keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

Ne kukkii sittenkin!

Muutaman viikon ajan olen ihmetellyt, kironnut ja harmitellut kurjenmiekkoja, jotka eivät vain suostu meillä kukkimaan. Muilla näkyy toinen toistaan upeampia kurjenmiekkakasvustoja ja runsasta kukkaloistoa ja minun kukkapenkeissäni pelkkiä lehtimättäitä. Aurinkopenkissä on siperiankurjenmiekkaa, vanhaa saksankurjenmiekkaa (joka sentään kukkii alkukesällä kutakuinkin luotettavasti) sekä 'Black Swan' -tarhakurjenmiekkaa, joka ei ole kukkinut kertaakaan. Lehtiä kyllä kelpaa kaikkien kasvattaa mutta ei kukkia! Luumutarhassa on siperiankurjenmiekkoja ja kärhökaaripenkissä sekä siperialaista että Lappalainen etelässä -blogin Nilan siemenistä muutamia vuosia sitten kasvatettuja kurjenmiekkoja. 
Valkoinen siperiankurjenmiekka aukaisi eilen ensimmäisen kukkansa. Toinen nuppu näkyy sen alapuolella eikä muita kukkavanoja ole tulossa. Taustalla isotähtiputkea.
Tässä vielä edellisen kuvan kurjenmiekka suoraan ylhäältä.
Itse kasvatetuista yksi kukki viime kesänä ihastuttavalla vaaleansinisellä kukalla. Viime kesänä myös aurinkopenkin ja kärhökaaripenkin valkoiset siperiankurjenmiekat tekivät pari kukkavanaa, joten typeränä kuvittelin, että olivat vihdoin päässeet kukintaikäisiksi ja tänä vuonna olisi oikein loistokas kukinta. Ei ollut ei, mutta ehkä neljä kukkavanaa yhteensä ainakin kahdellekymmenelle kurjenmiekkamättäälle on niiden mielestä riittävästi tähän puutarhaan. Sen verran ne nimittäin päättivät vihdoin ja viimein väkertää kukkia ja kaikki kärhökaaripenkissä: yksi valkoiseen siperialaiseen ja kolme muuta niihin siemenestä kasvatettuihin. Ja tietysti ne kolme päättivät kukkia juuri silloin kun satoi eniten enkä ollut ulkona niitä ihailemassa!
Tämä yksilö oli muistaakseni se joka kukki myös viime kesänä, tosin nyt kukka on sateen takia hyvin rähjäisen näköinen.
Toinenkin rähjäinen kukka löytyi, tämä on selvästi tummempi kuin edellinen.
Sain Nilan siemenistä muistaakseni viisi tainta, joista yksi kuoli ensimmäisenä talvenaan. Neljä muuta ovat kasvaneet hyvin ja tänä vuonna kolme tosiaan päätti tehdä kukkavarren. Siementaimista voi näemmä tulla kurjenmiekkojenkin kohdalla keskenään eri värisiä. Kolmas kukkinut yksilö oli nimittäin valkoinen. Siitä en ottanut edes kuvaa, sillä se oli tunkenut kukkavartensa suoraan sivulle ja piiloutunut ranskantulikukan lehden alle kukkimaan. Kaksi terälehteä oli enää kiinni kukassa kun löysin sen. Ovat nekin kasveja: ensin antavat odottaa kukkiaan ties miten pitkään ja vaikka käy melkein päivittäin niitä tutkimassa, ne silti onnistuvat kasvattamaan kukkavarren salaa ja vielä piilossa. Kaikenlaisia kummajaisia sitä onkin tullut puutarhaansa ottaneeksi! Luulen, että pikku hiljaa kurjenmiekat saavat antaa tilaa luotettavammin kukkiville kasveille, kuten vaikkapa kärhöille. Taidan kuitenkin säästää nuo siemenestä itse kasvatetut kurjenmiekat, sillä ne aloittivat kukkimisen jo aika pieninä taimina toisin kuin nuo jakopaloista alkunsa saaneet ronkelit, joten ehkä kukkivat myös jatkossa luotettavammin. Ovatkohan ne muuten siperialaisia, loistokurjenmiekkoja vai jotain aivan muuta?
Keltainen ranskantulikukka.
Koska tuli puhetta kärhökaaripenkin ranskantulikukista, on tietysti pakko laittaa jokunen sana niistäkin. Sain siemenet Maatuskalta ja niiden piti olla valkoisia mutta tässä taas nähdään, millaista arpapeliä siemenkasvatus on. Tällä hetkellä kukkia on aukonut viisi yksilöä ja neljä niistä on keltaisia. Kuudennen nuput näyttävät myös epäilyttävän paljon keltaisilta, mutta vielä ei voi sanoa varmaksi, tulisiko niistä sittenkin valkoisia. Sain jo aika komean kimpun keittiön pöydälle, kun keräsin kaikki keltaiset kukinnot pois sotkemasta valkoisen pölyttymistä. En tiedä, saanko silläkään jatkossa luotettavasti pelkästään valkoisia ranskantulikukkia, mutta parannetaan ainakin vähän mahdollisuuksia. Ei tuo keltainenkaan mitenkään kamala ole, mutta se ei vain sovi yhtään kukkapenkkieni värimaailmaan.
Tässä tämä ainokainen ihana valkoinen.
Valkoinen olisi sopinut aurinkopenkkiinkin paljon paremmin kuin keltainen...
Kivikkotörmäkukat aloittelevat kolmen metrin päässä ranskantulikukista.
Karpaattienkelloja pensasryhmässä.
Purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' kukkii. Nukkapähkämö korostaa hienosti sen värejä, vaikka majapenkin rehevä kasvualusta ei oikein ole paras mahdollinen pähkämölle.
Laukkojen istuttaminen on minusta todella vaikeaa. Tai ei itse istuttaminen, sinnehän ne sipulit sujahtavat multiin siinä missä muutkin. Paikkojen valinta on laukkojen kohdalla se haastavin juttu, varsinkin jos hankkii sekoituspusseja tai itselleen uusia laukkoja. Sipulipusseissa on jonkinlaiset suuntaa-antavat korkeudet ja kukinta-ajat, mutta eihän ne aina pidä paikkaansa. Ja jos kukinta-ajaksi on ilmoitettu kesäkuu, niin on aivan eri asia kukkia alku- kuin loppukuusta. Sitten kun pitäisi vielä huomioida se, että laukkojen ruskettuvat lehdet pitäisi saada piilotettua muiden kasvien sekaan mutta kukintojen pitäisi jäädä näkyville, niin alkaa olla jo liikaa muuttujia paikanvalintaruletissa. Istutin majapenkkiin syksyllä sekoituspussin laukkoja ja niistä osa on jo kukkinut ajat sitten oikein korkeilla varsilla. Nyt seuraava setti alkaa kukkia ja kuinka ollakaan, kukinnot nousevat hädin tuskin ympärillä olevien jaloangervojen lehtien yläpuolelle. Kolmannet näyttävät myös jäävän turhan mataliksi siihen penkkiin, joten paljon siirtoja on tiedossa kunhan nyt ensin kukkivat.
Siirto odottaa tätä kaunotarta, kuka nyt sitten onkaan nimeltään.
Kärhöjen kanssa ei tarvitse vaivata turhaan päätään. Tässä aloittelee ensimmäistä kertaa kukintaa tarhaviinikärhö 'Pernille'.
Se olisi sitten taas kerran sadepäivä, eli tuskinpa tulee puutarhassa tehtyä paljon mitään. Miten teillä, joko kuivuus on selätetty vai tuletteko hakemaan täältä saaveilla vettä ja imurilla sadepilviä?

18 kommenttia:

  1. Minulla on kukkinut vaihtelevaisesti iirikset. Mukavaa kun olet saanut siemenet kasvuun mitä minulta sait. Valkoisen iiriksen siemeniä mitä laitoin olin itse myös ostanut kuten silloin kirjoitin postaukseen. Tämä yksityinen keräilijä on voinut sekoittaa mukaan sinisiä 🤔 minä en saanut yhtään tainta itse niistä iiriksen siemenistä . Minua harmittaa itse kovasti jos siemenet ei ole sitä mitä pitää. On kasvattanut ja paaponut ja tulos on jotain muuta . Laukan mukuloita siirtelin minäkin kahtena vuonna juurikin tämän takia mutta tänä vuonna ei ole tarvinnut kunnolla edes ihailla . Monet nousivat maasta mutta sitten en tiedä kuivuivat ja silloin ne kanit söi niiden lehtiä. Tuo keltainen tulikukka jos on samaa mitä täällä on ilmeisesti joskus ollut leviää ihan mahdottomia. Minä kitken ne heti kun vaan näen mutta voihan tämä on jotain muuta lajiketta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä iirikset ovat 2018 kiertäneestä kirjeestä, Pihan vuosi -blogin Annika laittoi sen liikkeelle. Löysin arkistoistasi postauksen, missä esittelit siihen tulevia siemeniä, tuolta löytyy: http://lappalainenetelassa.blogspot.com/2018/08/siementen-keraysta-ja-raakkylan.html. Siellä näkyi kuva sinulla kukkivasta sinisestä iiriksestä, josta keräsit siemeniä kirjeeseen. Ehkä olet osallistunut sen jälkeen johonkin toiseen siemenketjukirjeeseen, jossa minä en ole sitten ollut mukana. Luulen muuten, että se valkoinenkin yksilö oli eri näköinen kuin tuo minulla nyt kukkiva valkoinen, sillä jäljellä olevat terälehdet näyttivät leveämmiltä, samanmuotoisilta kuin noissa sinisissä. Tuossa valkoisessahan on aika kapeat terälehdet. Harmi kun meni kukkimaan niin piilossa ja nopeasti, niin en nähnyt, millainen se on parhaimmillaan.
      Eipähän noista siemenistä koskaan tiedä, millainen kukka niihin aikanaan tulee. Ei tarvitse olla kuin yksi eri värinen kasvi naapurissa ja ahkeria pörriäisiä, niin siinä on jo geenit sekaisin. Jotkut väritkin voivat periytyä helpommin kuin toiset. Anopilta sain keväällä valkoisista ahkeraliisoista kerättyjä siemeniä ja nehän olivat sitten kaikki pinkkejä. Nättejä nekin, mutta ilmeisesti valkoinen kukan väri ei ollut niissä niin vahva periytymään kuin vaaleanpunainen. Noista iiriksistä ei ollut minulle niin väliä, ovatko vaaleansinisiä, vähän tummempia vai valkoisia, kunhan kukkivat. Oikein kauniita ovat kaikki. Jännä nähdä, millainen kukka siihen neljänteen tulee.
      Ei tarvinnut minunkaan aurinkopenkissä siirrellä yhtään laukkaa. Vesimyyrä veti melkein kaikki kitusiinsa ja vain muutama sipuli jäi jäljelle. Siellä olisi ollut mustalaukkaakin, josta pidin erityisen paljon. Jatkossa istutan laukat muualle.
      Ranskantulikukkana nuo sain mutta onhan siellä voinut kukkia jotain muutakin yhtä aikaa ja sitten on tullut iloinen geenicoctail. Näin olen kuullut, että ne tekevät paljon hyvin itävää siementä ja tarkkana saa olla. Keltaiset eivät ainakaan pääse tekemään yhtään siemeniä kun käyn hakemassa ne maljakkokukiksi eikä valkoinenkaan saa ihan vapaasti kylväytyä. Ajattelin jättää vain pätkän kukintoa kypsyttelemään siemenet ja kerätä ne talteen. Parempi kylvää ne hallitusti keväällä ruukkuihin ja istuttaa taimet sinne missä niiden haluan kasvavan.

      Poista
    2. Juu kävin kurkkaamassa sitä postausta kyllä olet oikeassa. Tämä iiris on alunperin Týristä ostettu ja kasvaa aika nopeasti tukevaksi pensaaksi ja kukkii takuuvarmasti joka vuosi.

      Poista
    3. Sehän kuulostaa mainiolta, että emo on innokas kukkija. Hyvää lupaa tuokin, että nuo siementaimet kukkivat jo noin pieninä; ensimmäinen kolmivuotiaana ja kaksi seuraavaa neljäntenä kesänään. Taidanpa siis antaa lähtöpasseja noille ronkeleille siperialaisille ja jakaa aikanaan noita sinulta tulleita niiden tilalle.

      Poista
  2. Eipä voi täälläkään kehuskella iiristen kukinnalla. Viherkasveina tuntuvat vaan olevan ja silti nytkin keväällä ostin uusia.
    Ihania nuo ranskantulikukat, niitä on kyllä ensi vuonna kasvatettava itsekin ♥ Aamulla ehdittiin vähän tehdä pihalla hommia kun ei kovasti satanut, mutta nyt tulee ihan reippaasti. Mulle passaa hyvin, sillä pihalammen vedenpinta on vieläkin aika matalalla kun sen alkukesästä tyhjensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohdullista kuulla, että edes jollain muullakin kurjenmiekat ovat viherkasveina. Ehkä joku hankkimistasi uusista osoittautuukin innokkaammaksi kukkijaksi. Sain jo Nilalta ja eräältä blogini lukijalta sähköpostilla varoituksen tulikukkien innokkaasta leviämisestä. Laitan siis hyvän kiertämään ja varoitan sinuakin, että osaat olla sitten tarkkana niiden kanssa. Leikkokukkana ovat kyllä hienoja ja lehdiltäänkin komeita kasveja.
      Meillä ei ole satanut pariin tuntiin mutta varmaan ihan kohta taivas taas repeää. Voisin mielihyvin lahjoittaa muutaman päivän sateet johonkin, missä niitä tarvittaisiin. En ole ollut tänään pihalla hetkeäkään mutta kai se on hyvä välillä edistää sisähommiakin :D

      Poista
  3. Heti alkuun isot pahoittelut että siemenistä kasvoikin keltaisia tummatulikukkia! Ainoa selitys on että siemenet ovat menneet sekaisin jossain vaiheessa. Nuo kannattaa leikkoa nyt heti pois etteivät pölyty valkoisten kanssa ja kaiva kasvit pois. Voi miten harmillista!
    Mukava että sentään kurjenmiekat ilahduttivat sinua :) Minä kyllästyin niihin ja kaivoin pois ja annoin eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä suotta pahoittele, eihän siinä tarvita kuin se, että yksi keltainen kukkavarsi on vaikka ujuttautunut valkoisen puskan sekaan ja olet sattunut keräämään siemeniä siitä valkoisten mukana. Sain kuitenkin oikein komeita leikkokukkia niistä ja komeita lehtiä kukkapenkin täytteeksi. Varmaan kaivan tuosta valkoisen vierestä keltaisen pois, sillä siihen ei jää häiritsevän suurta aukkopaikkaa, mutta aurinkopenkissä annan olla ainakin avoimiin saakka noiden keltaisten. Pidän vain huolen, etteivät pääse tekemään siemeniä.
      Minultakin lähtee varmasti jossain vaiheessa ainakin osa kurjenmiekoista pois. Ei niitä ole pelkästään lehtien takia kiva kasvattaa.

      Poista
  4. Kiitos kysymystä, tulen saavin ja imurin kanssa!
    Totta tosiaan siemenestä kasvattaminen on arpapeliä, siinä on niin monia geenejä mukana, ettei ole mitään takeita, mitä tulee.
    Sinulla on kyllä varsin erikoisella huumorintajulla varustettuja kurjenmiekkoja! Täällä on vähän enemmän tilaa, joten jaksan kyllä paapoa pelkkiä lehtiä. Sama on päivänliljojenkin kanssa, kyllä tavislajit kukkivat, mutta ne lukuisat hienot lajikkeet tekevät vuodesta toiseen vain muutamia lehtiä, ei kovin reheviä nekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa :D Joku ilmeisesti taisikin jonkun sadepilven vetäistä pois, sillä ei varmasti tullut yhden tunnin aikana reilua viittä milliä vettä. Pieniä sadekuuroja tuli pitkin päivää, mutta selvästi vähemmän onneksi mitä ennusteissa.
      Kun tietää kylväessään, että ei välttämättä saa täsmälleen sitä mitä kuvittelee saavansa, niin ei myöskään pety kovin pahasti. Eri asia sitten jos kaupasta ostaa jonkun tietyn kasvin siemeniä, niin silloin pitää olla sitten juuri sitä. Ammattimaiset siemenviljelijät ovat aivan eri asia kuin kotipuutarhurit ja -puutarhat.
      No on kerrassaan erikoinen huumorintaju. Vähän vihjaavat ja sitten suunnilleen lällättävät pettyneelle naamalleni. No, se parhaiten nauraa, joka kasveja kompostiin kantaa! Tai lahjoittaa/vaihtaa/myy eteenpäin. Päivänliljat kun mainitsit, niin onhan minulla yksi viime kesänä ostettu lajike, joka vain jurottaa. Toivon sen tekevän juuria ja yllättävän ensi kesänä oikein komeasti.

      Poista
  5. Nimetön laukkasi saattaa olla tähtilaukka, se kukkii uskollisesti joka vuosi puutarhassani. Tosin nyt kasvusto on jäänyt pahasti liljojen ikeeseen. Iirikset osaavat olla ronkeleita, joskus auttaa paikan muuttaminen, joskus pensaan jakaminen vaikka se ei olisi koskaan kukkinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se nimi tuli itsellekin mieleen mutta en ehtinyt googlailla sitä vielä. Kärhökaaripenkin siperiankurjenmiekat on jaettu toissa kesänä juuri sen vuoksi, että alkuperäinen puska ei kukkinut ja sen sisään oli jo päässyt rikkaruohoa. Ei näemmä auttanut. Aurinkopenkin kurjenmiekoista otin yhdestä viime keväänä puolikkaan pois mutta muuten en ole tehnyt niille mitään. Ei ole kukkinut se puolikkaaksi jäänyt eikä muut. Luulin, että aurinkopenkissä olisi liian kuivaa niille mutta tänä kesänä ei ole varmasti ollut siitäkään kyse kun on satanut tasaiseen tahtiin. Omituisia ovat nuo kasvit.

      Poista
  6. Jos sinulla jurottaa kurjenmiekat niin minulla päivänliljat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh. Jospa ne siitä vielä piristyisivät. Minullakin yksi viime kesänä hankittu päivänlilja jurottaa.

      Poista
  7. Minä tulen teiltä hakemaan sitä vettä. Tänäänkin sadepilvet ropauttivat vain vähän ja satoivat muualle suurimmat sateet. Kuivaa on.
    Aina ei siemenkasvatukset tai joskus muutkaan kasvatukset tuota ihan sitä, mitä luuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vaan passaa! Ei satanut onneksi eilen eikä tänään ihan niin paljoa mitä ennusteissa oli mutta ne vähätkin olivat liikaa kun maa oli jo valmiiksi märkää ja sadevedenkeräysastiat täynnä. Saisi olla taas ainakin pari viikkoa poutaa, jotta ei tarvitsisi harkita vesikasvien kasvattamista.
      Yllätyksiä sopii puutarhaan ja joskus ne voivat olla ihan iloisiakin sattumuksia. Tulikukkien kanssa meni pikkuisen pieleen, mutta oli seassa sentään ainakin yksi oikean näköinenkin ja vielä on yksi vasta kasvattelemassa kukkavarttaan. Jospa sekin olisi valkoinen.

      Poista
  8. Tänään satoi 3mm ja nurmikko ei taida siitä vielä vihertyä. Eli vähän sadetta tänne vielä kiitos:)
    Jotkut kasvit ovat kylä tosi haastavia, meilläkin muuten taitaa olla tuo `Black Swan`, joka ei ole kukkinut ikinä, vaikka on jo melkoisen kokoinen lehtitupas. Tiedä nyt sitten häntä, että mikä mättää kasvualustassa tai muuten vain paikassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, vai tarvitaan teilläkin vähän enemmän sateita. Yritän huiskia muutaman sadepilven sinne suuntaan, sillä täällä ei tarvittaisi pisaraakaan ainakaan pariin viikkoon.
      Taidanpa siis laittaa 'Black Swanin' ensimmäisten joukossa uuteen kotiin, jos se noin nirppanokka on. Oikein komeat lehdet se on minullakin kasvattanut mutta ei vaan sovi kukkia. Ei noiden kanssa jaksa vuosikausia pelehtiä.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!