää. Meni aikamoinen tovi kirjeen sisältöä ihmetellessä ja valikoidessa sopivia lajeja omiin kokeiluihin. Ensimmäisen valintakierroksen jälkeen piti vielä käydä alustavasti mukaan päässeet pussit uudelleen läpi. Olin nimittäin valinnut 30 lajia. Sydän melkein verta vuotaen karsin itselle jäävät siemenet 22 lajiin ja siinäkin on jo sen verran kasveja, että voi vielä tulla tungosta kukkapenkkeihin.

Kirjeestä paljastui 68 pussia perennansiemeniä ja lisäksi Nilalta "tilaamani" silkkitassun siemenpussi.

Valitsin lopulta itselleni seuraavia lajeja: alppiasteri, amerikanvuokko, esikko (mahdollisesti siperianesikko), etelänruusuruoho (kahdelta eri osallistujalta, sillä siemenet olivat eri näköisiä keskenään), juurisikuri, karhunlaukka, keltatörmänkukka, kurjenmiekka (tummansininen hienoilla raidallisilla terälehdillä), kuukausimansikka 'Yellow Wonder', kyläneidonkieli, mäkitervakko, omenaminttu, punahattuja ('Delicious Candy' sekä 'Sunseekers Red'), tarhakellukka 'Mai Tai', tarhakylmänkukkia (ripsureunainen lila sekä punainen), tiibetinkatkero (valkoinen), tähkäverbena, tähtilaukka ja valkoinen laukka.

Olin suunnitellut laittavani tähän postaukseen perusteellisen luettelon kaikista mukana olleista lajeista kylvöohjeineen mutta jo nyt tästä tuli niin mammuttimainen juttu, että pitkän luettelon kanssa useampi loppuun saakka kahlaava nuppi olisi jo kumahtanut näppäimistölle sitä lukiessa. Niinpä päätin tehdä "pienen" koosteen perennojen siemenkylvöistä ja toivon, että pääsette loppuun saakka nukahtamatta. Kuvitukseksi laitoin muutamia aiheeseen liittymättömiä kuvia, jotta tulee viikonlopun ja alkuviikon puutarhatapahtumatkin taltioitua samalla vaivalla.

Alelaareista tarttui mukaan hollanninkurjenmiekkaa, nuokkutähdikkiä ja helmililjaa, jotka istutin ruukkuihin ja vein alkuun eteiseen.

Ensin on varmaan hyödyllistä käydä läpi käsitteet ja yleensäkin itämisen periaatteet. Usein siemenillä on erilaisia mekanismeja, jotka estävät niitä itämästä epäsopivaan aikaan. Kuivat, kylvämistä/kylväytymistä odottelevat siemenet ovat lepotilassa. Ne tarvitsevat vähintään kosteutta itääkseen, jotkut myös kylmän ajanjakson tai jopa useita kylmän ja lämpimän jakson vaihteluita lepotilan purkamiseen. Luonnossa maahan varisseet siemenet saavat talven aikana kylmäkäsittelyn ja keväällä, kun lämpötila on sopiva, ne alkavat itää. Kylmäkäsittely tarkoittaakin sitä, että siemenet pidetään kylmässä tietyn aikaa. Siemenet siis kylvetään viikko-pari ennen kylmäkäsittelyyn laittamista tai syksyllä ulos ennen pysyviä pakkasia (suunnilleen loka-marraskuussa vuodesta ja kasvuvyöhykkeestä riippuen). Kylmäkäsittelyyn sopiva lämpötila on -3 - +5 astetta eikä haittaa, jos lämpötila sahaa nollan molemmin puolin. Kylmäkäsittelyn olisi hyvä olla vähintään 4 viikkoa mutta voi se kestää kuukausiakin, sillä eihän se talvikaan ole tällä pallonpuoliskolla ohi viikoissa.

Kova pakkanen voi palelluttaa arempien kasvien siemenet, joten suosittelen peittämään ulos tehdyn kylvöksen esim. harsolla, kuivilla lehdillä tai styrox-laatikolla, jos ei ole lunta ja elohopea laskee hurjiin lukemiin. Monien luonnokasvien ja Suomen oloihin sopeutuneiden perennojen siemenet kestävät kovempaakin pakkasta helposti, mutta eteläisempien seutujen asukkaille voi tulla vilu. Siksi ne eivät juuri kylväydy itsestään puutarhassa, vaikka selvästi tekisivät siemeniä. Maahan kylvetyt siemenet ovat alttiita ailahteleville säille ja jos sattuu oikein märkä syksy/kevät tai on pitkään kovia pakkasia ilman lunta, kylvökset saattavat mennä pilalle. Suosin siksi itse mieluiten hankikylvöjä, eli kylvän siemenet tammikuussa sisälle ja hautaan ruukut sitten lumihankeen lähelle maanpintaa. Paksun hangen alla lämpötila on yleensä aika lähelle nollaa astetta, vaikka puoli metriä ylempänä paukkuisi 30 asteen pakkanen. Kasvista ja esikasvatusinnosta riippuen otan ruukkuja noin kahdeksan viikon hangessa makoilun jälkeen sisälle tai annan olla lumien sulamiseen saakka ulkona ja vien sitten ulkovarastoon tai seinän varteen suojaan sateilta.

Sunnuntaiaamuna meillä oli maa valkoisena. Vaaleajouluruusu ei vielä ehtinyt saada nuppuaan täysin auki.

Kylmäkäsittelyn voi toteuttaa myös niin, että laittaa siemenet sopivassa seosaineessa tai kostean talouspaperin päällä muovipussissa jääkaappiin. Netistä löytyy hyviä ohjeita seosaineessa kylmäkäsittelyyn, joten ei siitä sen enempää. Olen itse pari kertaa kylmäkäsitellyt siemeniä jääkaapissa avonaisessa muovipussissa kostean talouspaperin päällä. Onnistui hyvin niinkin kunhan vain muisti tarkistaa muutaman päivän välein, etteivät siemenet ala itää tai homehtua. Itäneet erottelin heti ruukkuun kun niissä vain näkyi selvä itu ja loput jätin vielä jääkaappiin. Homehtuneet tietysti poistin saman tien. Jääkaapissa kylmäkäsittely on paikallaan erityisesti silloin, jos haluaa kylvää kylmäkäsittelyn vaativia siemeniä kesällä. Näin menetellen voi hieman nopeuttaa taimien kasvua kukintaikään, sillä ne ehtivät kasvaa jo loppukesän aikana talvehtimiskokoon.

Jotkut siemenet vaativat itääkseen myös lämpökäsittelyn ennen kylmäkäsittelyä, eli ne kylvetään maahan heinä-elokuussa tai pidetään huoneenlämmössä ruukuissa lajista riippuen 1-3 kuukautta ja laitetaan sitten kylmäkäsittelyyn. Esimerkiksi pionit, varjolilja, jotkut kurjenmiekkalajit sekä monet puuvartiset kasvit tarvitsevat ensin lämpö- ja sitten kylmäkäsittelyä itääkseen. Jos sattuu kylvämään ensimmäisenä lämpökäsittelyä vaativan lajin myöhään syksyllä tai hankikylvönä, siemen jää odottamaan lämmintä kautta ja sitä seuraavaa kylmäkäsittelyä. Itäminen siis vain myöhästyy, mitään muuta katastrofia ei tapahdu.

Yleisnäkymä sivupihalta oli varsin talvinen puoli päivää.

Kuten huomaatte (jos tänne saakka jaksoitte lukea), perennat ovat siitä kiitollisia kylvettäviä, että melkein kaikkia voi kylvää joko syksyllä maahan tai talvella lumihankeen haudattaviin ruukkuihin. Osa voi itää aivan mainiosti suoraan lämpimään kylvettynä mutta yleensä niitäkään ei kylmäkäsittely haittaa lainkaan. Sitten, jos joku laji ei idä lainkaan, sille voi pitää vuorotellen 1-3 kuukauden kylmä- ja lämpökäsittelyitä (tai antaa luonnon hoitaa homma maahan kylvettyjen siementen tapauksessa). Jos muutaman sellaisen jälkeenkään ei itämistä tapahdu, siemenissä oli vikaa tai kylvös on päässyt kuivahtamaan jossain kriittisessä vaiheessa.

Muistamattoman tai liian kiireisen kylvösten hoitajan kannattaa suosiolla tehdä kylvöt syksyllä maahan. Silloin luonto huolehtii siemenistä ja taimet ilmestyvät aikanaan. Kylvökset kannattaa myös merkitä hyvin, jotta ei mene mylläämään maata juuri siitä kohdasta, mihin on edellisenä syksynä ripotellut siemeniä. Innokkaalle taimikasvattajalle tai jo tammikuussa kylvöpuuhia ikävöivälle puutarhurille (kuten minulle) hankikylvöt sopivat hyvin. Silloin pystyy myös tekemään tarvittaessa yhden lopputalven ja kevään aikana jopa kaksi kylmä- ja lämpökäsittelyä samoille kylvöksille. Tosin siinä tapauksessa pitää varautua myös siihen, että jo maaliskuussa purkit pullistelevat perennantaimista. Joskus kun siemenet itävätkin odotettua vauhdikkaammin.

Tämä lasten lumiukoista oli kuulemma lumiäiti, sen vieressä vain kuormurista kipattu möykky. Lunta haettiin nimittäin naapurinkin pihasta (luvallisesti toki).

Ja näiden pitkien alkulöpinöiden jälkeen päästään vihdoin niihin siemenkirjeen lajeihin. Keräsin tähän muutamia mukana olleita kasveja, jotka vaativat jotain erityistä itääkseen. Varmaan joku on jäänyt vielä huomaamatta mutta antakaa armoa. Lopuille voi soveltaa ohjetta "jos ei idä kuukaudessa, laita kylmäkäsittelyyn" tai kylvää loppusyksyllä tai talvella suoraan kylmäkäsiteltäväksi.

Esikot: Älä peitä (ainakin useimmat lajit).

Isoinkarvillea: Itää lämpimässä.

Kaukasiantörmäkukka: Itää lämpimässä (ohjeiden mukaan 24-30 astetta mutta olen itse saanut ne itämään 21 asteessakin). Ei kärsi kylmäkäsittelystäkään.

Keltatörmäkukka: lienee sama ohje tälle kuin edelliselle.

Kivikkotörmäkukka: En saanut edellisellä yrityksellä itämään, mutta enpä tajunnut kokeilla reilusti huoneenlämpöä lämpimämpää tilaa (kts. kaukasiantörmäkukka).

Kuolanpioni: Ensin lämpökäsittely, sitten kylmäkäsittely. Toista, jos ei muuten idä.

Kurjenmiekka: Siemeniä voi halutessaan karhentaa ja/tai liottaa vuorokauden. Edellisellä kerralla kylvin suoraan kylmäkäsiteltäväksi ilman liotuksia tai karhennuksia ja hyvin itivät niinkin.

Purppurapunalatva: Älä peitä.

Tiibetinkatkero: Älä peitä.

Vaaleajouluruusu: Siemenet kylvettävä mieluusti tuoreeltaan. Jos ei idä kuukaudessa, laita kylmäkäsittelyyn.

Varjolilja: Tarvitsee ensin 2-3kk lämpökäsittelyn, sitten kylmäkäsittelyn ja lopuksi puolilämpimän ajanjakson.

Vuorijumaltenkukka: Älä peitä.

Sieltä se pinkki söpöliini kurkkii lumiviitta harteillaan.

Vein siemenkirjeen eilen seuraavalle mukana olevalle osallistujalle. Ihan kaikki eivät toiselle kierrokselle osallistu, joten tarkastelkaapa sähköpostejanne. Jos minulta ei tule viestiä, lähetä kirje samaan osoitteeseen kuin ensimmäiselläkin kierroksella. Ja nyt tällä kierroksella on sitten lupa ottaa siemeniä reilummalla kädellä, ettei minulle iske hirmuinen kylvömania ensi keväänä. Tyhjentäkää kirje, joohan! Jos joku jäi vielä katumaan, ettei tullut osallistuneeksi, niin lähettämällä pikaisesti minulle sähköpostia voi päästä kierroksen loppuun ottamaan aarteita talteen ennen kuin loput palautuvat minulle.