maanantai 4. heinäkuuta 2022

Pioneja ja heiniä

Heinäkuun alussa on ihan pakko esitellä uhkeita pioninkukkia, jos niitä vain puutarhasta löytyy. En ole yhtä innokas pionifani kuin esimerkiksi äitini enkä halua täyttää puutarhaani pioneilla, mutta pidän silti niistä. Suurissa ja pörröisissä tuoksuvissa kukissa on oma viehätyksensä, vaikka sade ja tuuli tekevätkin niille hallaa. Ja tietysti se kesän pahin rankkasade osuu yleensä juuri pionien kukinta-aikaan. Meillä satoi eilen aamulla hetken aikaa rankasti, mutta onneksi pioneista vain muutama oli parhaassa kukassa. Hellävaraisen ravistelun jälkeen melkein maassa nuokkuvat varret nousivat pystympään ja muutaman tunnin päästä kukat olivat palanneet takaisin ihastelukorkeudelle.
Kesäkuun viimeisessä postauksessa vilahtanut itse jalostettu 'Minna-Elina' muuttaa väriään kukinnan edetessä. 
Viime vuonna 'Minna-Elina' kukki ensimmäistä kertaa minulla ja tein siitä postauksen (löytyy täältä, klik klik). Pioni oli alkuun paremman kasvatustilan puutteessa lykätty kiviensekaiseen hiekkamultaan siihen saakka, että sen kukista alkaa nähdä, kannattaako sille uhrata kukkapenkkitilaa. Siemenlisäyksen riskinä kun on myös se, että kasvista tulee mitättömän näköinen, taudeille herkkä tai sillä on muita epätoivottuja ominaisuuksia. Muutaman vuoden kukinnan jälkeen äitini päätti, että lopputulos on onnistunut, ja pioni sai ansaitsemansa paikan kukkapenkissä. Tai oikeastaan kahdessa, kun minullekin ylsi juurakosta pari jakopalaa. Toinen on vielä niin pieni, ettei kuki tänä vuonna mutta viime vuonna yhden kukan tehnyt taimi puski nyt kaksi nuppua, joista ensimmäinen on jo kukinnan loppusuoralla. Silloin sen kukka oli selvästi pienempi kuin tänä vuonna ja itse asiassa kukka on nyt huomattavasti kookkaampi mitä se oli koskaan äidilläni. Kasvualusta vaikuttaa siis selvästi kukkien kokoon myös niinkin vahvajuurisen kasvin kuin pionin kohdalla. Mittasin eilen kukan halkaisijaksi 17cm ja korkeudeksi 10cm, joten ihan kelvollisen kokoisesta kukasta on kyse. Aika näyttää, vakiintuuko kukan koko noihin mittoihin ja jaksavatko pionin varret kannatella kukintoja itse.
Tässä vielä lähikuva 'Minna-Elinan' hurmaavasta liukuväristä. Heteitäkin siellä seassa on, jotta pörriäisille löytyy sapuskaa.
Kuten tästäkin kuvasta voi huomata, 'Minna-Elinan' kukka onkin melko kookas. Vieressä oleva "oikea" lajike jää kakkoseksi. Aidan edessä oleva kepakko on viime syksynä istutettu pitsipihlaja, johon on puhjennut jo pari lehtitupsua.
Äskeiseen kuvaan voi lisätä mielessään pitsipihlajan ja oikeassa reunassa olevan purppuraheisiangervon väliin toisen 'Minna-Elinan'. Se on tällä hetkellä hyvin piilossa pikkuampiaisyrttien seassa, mutta saa toki lisätilaa kasvaessaan. Ei sillä ahdasta ole nytkään, siitä olen pitänyt huolen enkä anna pikkuampiaisyrttien ja bellisten levitä sen juurelle. Olen myös merkinnyt taimen parilla kepakolla, jotta sen löytää keväällä ennen kasvuunlähtöä helposti. Ilmeisesti vesimyyrä ei pidä pioneista, sillä käytävät loppuivat pionien tullessa vastaan. Sattumaa tai ei, mutta jos vesimyyräongelma jatkuu ja pionit jäävät siltä rauhaan, saatan korvata aurinkopenkin tuolta alueelta myyrien syömiä kasveja pioneilla. Parempi tehdä myyrille vastenmielisistä kasveista hienovarainen este, jotta myyrät tajuaisivat kääntyä takaisin aidan taakse syömään juolavehnää kuin houkutella niitä puutarhan puolelle istuttamalla tulppaaneita ja muita herkkuja.
Vähän eri kulmasta ja pilvisellä säällä otettu kuva pionikaveruksista. Vasemmalla niiden seurana on isotähtiputkea ja oikealla loistosalvia sekä bellistä.
Loistosalvia 'Rose Queen' selvisi ensimmäisestä talvestaan vallan loistavasti. Tämä saa minun puolestani kylväytyä melko vapaasti aurinkopenkkiin.
Tässä on pensasryhmän päässä oleva nimetön pioni. Se on samaa kuin aurinkopenkissä oleva 'Minna-Elinan' kaveri, mutta on paremmassa mullassa kasvattanut yhdestä kukastaan korkean tötterön. Leveydessään jää silti 'Minna-Elinalle' kakkoseksi.
Tämäkin pioni muuttaa kukan muotoa ja väriä kukinnan edetessä. Kerrassaan hurmaavia tällaiset!
Sitten siihen heinäosioon. Kolme kylvämistäni heinistä kukkii nyt enkä voi sanoa tunnistavani niitä sen enempää kuin siemeninäkään. Helteiden alkaessa päätin istuttaa ne suosiolla isoihin, halkaisijaltaan noin 25-senttisiin ruukkuihin, jotta ei tarvitsisi olla kahta kertaa päivässä niitä kastelemassa. Yhdistin kasvutavaltaan erilaisia heiniä samaan ruukkuun, olkootpa sitten valo- tai kosteusvaatimuksiltaan erilaisia keskenään. En voi sanoa olevani mitenkään ihastunut niihin edelleenkään, vaikka lähikuvissa niiden kukinnot ihan hauskan näköisiä ovatkin. Löytyisikö näille parille nyt jotain lajinimen tapaista? Ilmeisesti siis ovat yksivuotisia (siemenpussin mukaan).

Tässä ruukussa kukkii heinä K. Kavereina heinät I (leveälehtinen) ja G (matala). Aurinko mokoma kävi kameran linssiin enkä enää viitsinyt lähteä uusia kuvia ottamaan yhden sinisen läntin vuoksi.
Mitenkäs näitä kukkivia heiniä nyt pitäisi käsitellä? Tekevätkö ne kesäkukkien tapaan uusia kukintoja, jos edelliset leikkaa pois vai onko joka varressa tulossa yksi kukinto ja kun se on kukkinut, niin se oli sitten siinä? Vai onko näiden juju siinä, että tähkän/röyhyn/minkälie annetaan olla hamaan loppuun saakka paikoillaan? Oletan, että mättäät kuitenkin komistuvat kesän mittaan eivätkä jää tuollaisiksi harvoiksi hapsuiksi.

Kukassa heinä E, kavereina selvästi matalammat mättäät heiniä C ja D sekä yksi sittenkin hengissä selvinnyt korsi heinää F.
Kolmanteen ruukkuun sattui rehevin setti heiniä: kukassa heinä H, joka taitaa kyllä olla täsmälleen samaa kuin edellisen kuvan E (väriero johtuu eri valaistuksesta). Kavereina B ja L.
Nyt jään odottelemaan loppujen kukkimista. Mietin myös, kylväisikö vielä lisää heinä J:tä, sillä sen siemenet olivat hauskan näköisiä, kiiltävän oransseja pallukoita ja ainokainen taimi oli näistä muista poikkeava, matala ja leveähkölehtinen tupsu. Se valitettavasti päätti kuolla kupsahtaa hetken sinnittelyn jälkeen, mutta ehkäpä uudesta kylvöksestä voisi joku selvitä isommaksi.
'Minna-Elinan' emo, perintöpioni 'Elina' alkaa myös kukkia. Eilisiltana sen kukalta löytyi pieni leppäkerttu (ruutupirkko?) iltakävelyllä.
Illan kaunokaiset, 'Elina' ja loistokärhö 'Omoshiro'. Mitähän salaisuuksia heillä lienee kuiskuteltavana?
Ihanaa uutta viikkoa!

16 kommenttia:

  1. Komeita pioneja. Hyvä huomio, ettei niiden juurakot kelpaa myyrille, liekö liian pahan makuisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat vielä pieniä kaikki, mutta siitähän ne kasvavat. Kunhan 'Elinat' saavat useamman kukan auki, niin ne ovat sitten komeita :) Pionien juuret haisevat todella vahvalle. Liekö siinä syy, miksi eivät maistu ainakaan ensimmäisenä tuholaisille? Muutenhan luulisi, että paksut ja mehevät juuret menisivät heti ensimmäisenä myyrien ruokakomeroihin.

      Poista
  2. Upeita pioneja. Nimetön on vallan hurmaava. Pionien kasvattaminen siemenistä ei ole hätäsen hommaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nimetön on minustakin todella kaunis hempukka. Sopii hyvin melkein minkä tahansa kasvin kanssa. Siemenestä kukkivaksi pioniksi menee todella kauan aikaa.

      Poista
  3. Vesimyyrät tosiaan karttavat kaikkea mikä haisee voimakkaasti 🤔 Ehkäpä siinä olisi ideaa ympäröidä puutarha voimakkaasti tuoksuvilla kasveilla 🤭 jos myyrävahingot jäisivät pieniksi tai loppuisivat kokonaan 😄
    Pionisi ovat ihastuttavia! Minna-Elina varsinkin on upea 😊 mutta niin se on kyllä tuo valkoinen nimetön pionikin 🤭

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioniaita tontin ympäri, väleihin narsisseja ja laukkoja :D Kiitos!

      Poista
  4. Hih, ihanat kuiskuttelijat viimeisessä kuvassa!
    Minna-Elina on todella aivan ihana, hieno liukuväri, kuin maalauksesta.
    Hyvä huomio tuo, että myyrät voisivat karttaa pioneja. Siitä tuli lisäponsi idealle, että kohta kaivan väärän värisen pionin ylös ja heivaan sen hedelmätarhan. Kukkikoot siellä ruman värisenä ja karkottakoot myyriä pois hedelmäpuideni kimpusta.
    Tuo heinäsi E+H (jos pysyin laskuissa kirjaimista) näyttäisi olevan ihana Briza maxima (eli isoräpelö), joka ei valitettavasti ole Suomessa talvenkestävä, brittiläisissä puutarhoissa sitä usein näkee. Se olisi todella hieno lisä puutarhaan, jos olisi monivuotinen. Minä kun en yksivuotisia harrasta ollenkaan, niin en tunne noita muita.
    Ihana tuo pioni-istutusalueesi värisommitelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin söpö :D 'Minna-Elinan' ensimmäisestä kukasta olivat terälehdet karisseet aamulla ja toinen nuppu on alkanut nyt kasvaa. Siinäpä sen kukinta tältä vuodelta sitten olikin.
      En nyt tällä yhden kevään huomiolla mene vannomaan, että pionit säästyisivät ehdottomasti myyrien hampailta. Ties vaikka täällä mellastaneelle myyrälle (tai useammalle) olisi tullut vatsa täyteen juuri ennen pioneja ja sen vuoksi tunnelit päättyivät niiden kohdalle. Toisaalta pionin juuret haisevat ihmisenkin nenään vahvasti, joten ehkä herkkänenäinen myyrä voisi hyvinkin laskea ne huonoksi ravinnoksi itselleen. Toivottavasti karkotusvaikutus toimii, jotta hedelmäpuusi saavat kasvaa rauhassa.
      Jo on heinällä nimi! Kuvia kun netistä katsoin, niin olet varmaan oikeassa tuon lajista. Ymmärrän kyllä, minkä vuoksi sitä kasvatetaan koristeheinänä, jos siitä tosiaan tulee samanlainen pehko kuin kuvissa. Kymmeniä tähkiä samassa kimpussa näyttää paljon kivemmalta kuin pari hassua kortta. Jospa joku tunnistaisi tuon toisen kukkivan ja ehkä myöhemmin kesällä saan nimet lopuillekin.
      Kiitos! Vaaleanpuna-valko-sininen toimii yleensä aina.

      Poista
  5. Suloisia yhdessä nuo kärhö ja pioni. Sinulla on mielenkiintoisia heiniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärhöt ja pionit sopivat hyvin yhteen. On mielenkiintoisia, jos heinistä tykkää. Minä annan noille vielä mahdollisuuden säväyttää, vaikka toistaiseksi ne eivät mitenkään hirmuisesti sykähdytä.

      Poista
  6. Kaunis on Minna-Elina. Olisihan se hienoa, jos voisi oman tontin pioni-istutuksilla suojata muita kasveja vesimyyriltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kerrassaan hienoa se. Ehkä se ei edes ole kovin kaukaa haettu ajatus, kun miettii, millaisen juurakon pioni aikaa myöten tekee. Paksut, haisevat juuret menevät sekä leveälle että syvälle, joten kunnon pionirivistöllä luulisi olevan jonkinlaista karkotusvaikutustakin, jos myyrät tosiaan välttelevät niitä.

      Poista
  7. Mahtavia pioneja ja kauniita yhdistelmiä!

    VastaaPoista
  8. Kaunis Minna -Elina minulla on myös pionit alkanut kukkia kukin vuorollaan ja heinistä minä en tiedä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti teillä ei sade paina pioninkukkia maata vasten. Meillä on satanut vähän väliä tänään ja pionit nuokkuvat hyvin alhaalla.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!