keskiviikko 16. marraskuuta 2022

Myöhäissyksyn sadonkorjuut

Joskus sitä ajattelee, että kasvimaan satokausi loppuu ensimmäisiin hallaöihin. Monet kasvit ovat kuitenkin yllättävän sitkeitä ja jos valikoimassa on hyvin pitkän kasvukauden vaativia lajeja tai monivuotisia kasveja, saa niillä venytettyä satokautta talven tuloon saakka. Keräsin melkein kaikki viimeisistä viljelykasveista lokakuun loppupuolella, kun oli parin vuorokauden ajan pakkasella ja alimmillaan jopa -7 astetta. Silloin keräämättä jäivät ainoastaan mustajuuret, maa-artisokat ja muutamia minikokoisia ruusukaaleja.

Ensimmäinen maa-artisokan varsi nykäisty irti maasta. Ei jääty ilman satoa tänäkään vuonna.
Ruusukaaleja tuli tuolloin lokakuun lopulla "ruhtinaalliset" 300 grammaa ja muutama isoin kerä oli pari senttiä halkaisijaltaan. Pienimmät keräämäni kerät olivat vain peukalonpään kokoisia. Aikamoinen pudotus viime vuoteen, jolloin satoa saatiin kolme kertaa enemmän. Marraskuun puoliväliin mennessä osa minikeristä oli kasvanut peukalonpään kokoisiksi, joten kovin suurta hyötyä niiden keräämättä jättämisestä ei ollut nyt kun lämpötilat näyttävät putoavan pysyvämmin pakkaselle. Ehkä sitten, jos plusasteita olisi jatkunut vielä parin viikon ajan, olisi ruusukaaleista saanut vielä pikkuisen enemmän syötävää.
Maa-artisokka (nuo paleltuneet rangat) kestää useita pakkasasteita mutta jää silti selvästi kakkoseksi ruusukaalille.
Sipuliosastolta minulla oli kasvamassa tänä vuonna vain valkosipulia, purjoa ja ruohosipulia. Valkosipulit on kerätty ajat sitten mutta purjot olivat maassa lokakuun loppupuolelle saakka. Niistä suurimman osan silputin suoraan pakastimeen ja pari jätin jääkaappiin. Vaikka ne olivat umpijäässä silloin kun keräsin ne maasta, ei niissä sulamisen jälkeen näkynyt minkäänlaisia pakkasvaurioita. Ruohosipuli ja monet muut monivuotiset lehtikasvit näyttävät kestävän myös yllättävän hyvin pakkasta.
Purjoista jäi kuva ottamatta, joten laitetaan suklaamintusta kuva tähän. Siitä voisi aivan hyvin kerätä edelleen lehtisatoa.
Palsternakat jäivät tänä vuonna todella pieniksi. Ne kasvoivat lähinnä siperianpihtaa olevassa lavassa, joka on eristetty maasta juurimatolla. Sen lisäksi siihen paistaa aurinko eniten koko kasvimaasta ja sen on kuohkea, hiekansekainen maa ei taidakaan pysyä tarpeeksi kosteana ihan itsestään. Alkukesällä ollut parin viikon paahteisempi ajanjakso saattoi myös hidastaa palsternakkojen kasvua. Tai sitten lannoitin huonosti, täysin mahdollista sekin. Joka tapauksessa päätin pyhittää lavan jatkossa yrteille ja muille vähän kuivemmassa viihtyville kasveille. Istutin ruukuissa kasvaneet timjamin ja ranskanrakuunan jo aikaisemmin lavan keskelle talvehtimaan ja nyt on talvi aikaa miettiä, mitä muuta sinne laittaisi. Pavut pärjäsivät hyvin, joten niitä ehkä myös, kun kerta on tukikin jo valmiina.
Timjamista keräsin vielä muutaman oksan talteen. Loput saavat jäädä kokeilemaan talvehtimista.
Samassa lavassa kasvanut sitruunamelissa ei kuulu myöskään pakkasenpelkääjiin. Jännityksellä odotan, kuinka tämä talvehtii.
Luin viime talvena jostain vanhasta puutarhalehdestä, että sellerin mukulasta kasvaa kookkaampi ja sileämpi, jos käy kesällä varovasti istutuslapiolla tai puukolla katkomassa siitä sivusuuntaan kasvavia hiusjuuria. Sitähän piti testata eikä tarvinnut pettyä, sillä kokoero verrokkina olleisiin käsittelemättömiin mukuloihin oli selvä. Isoin sellereistä oli pesun ja siistimisen jälkeen melkein 400gramman painoinen, pienin hädin tuskin 150grammaa. Aiemmin sellerien koko on ollut lähempänä tuota miniyksilöä ja ehkä suurimmillaankin 200-300 gramman kokoluokkaa kun nyt kaikki käsitellyt olivat vähintään 300-grammaisia. Ensi vuonna teen varmasti saman operaation kaikille mukulasellereille.
Isoin ja pienin selleri rinnakkain. Putsauksesta on jo pari päivää, joten leikkuupinnat ovat alkaneet tummua.
Mustajuuret nostin isänpäivänä 13.11. Yllätyin itsekin, kuinka hyvin ne oikeastaan kasvoivatkaan. Maanpäällinen osa ei nimittäin ollut kovin kummoinen lehtitupsu ja kuukautta aiemmin tehty koekaivaus parin reunimmaisen yksilön viereen paljasti, että tyveltä juuret olivat suunnilleen lyijykynän paksuisia. Ilmeisesti ne kannatti jättää vielä kasvamaan, sillä pakkasista huolimatta niistä sai viimein juuri sopivasti aineksia yhtä keittoannosta varten ja muutama juuri oli jopa kookkaampi kuin kaupassa myytävät. Kuorimisen jälkeen kattilaan päätyi 396grammaa, mikä ei jäänyt paljoa vajaaksi ohjeessa mainitusta 400grammasta.
Ne kasvoivat sittenkin syöntikokoisiksi!
Viimeisimpänä keräsin maa-artisokat pari päivää sitten. Viime syksynä minulta jäi suurin osa mahtisadosta keräämättä ennen kuin maa jäätyi, ja keväällä sainkin lapioida ämpärikaupalla mädäntynyttä löllöä kompostiin. Maahan jäi ainoastaan pikkuriikkisiä mukuloita, joten mietin, saadaanko satoa tänä vuonna lainkaan. Melkein nelimetrisiksi venynyt kasvusto tuotti kukkurallisen ämpärillisen kookkaita mukuloita ja puoli ämpärillistä pienempiä tai talikon piikeissä vaurioituneita mukuloita. Satoa tuli siis oikeastaan liiankin paljon meidän käyttöön nähden. Isoin mukula painoi reilu 200grammaa ja melkein samankokoisia oli todella monta. Vahingosta viisastuneena yritin nyt kaivaa maasta joka ikisen juurenpätkän pois ja istutin vain kuusi pienehköä mukulaa tilalle ja kolme pientä varrentynkää juurineen merkkaamaan mukuloiden istutuspaikat. Pikkurillin pään kokoiset mukulat ja kaikki löytämäni juurenpätkät heivasin lämpökompostoriin.
Yksi isoimmista mukuloista ja taustalla loppu sadosta.
Maa-artisokka ei säily ikuisuuksia maasta nostettuna, joten yritän käyttää sadon pois mahdollisimman nopeasti. Pienet ja vaurioituneet mukulat pesin huolellisesti ja keitin kuorineen soseeksi, jonka pakastin. Isommat ovat toistaiseksi ulkoeteisessä mutta ne on tarkoitus siirtää pian jääkaappiin odottamaan käyttöä. Tässä joutuu ehkä vielä etsimään uusia reseptejä mukuloiden hyödyntämiseen, sillä kuopukselle ei maa-artisokkasoppa maistu. Vinkkejä otetaankin vastaan.
Vielä löytyy taimistoilta houkutuksia. Näiden lisäksi ostin vaaleanpunaisia ja sinisiä hyasintteja, yhden pussin kumpaakin.
Eilisaamu valkeni talvisen näköisenä. Pakkasta on kolmisen astetta ja lunta muutamia senttejä. Vielä pikkuisen näkyy pisimpiä ruohonkorsia lumen seasta mutta se ei yleisilmeeseen paljoa vaikuta. Maailma valostui kerralla eikä illallakaan ole niin raskas ajella töistä kotiin, kun musta ja kaiken valon imevä maanpinta on nyt vaaleaa (ihan valkoiseksi ei voi kaupunkialueen kadunvarsia väittää). Edellisen kuvan tulppaaninsipulit pötköttelevät nyt maan uumenissa mutta narsissit istutin ruukkuun odottelemaan kevättä kellarissa. Hyasinteista kokeilen kasvattaa joulukukat. Sipuleissa näkyikin jo pieniä alkuja, joten ainakin ne ovat elossa. Syötävän sadon korjaamisesta siirryttiin siis kukkasadon kasvatteluun.

12 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia syksyisiä kasvutarinoita
    <3 Täällä on lumi maassa. Saa nähdä sulaako enää pois. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lunta on meilläkin ja ennusteiden mukaan viikon mittaan sataa vielä lisääkin. Kiitos, samoin!

      Poista
  2. Sullahan saronkorijuujuhulat kesti pitkähän. Mustajuurta, maa-artisokkaa enkä liioon mukulaselleriä oo koskaa kokeellu. En kasvattaa, enkä tiätääkseni syänykkää. Varsiselleriä oli kasvamas ja yhyren nostin kukkapurkkihin keittiön klasille. Ihan hyvänä on pysyny, kuhan muistaa kastella :D Siiton kiva taittaa varsi tai pari lisukkeeksi smootihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei ole hätäisen hommaa nämä minun kasvimaapuuhat. Luulen, että olet saattanut mukulaselleriä syödä joskus tietämättäsi. Muistaakseni kaupan keittojuurespusseissa on sitä. Minä taas en ole niin tykästynyt varsiselleriin. Suosittelen joskus maistamaan mustajuurta. Siitä tulee oikein samettinen ja pehmeänmakuinen keitto ja mustajuurihan on ilmeisesti todella terveellinenkin.

      Poista
  3. Hienoa satoa, mustajuuret näyttävät komeilta! Maa-artisokkaa keräsin täälläkin ja mietin, että pitäisi käyttää ne johonkin... kerran luin reseptin, jossa ne paahdettiin uunissa kuorineen, hyvin pestyinä ja suht pieniksi paloiksi pilkottuna, jonka jälkeen ne ovat hyviä dippivihanneksia. Olivat kyllä hyviä ja se, ettei tarvinnut kuoria, iso plussa. Uunijuuresten seassakin maa-artisokkapalat menevät nykyisin minulla niin, kuorineen.
    Todella komea ruusukaali! Kuvaa katsoessa mietin, kuinka paljon sillä on hienoja, ehjiä lehtiä. Eiköhän niitäkin voi käyttää? Hirveä määrä kaalia siinä menee muuten kompostiin. Sanoo ihminen, jonka kylvämistä lehtikaaleista isoin kasvoi ehkä viisisenttiseksi, katkeroitunut ja kateellinen ihminen siis. Kaalikateutta!
    Mukulaselleritkin herättävä kateutta! Se sivujuurten määrä tosiaan yllätti, kun kerran kokeilin noita kasvattaa (ostin valmiita taimia). Eihän ne kasvattaneet mukulaa lähes ollenkaan, ei edes retiisin kokoista. Jokunen niistä taimista taisi olla vielä tänäkin vuonna hengissä, ellen kitkenyt sitä jo pois. Täytyisikin kokeilla, jos tulisi tuolla keinolla satoa. Minulle iso osa satokasveista on täysi mysteeri, sillä satoa tuntuu tulevan aika huonosti isoimmasta osasta kasveja. Mutta perunaa tuli yli odotusten, korjasin loput maanantaina, ja maa-artisokkaa tosiaan myös! Punajuuret olivat iloinen yllätys myös.
    No niin, nyt kun on sadot korjattu ja sipulit maassa, voikin kevät jo tulla :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuorineen olen itsekin äskettäin nostetut maa-artisokat käyttänyt. Pidempään nostettuihin tulee niin likaisen näköinen kuori, että sitä olen pikkuisen rapsutellut juuresharjan "terällä" pois. Kiitos vinkeistä, pitää kokeilla noita reseptejäsi.
      Maistoin kerran ruusukaalin lehtiä mutta ne olivat jotenkin niin kitkeriä ja sitkeitä, ettei niitä tehnyt mieli syödä enempää. Voisi toisaalta kokeilla tuosta, olisiko pakkanen tehnyt niistä käyttökelpoisia. Jostain muistelin lukeneeni, että kaalien lehdet ja varret olisivat syötäviä mutta eipä vahvistusta sille tiedolle löydy juuri silloin kun sitä kaipaisi. Tuo oli muuten pienin ruusukaaleistani, se onneton rääpäle, jonka lykkäsin paremman paikan puutteessa maa-artisokkien juureen. Kahdella muulla oli tuplamäärä lehtiä ja pääosa keräsadostakin tuli niistä. Jos teillä olisi satanut kesän mittaan yhtä paljon kuin täällä, olisit sinäkin varmasti saanut ihastella kookkaita lehtikaaleja.
      Mukulasellerit tekevät ihan valtavan juuriston. Aivan kuin nostaisi maasta jonkun biisoninpoikasen! Sivujuurien katkominen sai ne tosiaan keskittymään tehokkaammin mukulan kasvatukseen. Sellerikin taisi tänä vuonna hyötyä runsaasta kosteudesta. Moni satokasvi hyötyy kunnon kastelusta tai runsaista sateista. Peruna ja maa-artisokka taitavat pärjätä kuivemmassakin. Jos sinä olet kateellinen minulle jostain, niin itse kadehdin punajuuriasi. Omani sekä itivät että kasvoivat surkeasti. Isoin oli noin kolmesenttinen pallero ja yhteensä edes jollain lailla syötävän kokoisia punajuuria tuli viisi :D

      Poista
  4. Onpa komea maa-artisokka. Noin isoa on jo helpompi kuoria. Mustajuuretkin hyvän kokoisia.
    Eikö sinun puutarhassasi vieraile ollenkaan kaalin tuholaisia? Ruusukaalissa ei näy lainkaan reikiä. Minulla oli ruusu- ja lehtikaalien päällä tuplaharso lähes koko kasvukauden ja silti ne olivat pitsilehtisiä. Kunnon kaaliharso olisi meillä ehdottomasti tarpeen.
    Hyötykasvattamista ei näillä satomäärillä harrasteta rahan vaan ihan jonkun muun vuoksi. 400 g:n paketti kotimaista ruusukaalia maksoi pari viikkoa sitten kaupassa runsas 2 euroa. Vaan onhan se yhtä juhlaa hakea syötävää omalta kasvimaalta.
    En odota lunta järin innokkaasti, mutta mieluummin luminen kuin harmaan kurainen maisema. Täällä ripsi aamulla hissukseen hiutaleita. Maa on edelleen musta, vaikka pakkasella ollaankin.
    Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maa-artisokkien kuorimisessa on työtä kerrakseen mutta kieltämättä noin kookkaita on helpompi käsitellä kuin pienempiä.
      Kahdessa muussa ruusukaalissa oli kaaliperhosen toukkia, etanoita ja kirppoja, vaikka niillä oli suuren osan kesästä hyönteisverkko päällä. Tuo yksilö välttyi tuholaisilta, vaikka jäi ilman suojaa. Se oli istutusvaiheessa onnettoman kokoinen rääpäle ja vie ylimääräinenkin, joten lykkäsin sen vain tuohon maa-artisokkien juureen. Vieressä oli kesäkurpitsakin ja pari samettikukkaa. Ehkä se sen vuoksi välttyi tuholaisilta. Ei siitä kyllä montaa kerääkään saatu.
      Vasta kerätyissä kasviksissa on aivan eri maku kuin kaupan hyllyllä tai varastoissa päiväkausia maanneessa tavarassa.
      Mukavaa loppuviikkoa sinullekin!

      Poista
  5. Maa-artisokkaa saa helposti yli oman tarpeen, olen monesti keväisin jakanut mukuloita eteenpäin ja silti niitä riittää. Nykyisin ei mene ruuaksi kun minun vatsa ei kestä yhtään.
    Kuivat kelit ovat kivoja, lunta voisi tulla jossain kohtaa kasvien suojaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maa-artisokkaa ei passaa minunkaan syödä kerralla isoa annosta, vaan totutella vatsaa pikku hiljaa siihen. Harmi, sillä se olisi niin helppo kasvattaa ja melkoisen satovarma. Meillä on ollut monta päivää mukava parin asteen pakkanen ja muutama sentti lunta maassa. Kuran kantautuminen sisälle loppui kertarysäyksellä eikä uunin päällyskään ole jatkuvasti täynnä lasten läpimärkiä vaatteita. Kyllä kelpaa!

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!